Haluaisin tietään minkälaista muiden avioliitto on?
Onko se yhtä haasteellista kuin itsellä. On ongelmia seksin ja luotettavuuden kanssa. Sitä että ei saa vastakaikua toiselta eikä huomiota. Rakkauden tunnustuksista puhumattakaan. Meillä siis on jo pidempi suhde ja avioliitto takana.
Meillä on opittu puhumaan ongelmista,mutta kun tuntuu ettei muutosta tule siitä huolimatta.
Olemmeko ainoa pari jolla on haasteita?
Onko se yhtä haasteellista kuin itsellä. On ongelmia seksin ja luotettavuuden kanssa. Sitä että ei saa vastakaikua toiselta eikä huomiota. Rakkauden tunnustuksista puhumattakaan. Meillä siis on jo pidempi suhde ja avioliitto takana.
Meillä on opittu puhumaan ongelmista,mutta kun tuntuu ettei muutosta tule siitä huolimatta.
Olemmeko ainoa pari jolla on haasteita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Millaisia ongelmia teillä on seksin kanssa, määrällistä vai laadullista ongelmaa?
Meillä on vaimo ollut seksin suhteen totaalikieltäytyjä jo kahdeksatta vuotta, niin että näin meillä. Vetääköhän joku vielä paremmaksi????
Seksi on erittäin sanotaanko nyt haasteellista :(
Ensinkin itselle on suuri haaste että saan orgasmin yhdynnässä tai ulkoisesti. Ennen tätä ongelmaa ei ollut sain aina ja helposti. Ilmeisesti jotain meni pieleen sektiossa. Nyt olen yrittänyt tosi kovasti saada tuntoa takaisin alapäähän. Osa tunnottomuudesta johtuu myös tunnepuolesta. Kun tuntuu etten saa tarpeeksi tunnepuolella yhteyttä enkä hellyyttä ja huomiota. Meillä on sellaista kämppis meinikiä.
Toinen ongelma on että mies ei pysty läheskään aina. Useat kerrat päätyy itkuun tai kiukun puuskaan. Jos saa pystyyn niin voi sadanosasekunnissa innostus lopahtaa. Ja jos päästään siihen että minusta tuntuu hyvälle voi olla että hän laukeaa muttei saa orgasmia. Tästä seuraa taas se että tulee mökötys ja hän siirtyy eri huoneeseen. Osa tästä johtuu siitä kuulemma ettemme tunnepuolella koe yhteyttä ja siitä että meillä on ikäviä tapahtua menneisyydessä.
Sitten vielä se että seksiä on mielestäni aivan liian vähän. Haluisin joka toinen päivä,mutta seksiä on ehkä kerran viikossa tai harvemmin.
Itsestä tuntuu niin pahalle olla avioliitossa jossa joutuu useimmiten itsetyydyttämään päivittäin. Se vaan ei riitä ja sitten kun haluaisin seksiä saan tunnepurkauksia kun ei tulekkaan vaikka mitä yrittäisi. Meillä siis on todellinen ongelma.
Haluaisin toimivamman parisuhteen ja kokea että hän vielä haluaa minua. Olisihan se ihanaa jos joku rakastaisikin.
Jos voisi toivoa niin seksielämän jos sais kuntoon.
Tähän vielä piti selventää että seksiä on mutta se ei tarkota nautintoa molemmille.
geisha-kuulia? Herkistää kummasti... ;o)
Kyllä olet hullu jos vielä naimisissa koaska itse miehnä kattelisin jo kuukauden päästä muita naisia jos mitään ei taphdu että silleen. SEnhän takia parisuhteessa ollaan että seksiä on saatavilla ettei tartte irtosuhteita hakea baarista. Nämä asiat kannattaisi tehdä selväksi silloin kun naimisiin mennään että mit ähalutaan kun ollaan naimisisa että silleen.
Mitä ikäluokkaa olette ja kuinka pitkä liitto on takana? Jos olette kauankin olleet yhdessä, niin kerran viikossa tuntuu jopa melko hyvältä määrältä verrattuna useimpiin pitkiin liittoihin.
13-vuotta on täynnä kun teininä tapasimme. Minulle on pidempi tämä koska yleensä palstoilla on ollut ihmisiä jotka ovat olleet naimisissa jotain 2-5-vuotta.
Voisko sektiossa jokin hermorata olla vioittunut, jos fyysistä tunnottomuutta?
On erittäin tavallista, että suhde 10 v jälkeen on muuttunut frendisuhteeksi - ilman minkäänlaista (into)himoa. Syynä kyllästyminen, tunnepuolen solmut, ym ongelmat.
Yleensä lasten tulo perheeseen muuttaa parisuhdetta - ainakin alkuksi epäedulliseen suuntaan, kun äidin läheisyyskapasiteetti kuluu lapsiin ja miehelle sitä ei enää jää tarpeeksi, jos ollenkaan.
Samaa hermorata ongelmaa itsekin epäilen. Mutta korjaantuuko se enää ikinä,siis hermoradat? Tunnottomuus on fyysistä,koska saa olla aika järeät keinot käytössä.
Itse olen yrittänyt miehenki huomioida suukottelulla ja koskettelulla. Hän vai ei ilmeisestikkään pidä noista huomion osoituksista. Ei ole koskaan pitänyt esim. suutelustakaan vaikka itse pidän. Iltaisin olen hivellyt ja ollut hellä,mutta eipä sekään oikeen ole mieleen. Paras painua itse nukkumaan ja mies saa jäädä istumaan vaikka aamuun asti. Sitten suuttuu jos menen nukkumaan silloin kun väsyttää. No joka tapauksessa tuntuu että hän suuttuu kaikesta mitä teen tai en tee. Ärsytän olemuksellani häntä.
Kumpa olisi edes kaveripohjalla,mutta kun tuntuu ettei oikei sitäkään. Ollaan aika etäisiä. Keskutellaan lasten asioista mutta sitten ei muuten pysty avoimesti keskustelemaan muista päivän tapahtumista koska miestä ei kiinnosta. Hän haluisi haastavan keskustelukumppanin ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Yleensä minun mielipidettä ei kuitenkaan kuuntele koska hänen mielestään en ole tarpeeksi tutkinut tiede- ja tilastopohjaa ajatusteni tueksi.
Ette varmaankaan ole ainoa pari, jolla on ongelmia tai haasteita. Meillä on takana yhteisiä vuosia 33 ja niihin on mahtunut melkeimpä kaikki haasteet ja ongelmat, mitä voi kuvitella, lukuun ottamatta alkoholismia. Perustunne, se toisesta tykkääminen, on kuitenkin ollut kantava voima ja se, että olemme sitoutuneet avioliittoomme eli myös ne huonot ajat on pyritty jotenkin sietämään ja ratkomaan tilanteita.
Mieheni on uskoakseni aika tyypillinen suomalainen mies siinä mielessä, että hän ei osaa oikein tunteistaan ja tuntemuksistaan puhua. Kuitenkin hän monin tavoin osoittaa minun ja perheemme olevan tärkeitä. Hän huolehtii meistä hyvin; hellii ja hoivaa sekä luo turvallisuutta ja vakautta perhe-elämäämme. Olen opetellut huomioimaan hänen hyvät puolensa ja korjaamaan omia huonoja puoliani.
Seksi on meillä sujunut aina hyvin, joten se on ollut myös yksi kantava voima. Olemme molemmat jo yli 50 ja ikäkin on tehnyt tehtävänsä. Vaikka olemme molemmat temperamenttisia luonteeltamme, ei enää joka ongelmasta tai haasteesta tehdä draamaa tai numeroa vaan olemme nykyään enemmän harmoonista perhe-elämää kaipaavia ja sitä myös pyrimme järjestämään.
Muutosta parempaan on tullut vuosien saatossa mutta edelleenkään emme puhu kovin syvällisiä ja jotenkin tuntuu, ettei se niin tärkeää olekaan vaan se yhdessä oleminen, tekeminen ja se, että toisen seurassa viihtyy.
Arvostan suunnattomasti avioliittoamme ja sitä, että olemme pärjänneet kaiken laisista muutoksista huolimatta. Odotan hyvillä mielin yhteistä vanhuutta ja seesteista elämää. Olen tyytyväinen elämääni ja usein myös onnellinen.
Tuo "haasteita" sana on vastenmielinen, useimmiten tarkoittaa paskaa hommaa joka on pakko tehdä.
Olet ilmeisesti nainen joka kirjoittaa, harvemmin mies tuollaisia kyselee.
Ette ole ainoita, samoja asioita vaimoni myös haastelee.
Näin miehenä voin sanoa että näin pikässä suhteessa rakkaudet on jo aikoja sitten häipyneet tuuletuksen mukana ulos, omalta puoleltani ja yhdessä olen lähinnä tottumuksen ja saamattomuuteni vuoksi.
Haasteita on sopinut 42:n vuoden taipaleeseen.
Ensimmäinen ylimenokohta tuli vastaan muutettuamme velkarahalla tehtyyn taloon 8:n yhteisen vuoden jälkeen.
Ensihuuman jälkeen tuli parin kuukauden lama.
Jotenkin hihat tyhjenivät.
Seuraava esiintyi viimeisenkin lapsen lähdettyä omilleen.
Vaimo oli muutaman kuukauden jotenkin poissaoleva.
Ei se kuitenkaan varsinaoseen elämään vaikuttanut.
Kolmas esiintyi kymmenisen vuotta sitten vaimon sairauden paljastumisen myötä.
Ensimmäinen kerta kun intiimin kanssakäymisemme muotoihin tuli rajoitteita.
Ei häiriöitä vaan rajoitteita.
Oma syöpäni aiheutti keväällä alkaneen poikkeavan kauden.
Fyysinen kuntoni ja sen myötä aktiivisuuteni kokivat kolahduksen mutta sekin alkaa olla taakse jäävää vaihetta.
Parisuhteessamme minä olen aina ollut kaikissa asioissa avoimempi ja aloitteellisempi osapuoli.
Onneksi vaimo on melko ennakkoluuloton ja myös omalta osaltaan halukas panostamaan yhteiselomme harmoniaan.
Arkisissa asioissa kuten rahan käytössä, lasten kasvatuksessa, urheilukiinnostuksessa, matkustelussa, paikkakuntien vaihdoissa yms. olemme aina olleet aidon yksituumaisia.
Jos ryhtyisin lässöttämään rakkaudesta niin se herättäisi syvällisiä epäilyjä mistä moinen saattaisi johtuakaan.
Puheen asemesta käytännön toimia!
Kandeis mennä seksuaaliterapeutille tai parisuhdeleirille. Eihän tuo ongelma mihinkään koskaan muuten katoa. Mitä jos puhuisit ihan raa'an rehellisesti miehelle? Siitä se läheisyys alkaa.
Fyysisiin ongelmiin olisi syytä käydä selvyyden vuoksi gynellä. Ei asialle ehkä voi mitään tehdä kylläkään, mutta kuulat ja muut apukeinot kannattaa kokeilla. Ehkä myös löystymistä on tapahtunut ja siihen ei kai auta kuin kiristysliikkeet (tai kirurgia)..Mies voisi hakea kyllä erektiolääkkeitä pahimpaan hätään, jos hänelläkin on ongelmaa..
Ei tämä toinen osapuoli suostu puhumaan ulkopuolisen kanssa. Ja kyllä me keskustellaan,mutta siitä ei ole mitään hyötyä.
Niin ja tosiaan gynellähän olen jo käynyt.