Olemme poikaystäväni kanssa seurustellut reilut 3 vuotta, muutimme yhteen noin vuosi sitten ja nyt olisi kihlat mielessä. Olemme kummatkin sopineet että häitä ei vielä lähitulevaisuudessa tule olemaan mutta haluaisimme ottaa seuraavan askeleen suhteessamme.
Ihmettelen nyt vain että missä kädessä pitäisin sormusta, koska olen luterilainen (jotka pitävät sormustaan vasemassa kädessään) ja poikaystäväni on ortodoksi (joilla sormus oikeassa kädessä)? Ja missä kirkossa/minkälaiset häät pitäisi järjestää? Emme kummatkaan ole uskovaisia. Tämän saa varmaan itse valita mutta haluaisin kuulla mitä itse tykkäätte asiasta?
Kauan olette olleet kihlattuna ennen häitä? Ja mihin häämatkalle? kuinka kauan häämakta kuuluisi kestää?
Ihmettelen nyt vain että missä kädessä pitäisin sormusta, koska olen luterilainen (jotka pitävät sormustaan vasemassa kädessään) ja poikaystäväni on ortodoksi (joilla sormus oikeassa kädessä)? Ja missä kirkossa/minkälaiset häät pitäisi järjestää? Emme kummatkaan ole uskovaisia. Tämän saa varmaan itse valita mutta haluaisin kuulla mitä itse tykkäätte asiasta?
Kauan olette olleet kihlattuna ennen häitä? Ja mihin häämatkalle? kuinka kauan häämakta kuuluisi kestää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja mistä saisimme hienoimman sormuksen hankittua?
Hakekaa Kreikasta.
Ei todellakaan ole väliä, missä sormessa tai kädessä sormusta pidät. Jotkut eivät käytä sormustaan ollenkaan häitten jälkeen, esim jos tuli väärän kokoinen tai iho ei kestä. Itse olen joskus vaihtanut leveät vihkisormukset yhteen kapeampaan, ja sitäkin vaihtelen kädestä toiseen juuri siksi että tuppaa tulemaan ihottumaa. Liittoamme se ei ole haitannut. Sormus on pelkkä esine! Sinänsä kaunis liiton symboli, mutta vain symboli.
Myös kirkkoon kuuluvat voivat valita siviilivihkimisen, tai jos uskonto on tärkeä, voidaan viettää häät molemmissa kirkoissa. Kihlausajalle ei ole mitään sääntöä. Häämatkakaan ei ole välttämätön, puhumattakaan että sen kestolle olisi joku ohje. Monet todellakin menevät häitten jälkeen suoraan kotiin, tai tekevät tapauksen kunniaksi matkan joskus myöhemmin.
Kuten tuolla jo joku sanoi, niin ei ole mitään väliä kummassa kädessä sormusta pidät tai että pidätkö ollenkaa. Se että millaiset häät pidätte, se on teidän oma asia, pitäkää omanlaiset, teidän näköiset. Jos ette halua kirkko vihkimistä, niin ei se ole mikään pakko, valitkaa siviilivihkiminen; joka ihan yhtä hyvä vaihtoehto.
Itse en kuulunut vuosiin kirkkoon, kunnes sulhaseni kosi ja päätimme, että häätkin tulevat lähivuosina. Niinpä aloimme pohtia, että kummat siviili- vai kirkollishäät. Lopulta päädyimme kirkkohäihin, joka on meidän mielestä hyvä ajatus, vaikka emme kumpikaan mitenkään erityisen uskonnollisia ole nykyäänkään, kuulumme kyllä kirkkoon tänä päivänä. Hääpäivämme on kuitenkin meidän näköisemme.
Vuosi ehdittiin seurustella ennen kuin menimme kihloihin ja kihlauksesta tulee olemaan noin 2,5 vuotta kun hääkellot soi. Häät ovat meillä vasta tulossa, joten en osaa sanoa, että lähdemmekö häämatkalle, kaikki riippuu siitä antavatko työt periksi niin, että pääsisi matkalle asti.
Eihän kukaan missään määrittele kauan tulee olla seurusteltu ja oltu kihloissa ennen häitä. Toiset ehtivät olla puol vuotta vaa kihlois ku häät on ja toiset ovat vuosia kihloissa ennen häitä. Myös se että meneekö häämatkalle on jokaisen oma asia, toiset eivät sitä tee koskaan kuten joku siitä jo tuolla mainitsi ja toiset lähtevät heti sekä kuinka pitkän häämatkan tekee, niin se on ihan jokaisen oma asia. Myös se, että minne häämatkan kohdistaa, niin silläkään ei ole mitään väliä, monesti ajatellaan, että sen pitää olla joku hieno lomamatka aurinkoon, mutta ei sen tarvitse olla. Moni ystäväni on tehnyt ihan koti suomen luontoon päivän parin häämatkan tai vähän pidemmänkin häämatkan. Häämatkalla voi mm. omaa harrastustaan hyödyntää, jos pitää luonnosta ni menee sitten sinne luontoon, mutta jos pitää auringosta, niin etsii sitten sen auringon tai jos pitää kaupunki lomasta, ni etsii itselleen sen kaupunki loman; kukin tyylillään ja tavallaan viettää hääloman jos sellaisen viettää.
Kihloissakaan ei enää nykyään tarvitse olla ennen naimisiinmenoa ollenkaan, sillä on enää vain symbolinen merkitys. Ja kuten sanottu, häämatka on ihan vapaaehtoinen, sen pituuden, ajankohdan ja kohteen saa ihan itse valita. Sormus voi olla vaikka verhonrengas, sormuskaan ei ole ollenkaan pakollinen. Itse menin naimisiin ilman kihlausta ja sormukset ostettiin hetken mielijohteesta vasta kun oltiin menty naimisiin. "Seurusteltiin" ennen naimisiinmenoa neljä vuotta, asuttiin yhdessä lähes alusta asti, ja kolmas lapsikin oli jo tulossa. ;)
Eli kukin tavallaan, ei enää ole mitään tiukkoja kaavoja, joiden mukaan hommat pitää hoitaa. Mikä on itselle tärkeää, sen mukaan kukin menee. Tietty on hyvä että jotain kompromisseja syntyy puolison kanssa, me olimme onneksi hyvin samalla kannalla, että ei mitään prinsessahäitä. :D
"Kihloissakaan ei enää nykyään tarvitse olla ennen naimisiinmenoa ollenkaan"
Erikoinen kommentti. Ei kihlaus ole jotain erityistä, jossa tai jota "ollaan". Kihloissa ollaan, kun on sovittu naimisiinmenosta. Ja jokainen naimisiin aikova pari on kihloissa ainakin viikon eli sen ajan, joka kuluu esteettömyyspaperien hankkimiseen. Olettaa kai voi, että jos ryhdytään esteettömyyspapereita hankkimaan, on naimisiinmenostakin sovittu.
Omia merkityksiä ja määritelmiä asioille voi tietysti jokainen säveltää, mutta näin asia menee, jos ollaan pikkutarkkoja.
Heh, nyt et ole kyllä ihan asioista selvillä. Kihlaus juridisena toimenpiteenä poistui muistaakseni jo 80-luvulla. Joten kihloissa ei enää olla ennen naimisiinmenoa, muuten kuin jos niin haluaa sanoa olevansa.
Ei se mitään, aina voi oppia jotain uutta. Kuka tahansa meistä. Voimassaoleva lakiteksti sanoo näin:
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Siinä olet oikeassa, ettei kihlauksella ole enää juuri mitään merkitystä. Se mainitaan vain parissa laissa (muistaakseni mm. oikeutena olla todistamatta kihlattuaan vastaan ja oikeutena mahdollisesti saada jokin pikkusumma kihlatun jäämistöstä, jos toinen kuolee kihlausaikana). Noita en muista varmaksi, eikä kihlauksen purkautumisesta enää ole mitään sanktioita, kuten oli entivanhaan. Mutta kyllä kihlaus on olemassa ja se on nimenomaan laissa noin määritelty, avioliittolaki alkaa tuolla määrittelyllä.
Kihloissa siis ollaan silloin, kun on luvattu mennä naimisiin, mutta toisaalta jos ei sitten huvitakaan mennä vihille, niin siitä ei mitään seuraamuksia ole. Ja tuon vuoksi nykyinen tapa määritellä kihlaus niin kuinka itse tykkää ja niin kuin kihlaus olisi jokin oma olotilansa, se on vähän hassua.
Nykyisin ei kuitenkaan tarvitse erikseen kihlautua, niin kuin aiemmin. Se oli varmaan se pointti.
Mitä sää täältä kysyt. Ne on sun häät ja sä niistä päätät minkälaiset ne on.