Joskus elämässä pitää tehdä sellaisiakin päätöksiä jotka eivät kaikkia osapuolia miellytä = Avioero.
Päätöksiä
Elämä kuljettaa
19649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen itse myös saman päätöksen tehnyt ja joulun jälkeen olisi tarkoitus viedä käytännön tasolle. Itse myös tiedän, ettei oma päätökseni miellytä toista osapuolta, mutta tunnekylmään liittoon en halua jäädä. Näin se elämä vaan menee ja varmaan vuosien päästä tiedän tämänkin päätöksen tarkoituksen...
Olin samassa pisteessä vuosi sitten ja joulun jälkeen muutin pois kotoa. Takana oli 20 vuotta avioliittoa, jossa ei ollut jäljellä muuta yhteistä kuin lapset ja talo. Aikuiset lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen yllättävän hyvin, siitä olen erittäin huojentunut. Oma sopeutuminen on edennyt pienin askelin, välillä tulee ihania vapauden hetkiä, välillä surua siitä että liittoni ei kestänytkään kuin piti. Silti elämä on plussan puolella enkä kadu päätöstäni. Nyt olen palaamassa omaksi itsekseni vuosien ahdistuksen jälkeen. Se tuntuu hienolta!!
Voimia kaikille eroa miettiville. Päätös on vaikea. Itselläni päätös pitkittyi kun mietin niin paljon sitä mitä muut sanovata. Nyt huomaan että ihan turhaan mietin.
Avioliitto kannattaa yrittää pelastaa,mutta sekin hetki on uskallettava nähdä, kun toivoa paremmasta ei enää ole.
Toivottavasti on varmaa, että elämä kuljettaa tekemään juuri tämän päätöksen. Voihan olla, että päätös on väärä ja olisi vielä pitänyt yrittää.
Meillä ovat jo lapset aikuisia, joten ovat jo omassa elämässä. Toivon heidän ymmärrystä tälle omalle vaikealla päätökselle...
Vaan mitenkäs olikaan taas ne lapset, unohtuivat kokonaan, sillä asia on heille koko elämän mittainen tradekia.
Ero ei aina ole huono ratkaisu, jos on koko ajan kireät välit, ei se ole kellekkään hyvää elämää.
Kun soppaa selvitetään, ei riitä selvitys vain puolisoiden asioista, siinä todellakin pitää aikuisten ihmisten ajatella noiden pienten lasten asemaa.
Onko ero todella niin välttämätön ja mitä siitä seuraa, tämä varsinkin on tärkeää.
Olettekeo koskaan ajatellut, mikä todella muuttuu ja miten muuttuu.
Useimmiten taitaa sitten olla että koko muu elämä heittää häränpyllyä, on todella kireää sillä puolella, pitäisi saada asunto, no millaiset ovat mahdollisuudet, pitäisi pitää nyt yksin niistä lapsista huolta, kun ovat kanssasi. Rahahuolet painaa, ajanpuute painaa, eli tulikohan oltua kireä siinä entisessä suhteessa aivan turhanpäiväisistä omista lapsellisista mielihaluista ja monesti luuloista.
Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että aina kannattaa käyttää kaikki mahdolliset kanavat asioiden hoitmaiseksi kuntoon, terapiat, joissa sovitaan yhdessä niistä epäkohdista, jotka tekevät tämän kireyden.
Uskottomuuteen saakka emenään mieluimmin kuin terapiaan, on se kumma että oma perhe ei ole edes sen arvoinen, että sen eteen tehtäisiin kaikki voitava.
Ymmärrän kyllä eroamisen jos perheen turvallisuudesta on kyse, toinen sairastunut mieleltään, tai on sortunut täydeksi juopoksi, silloinkin veisin kyllä joko myllyhoitoon tai vähintäänkin AA kokoukseen. Eli on aina yritettävä ensin ja jos ei enää suju niin ei niitä uusia ja miehiä tai naisia raahata sinne kotiin tai annete yöjuosta vuoteessa.
Kyllä lastensa vuoksi pitää jostakin osata luopua, sillä nämä lapset kasvavat, ehdit kyllä sitten vielä mennä ja tulla ja osallistua aivan tarpeeksi ja saada sen uuden kumppanin jos enää halauat, sillä saattaa hyvinkin olla että et enää ketään uutta kotiisi huoli. Joka olisi varsin viisas päätös.
Kaikkihan ne ovat jollakin tapaa rikkinäisiä ja omantapaisia ja ei varmasti ole helppoa elämä uuden ihmisen kanssa, aikansa saatta näytellä, mutta vanheneminen muuttaa ihmistä vain särmikkäämmäksi.
Jouluna se taas nähtiin, toisen mielen mukaan piti kaikki tehdä. Antaa näiden pyhien vielä mennä ja sitten laitan eron vireille.
VOIMIA päätökseen sinulle 1 1=1....!
Hätäisiä päätöksiä ei pidä tehdä, mutta jos on yrittänyt kaikkensa ja on tarpeeksi kauan onneton, on oikea ratkaisu erota. Ajatelkaa asiaa niin, että molemmat puolisot saavat mahdollisuuden onnellisempaan elämään.
Vaikeitakin hetkiä tulee eron jälkeen, yksinäisiäkin, mutta hetkeäkään en ole päätöstäni katunut.
Kyllä elämä kuljettaa ja kantaa. Olen 50v. nainen ja erosin nelisen vuotta sitten. Päivääkään en ole päätöstäni katunut. Olen itsellinen ja tuntuu kuin heti eron jälkeen olisin voinut helpommin hengittää ja olla oma itseni. Lapset olivat hieman alle parikymppisiä tuolloin ja suhtautuivat ihan rauhallisesti. Itse teimme eroa pitkään ja kävimme perheterapiassa saadaksemme sen sujumaan mahdollisimman aikuismaisesti. Siis eroprosessin aikana kävimme siellä. Suosittelen.
Niinpä, aina elämä ei mene niin kuin avioliittoon mennessään sen oli "kuvitellut" menevän.
Tradekia ja Kaikki koetettava: eikö malteta lukea kunnolla? Lapset EIVÄT ole enää pieniä, vaan jo lähes aikuisia/aikuisia. Tuskin jo tuon aikuisikäisille lapsille vanhempien ero ei ole niin mullistava kuin mitä se olisi PIENILLE lapsille. Kyllä aikuisiän kynnyksellä oleva lapsi jo ymmärtää asioita.
Samat sanat, kun lapset jo aikuisia, ymmärtävät, ettei kaikki mene elämässä kuin luulee.
Aikuiset lapsetkin saavat huomata varmaan, omassa elämässä, että muutoksia tulee ja aina ei voi olla onnellista elämä.
Onnea, voi olla lopulta kaikille, kun huono parisuhde loppuu ja voi aloittaa oman elämän.
"tunnekylmään liittoon en halua jäädä."
Yhä uudelleen yritän ymmärtää tätä, mikä on se tunnekylmä kenenkin kohdalla.
Mistä se on saanut alkunsa? Mitä sitten aioit eron jälkeen?
Mitä ajttelet pienten lasten kohdalla erosta?
Miten uskot selviytyväsi taoudellisesti entä ihmissuhteet läheiset, ystävät, mitä ne merkitsevät sinulle?
"Jouluna se taas nähtiin, toisen mielen mukaan piti kaikki tehdä. Antaa näiden pyhien vielä mennä ja sitten laitan eron vireille."
Kovin tuntuu hassulta, toisen mielen mukaan piti kaikki tehdä. Kyllä tästä perheestä todella puuttuu neuvottelutaidot ja niita toki voi hakea terapian kautta parisuhdeneuvonnasta, jonne toki ensin kannattaa mennä yksin ja sitten saada toinen mukaan. On niin lapsellista tuollaisesta syystä erota, varmasti kadut jälkeenpäin. Jos eroat, niin älä sitten enää koskaan mene parisuhteeseen millään tavalla.
Tarvitaan kompromisseja ja joskus voi hieman pettyäkin, mutta jälkeenpäin huomaakin, että ehkä kannatti sittenkin myöntyä. Tietenkin vuoroin pitää saada toisenkin saada mielipiteensä esiin ja toisen vuorostaan antaa periksi.
Mikä oli sitten niin pahaa tuossa toisen mielen mukaan tekemisessä, jotta ero tulee ensimmäisenä mieleen, olisi mielenkiintoista kuulla.
JÄLLEEN KERRAN: missä viestissä lukee pienistä lapsista? Meitä eroavia (itse reilut 40v) syystä tai toisesta lapsettomia pariskuntia löytyy varmasti muitakin. Tyhmää yrittää väkisin laittaa jokaiseen avioeroon pienet lapset, jos ei heitä ole!
Jos et ymmärrä sanaa TUNNEKYLMÄ niin oliskohan jo aika kääntyä vaikka sanakirjan puoleen?
Sinä se varsin yksioikoiselta vaikutat. LUULETKO aivan tosissasi, että 1 1=1 on nyt muutaman joulupäivän aikana YHTÄKKIÄ niksnaks päättänyt, että "nytpä mä otan avioeron"? Uskon, että asiaa on mietitty kauemmin. Mikä sinä olet sanomaan kyseiselle henkilölle tulevista suhteista yhtikäs mitään? Ettei saisi mennä yhteenkään parisuhteeseen enää koskaan millään tavalla? Anna mun kaikki kestää! :D Juu eiköhän se muiden avioerot ole ihan kyseisten henkilöiden omia päätöksiä/ratkaisuja. Huhhuh! millasia tyyppejä...
Kerropa mitä se tunnekylmä on sinulle, sillä olen tullut tulokseen että jaokaiselle se on vähän eri juttu. Mutta mitä se on teille kaikille, erilaisia näkemyksiä kehiin.
Eihän toki kaikissa perheissä ole lapsia, miksi nakd´sahdat asiasta, sillä niin on jos on. Mutta niissä missä lapsia on tulisi ottaa nämä pienet huomioon niitä päätöksiä tehdessäsi ihan ensimmäisenä asiana ja kaikkein haastavampana asiana, on kyse näiden pienten tulevasta elämästä ja sen mahdollisuuksista. Kuinka paljon halauatte rikkoa sitä.
No melkeimpä noista kirjoituksista kuultaa, että kyllä ne eroajatukset aika pienistä ovat kiinni, kun nyt en saa omaa itseäni kuuluviin, teenkin sitten tämän.
Ei se ihan niinkään ole, että ne aprinvaihdot ovat ihan yksityisiä asioita, aina niihin vaihtoihinne liittyy muitakin ihmisiä, säjettyjä ex:ä ja heidän perheitään, omia läheisiänne, luuletteko tosiaan, että läheisillenne nämä vaihtonne ovat helppoja asioita.
Kyllä siinä vanhemmat monesti mietivät, mitä ovat tehneet väärin ja moneen kertaan ja menettävät ailahtelujenne vuoksi eulähalunsa ja yöunensa.
Ovat saattaneet tukea teitä monella tapaa, jopa siirtää varallisuutta ja siinä sitä sitten jaetaan näiden erojen myötä, kun mikään ei merkitse mitään, minua vain ei kuunnella ja minussa ei ole mitään vikaa.
Tuossa kuuntelin erään eronneen jos uudessa suhteessa olevan huutelua kun korviaan ei voinut sulkea. Kuului, että minulle kun kukaan ei vastaansano mitään, eipä tainnut vaihto onnistua siinäkään, kun edelleen tuo ääni on tuollainen.
Sanoisin saman sinulle Huhhuh! millainen tyyppi. Mihinkähän sinäkin ressukka oikein itsesi tuolla kireydellä oikein ajat.
Varmsti on rankkaa katso sinunkin vierelläsi olevien, sillä hyväähän sitä vain kaikille toivoisi.
Tämän vuoksi on perempi, että osaisit nyt hellittää ja jättää kaikki suhteet ja ensin tutustua itseesi ja elää ihan rauhassa omaa elämääsi todellakin ilman kumppaneita, sillä en usko minkään tuota sinun kylmyyttäsi poistavan ihan hetkessä.
Minkä sinulla oikein mättää?
"minua ei vain kuunnella ja minussa ei ole mitään vikaa".
Kuule. Kyllä se on niin, että ellei toinen kuuntele, niin se on eron paikka, oli sitten itsessä vikaa tai ei. Lisäksi on ihan tasan tarkkaan parin osapuolten välinen asia päätyykö hakemaan eroa vai ei. Kukaan muu kuin parin osapuolet eivät tiedä liiton taustoja.
Edellisen kirjoittajan kanssa täsmälleen samaa siitä, ettei kukaan yhtäkkiä, ikäänkuin itsensäkin yllättäen päädy hakemaan eroa. Kyllä eroa on aina mietitty ja harkittu, joskus liiankin kanssa.
Ero nähdään liian usein kaiken loppuna, vaikka se on kaiken uuden, paremman elämän alku. Näin myös minulla.
Mikä mättää? vastaan sinulle, että
En ala täällä eroni syitä setvimään. Eroa olin miettinyt jo pitempään, mutta kärsien jatkanut liittoa. Lopulta sitten tein päätepisteen avioliitolle, jotta molemmat ovat vapaita.