En voi kertoa tästä kellekkään henkilökohtaisesti. En kenellekkään. En voi...
Ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa sen tänne ja toivon että jotkut auttaisivat mua.
lähes neljä vuotta sitten olin 14 vuotias kahdeksatta luokkaa käyvä poika. Asiat olivat silloin vielä hyvin. Olin 2-3 lajis aivan suomen huippua ikäisissäni ja monet asiantuntijat puhuivatkin jo minun tulevasta ammattilaisurasta ja tietyn lajin suuresta suomalaisesta toivosta. Lisäksi kaikki oli muutenkin mallillaan ja kaiken kruunasi ikäiseni tyttö joka kävi samaa koulua kuin minä. Se tyttö teki minuun vaikutuksen ja huomasin että minä myös häneen ja niin siinä sit kävi että rakastuin. Alettiin seurustella ja se oli elämäni parasta aikaa. Minulla oli aivan kaikki mitä tarvitsin.. Aivan kaikki. Enempää en voinut toivoa. tuota aikaa kesti noin pari kuukautta kunnes ystäväpiirini vihjasi että tytölläni olisi ollut jotai meneillään kaverini kanssa ja muutenkin ei juuri tuohon aikaan mennyt mitenkään järin hyvin meillä niin menin tekeen tyhmän äkkinäisen päätöksen. ja se oli suhteen lopettaminen. No kerrottuani sen sille tytölle kesti jonkun aikaa ennenkun tajusin mitä olin mennyt tekemään. voi damn.. on mullaki ongelma. mä luulin että mun elämä olisi parempi ilman häntä mut ikävä pakotti mut haluaan hänet takaisin. Samalla sain tytön puheista päähäni että tämä todella rakasti minua eikä ollut tehnyt mitää kaverini kanssa. Oltiin sit ihan onnellisesti siin sit yhes kunnes jossakin vaihees mul kiehahti vähän ylitte. Seurustelu ei edennyt mitenkää ja tylsistyneisyys astui kuvaan. Lisäksi tärkeät kisat stressasivat ja laitoinkin urheilemisen tärkeämmäksi kuin tyttöni. Ja jätin tämän jälleen. tosin vain 3 päiväksi. oltiin oltu yhdessä jo puolivuotta ja tunsin rakkauden olevan molemmin puoleinen mutta omat asiat eivät olleet ihan kotona. Alkoholi, tupakka, mielenhäiriöt vaikeuttivat minun elämääni tuolloin. Ja kun tyttö tulee muiden nähden itkien anoon mua takaisin ja vakuutti että kyl se juttu meidän välil synkkää ja että hän lupaa sen niin mitähän nuoripoika jolla ittelläänkin on vaikeuksia mahtaa sanoo tuohon kauniille nuorelle neidille :) no sanoin vie et mietin. Seuraavana päivänä oli koulumme ystävänpäivä tanssiaiset ja ajattelin että ei se urheilu ole niin tärkeää ettenkö voisi nyt tyttöä takaisin ottaa itselleni.. Niin siin sit kävi et se olikin mun viimenen varsinainen valoisa päivä mun elämässä. Sain vie kokee hetken kun joku oikein välittää minusta ja joku haluaa minua mut sit seuraavaksi tapahtuu jotai sellasta mitä monelle muullekin on tapahtunut. Kamalaa vääryyttä :( on lauantai (ystävänpäivä oli keskiviikko) aamu ja päivä tuntuisi ihan kivalta. Ne oli kuitenkin viimeiset hetket ennen järkyttävää kokemusta. ilman tuota kokemusta asiat olisivat aivan päinvastoin kuin mitä ne nyt ovat. Sinä päivänä minulla oli kauden siihen asti tärkein kilpailu jossa oli suuret odotukset mut toisin kävi. pettymys oli valtaisa kun epäonnistuin täydellisesti. Kotio päästyäni aloin itkeä mutta kiitin siitä että minulla oli sentään rakkaus vaikka ei olisi urheilua. Kävin saunomas ja sil välin tyttöni oli yrittäny soittaa minulle että tulisin ulos hänen kavereittenskaa. Sit kun en ollut vastannu hän oli lähteny jonnekkin muualle. No kun olin saunonut ja pukenut itteni päälle ja surru tarpeeksi niin ajattelin mennä ettiin sen jostakin :) kun näin kaikki kaverit kysyin mis se mun muija oli nii ne sano et se oli yhel tyypil. joka oli mun paras kaveri ja siellä oli toinen mun hyvä kaveri. No sinne sit lähin ja otin yhden kaverin mukaa. Sit mul alko heräillä vähän epäillys pettämisestä jotenkin :/ oli ollut vähän sellasta ilmassa aikasemmin. Ja niin siin sit kävi että sain hänet kiinni rysän päältä. kyl se vitutti. Kun tajusi että kaikki oli vaa kusetusta vai oliko? sitä en tiedä. Samaisena iltana tyttö jätti mut ja sain vie kaverilta turpiin ja poliisi autoon istuskeleen. noh.. Silloin lähinnä nauroin että kuinka voi olla niin paska päivä. ei voi olla.. tiesin että en ikinään toivu tuosta kun minulla oli jo sitä ennen ihan tarpeeksi ongelmia. Kuitenkaan en tehny itsaria koska tiesin että minusta olisi vie vaikka mihin..
Nyt juuri tuon takia asiat ovat aivan päin pläsiä ja mulle on aivan vitun sama elänkö vai ei. Oon yrittäny uusia naisia elämääni mut ei helpota mitenkää. Tuo tyttö on mun elämäni rakkaus. En oo juurikaan sen tytönkaa. ja nään ehkä 2 kertaa vuodes. Tuntuu et ainoa asia mikä mut vielä pelastaa on saada tietää totuus miksi tyttö menetteli näin. Ja jos hän tai kun hän sano rakastavansa minua niin miksi hän teki niin? Hän on sanonut että me emme tule olemaan enää koskaan yhdes. Mut nykyään jo tuntuu että kaikki on tuon varassa. Kaikki muuttuisi ennalleen jos sen tytön saisin. En ymmärrä miten sillon sain hänet vaik olin ihan kusipää mut nykyään ku tekis mitä nii ei saa.
Ite oon aatellu että menen joskus juttelemaan tästä vielä hänen kanssaan ja haluan kuulla totuuden kaikesta Ja jos hän myöntää olleensa rakastunut minuun niin tapan itteni samantien jos en saa häntä elämääni enää. Mut voisko joku kommentoida tätä tai vaikka keksiä parempia ideoita. vastailen kyl viesteihinne. kiitos jo etukäteen.
Ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa sen tänne ja toivon että jotkut auttaisivat mua.
lähes neljä vuotta sitten olin 14 vuotias kahdeksatta luokkaa käyvä poika. Asiat olivat silloin vielä hyvin. Olin 2-3 lajis aivan suomen huippua ikäisissäni ja monet asiantuntijat puhuivatkin jo minun tulevasta ammattilaisurasta ja tietyn lajin suuresta suomalaisesta toivosta. Lisäksi kaikki oli muutenkin mallillaan ja kaiken kruunasi ikäiseni tyttö joka kävi samaa koulua kuin minä. Se tyttö teki minuun vaikutuksen ja huomasin että minä myös häneen ja niin siinä sit kävi että rakastuin. Alettiin seurustella ja se oli elämäni parasta aikaa. Minulla oli aivan kaikki mitä tarvitsin.. Aivan kaikki. Enempää en voinut toivoa. tuota aikaa kesti noin pari kuukautta kunnes ystäväpiirini vihjasi että tytölläni olisi ollut jotai meneillään kaverini kanssa ja muutenkin ei juuri tuohon aikaan mennyt mitenkään järin hyvin meillä niin menin tekeen tyhmän äkkinäisen päätöksen. ja se oli suhteen lopettaminen. No kerrottuani sen sille tytölle kesti jonkun aikaa ennenkun tajusin mitä olin mennyt tekemään. voi damn.. on mullaki ongelma. mä luulin että mun elämä olisi parempi ilman häntä mut ikävä pakotti mut haluaan hänet takaisin. Samalla sain tytön puheista päähäni että tämä todella rakasti minua eikä ollut tehnyt mitää kaverini kanssa. Oltiin sit ihan onnellisesti siin sit yhes kunnes jossakin vaihees mul kiehahti vähän ylitte. Seurustelu ei edennyt mitenkää ja tylsistyneisyys astui kuvaan. Lisäksi tärkeät kisat stressasivat ja laitoinkin urheilemisen tärkeämmäksi kuin tyttöni. Ja jätin tämän jälleen. tosin vain 3 päiväksi. oltiin oltu yhdessä jo puolivuotta ja tunsin rakkauden olevan molemmin puoleinen mutta omat asiat eivät olleet ihan kotona. Alkoholi, tupakka, mielenhäiriöt vaikeuttivat minun elämääni tuolloin. Ja kun tyttö tulee muiden nähden itkien anoon mua takaisin ja vakuutti että kyl se juttu meidän välil synkkää ja että hän lupaa sen niin mitähän nuoripoika jolla ittelläänkin on vaikeuksia mahtaa sanoo tuohon kauniille nuorelle neidille :) no sanoin vie et mietin. Seuraavana päivänä oli koulumme ystävänpäivä tanssiaiset ja ajattelin että ei se urheilu ole niin tärkeää ettenkö voisi nyt tyttöä takaisin ottaa itselleni.. Niin siin sit kävi et se olikin mun viimenen varsinainen valoisa päivä mun elämässä. Sain vie kokee hetken kun joku oikein välittää minusta ja joku haluaa minua mut sit seuraavaksi tapahtuu jotai sellasta mitä monelle muullekin on tapahtunut. Kamalaa vääryyttä :( on lauantai (ystävänpäivä oli keskiviikko) aamu ja päivä tuntuisi ihan kivalta. Ne oli kuitenkin viimeiset hetket ennen järkyttävää kokemusta. ilman tuota kokemusta asiat olisivat aivan päinvastoin kuin mitä ne nyt ovat. Sinä päivänä minulla oli kauden siihen asti tärkein kilpailu jossa oli suuret odotukset mut toisin kävi. pettymys oli valtaisa kun epäonnistuin täydellisesti. Kotio päästyäni aloin itkeä mutta kiitin siitä että minulla oli sentään rakkaus vaikka ei olisi urheilua. Kävin saunomas ja sil välin tyttöni oli yrittäny soittaa minulle että tulisin ulos hänen kavereittenskaa. Sit kun en ollut vastannu hän oli lähteny jonnekkin muualle. No kun olin saunonut ja pukenut itteni päälle ja surru tarpeeksi niin ajattelin mennä ettiin sen jostakin :) kun näin kaikki kaverit kysyin mis se mun muija oli nii ne sano et se oli yhel tyypil. joka oli mun paras kaveri ja siellä oli toinen mun hyvä kaveri. No sinne sit lähin ja otin yhden kaverin mukaa. Sit mul alko heräillä vähän epäillys pettämisestä jotenkin :/ oli ollut vähän sellasta ilmassa aikasemmin. Ja niin siin sit kävi että sain hänet kiinni rysän päältä. kyl se vitutti. Kun tajusi että kaikki oli vaa kusetusta vai oliko? sitä en tiedä. Samaisena iltana tyttö jätti mut ja sain vie kaverilta turpiin ja poliisi autoon istuskeleen. noh.. Silloin lähinnä nauroin että kuinka voi olla niin paska päivä. ei voi olla.. tiesin että en ikinään toivu tuosta kun minulla oli jo sitä ennen ihan tarpeeksi ongelmia. Kuitenkaan en tehny itsaria koska tiesin että minusta olisi vie vaikka mihin..
Nyt juuri tuon takia asiat ovat aivan päin pläsiä ja mulle on aivan vitun sama elänkö vai ei. Oon yrittäny uusia naisia elämääni mut ei helpota mitenkää. Tuo tyttö on mun elämäni rakkaus. En oo juurikaan sen tytönkaa. ja nään ehkä 2 kertaa vuodes. Tuntuu et ainoa asia mikä mut vielä pelastaa on saada tietää totuus miksi tyttö menetteli näin. Ja jos hän tai kun hän sano rakastavansa minua niin miksi hän teki niin? Hän on sanonut että me emme tule olemaan enää koskaan yhdes. Mut nykyään jo tuntuu että kaikki on tuon varassa. Kaikki muuttuisi ennalleen jos sen tytön saisin. En ymmärrä miten sillon sain hänet vaik olin ihan kusipää mut nykyään ku tekis mitä nii ei saa.
Ite oon aatellu että menen joskus juttelemaan tästä vielä hänen kanssaan ja haluan kuulla totuuden kaikesta Ja jos hän myöntää olleensa rakastunut minuun niin tapan itteni samantien jos en saa häntä elämääni enää. Mut voisko joku kommentoida tätä tai vaikka keksiä parempia ideoita. vastailen kyl viesteihinne. kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis sanoa jotain tosin väität kuitenkin vastaan tai sitten et vastaa. Mielestäni et tälläkään hetkellä tarvitse muuta kuin henkisesti vahvan naisen "joka vetää sut sieltä keskeltä järveä taas takaisin rannalle kun ei jaksa uida" joten eikun juttua vääntämään vaan saan kai kysyä minkä ikäinen olet nyt? mutta eikö tuo ole kuitenkin normaalia teinien juttua. En itse näe sitä syytä miksi menettää suurinpiirtein yö unensa. Ei kukaan ole itkemisen arvoinen jos pettää ja valehtelee.
Älä tapa itteäs jonkun ymmärtämättömästi käyttäytyneen tytön takia!
Vaikka hän olisikin rakastanut sua, niin meni kuitenkin pettämään sua, joten ei hän ole sun arvoises - oikeesti!!! On ehkä niin nuori ja epävakaa, ettei ihan vielä osaa noita rakkaus-asioita - tosin tiedossa on, että erittäin monet aikuisetkin pettävät ja säheltävät riittämiin... (Säälittävää.)
Mulla on oikeastaan itelläni samankaltainen kokemus, että juuri tietty ihminen tuntuu tärkeämmältä kuin koko muu elämä yhteensä, eikä kyllä KUKAAN muu mies herätä mussa yhtä voimakkaita tunteita - ei lähimainkaan! Tuo henkilö on kuitenkin kohdellut mua huonosti, joten en voi muuta, kuin yrittää unohtaa. Jonain vuonna ja jonain päivänä tunnen ehkä jotain jotakuta toista kohtaan. Siihen saakka yritän elää niin hyvää elämää kuin pystyn, vaikka ihan ilman miestä.
Muuten; myös ensimmäinen seurustelusuhteeni oli mulle niin merkittävä, etten meinannut MILLÄÄN päästä yli sen loppumisesta. Nyt muutamia vuosia myöhemmin voin kuitenkin sanoa selvinneeni siitä, joten kyllä ihan mahdottoman tuntuisistakin olotiloista on mahdollista toipua, ajan kanssa.
Yritä tehdä ja harrastaa ja nähdä ihmisiä. Vaikka olo voi olla pitkään (vaikka vuoden tai paljon kauemminkin) ihan hirveä, niin lopulta varmasti alkaa helpottamaan, vähitellen. Mä oon pahimpina aikoina harrastanu sellasta ´haaveilu-terapiaa´, eli oon ajatellu jotain kuvitteellista miestä, joka ois oikeesti kiltti ja ihana eikä pettäis. Haluan uskoa, että sellainen ihminen voi jossain olla. Mua tuo haaveilu on auttanut pääsemään eroon ihmisestä, joka on mua loukannut.
TSEMPPIÄ sulle!!!!
SE MUIJA EI OO SUN ITSARIN ARVONEN. Ei todellakaan.
Mä olin aikoinaan samanlaisessa tilanteessa. Olin täysin kypsä tappamaan itteni. Ja miks? -Jonkun tyhjän päiväsen äijän takia, jota rakastin yli kaiken, mutta joka ei arvostanut mua paskan vertaa, vaan petti ja jätti.
Nyt kun aikaa on kulunut, niin oon vahvistunut valtavasti. Anna säkin ajan kulua, ja kato tilannetta uudelleen. Sä oot nuori, ja sulla on vielä kaikki mahdollinen edessä.
Se ensirakkaus vaan kirpasee ja kovaa. Ja PITKÄÄN. Mutta kyllä siitä silti voi selvitä HENGISSÄ.
Koita päästää irti siitä petturista, ja kohdista katsees uusille apajille :)
kiitti. tos oli kyl järkeä. vaikka olenkin jääny ny monesta paitsi tuon tapauksen myötä nii oon kuitenkin oppinut siit samal paljon. Toista samanlaista kertaa ei tuu ja kaikki on takanapäin ja nyt vaan nauttiin loppuelämästä. Rakkaus elää siiihen yhä mut eipä voipi sit mitää. Tekis nii mieli hirttää se yks.. prkl.. opettaa se tavoille. fakin narttuliini.
Asiaa! Hyvä jos autoin.. :)
Unohda se petollinen akka. Helpommin sanottu ku tehty mut kuitenkii..
Ja se vielä, että jos se haluu sut vielä takasin, älä sorru siihen MISSÄÄN TAPAUKSESSA. Koita olla vahva.
Vastoinkäymiset vahvistaa. Onnea sulle jatkossa :)