Löytyykö kellään mitään posiitivista kerrottavaa nettideiteistä?

Minulla on naisena ihan positiivia kokemuksia.

En jaksa jatkaa juttua sellaisten miesten kanssa, joista muutaman viestin jälkeen tietää, että ajatusmaailma on jotenkin kieroutunut. Näin mun mielestä, ei varmaan kaikkien. Mutta minun kanssani ajatukset ja jutut eivät osu yhteen.

Sitten ne muut. Olen saanut todella hyviä juttukavereita ihan toiselta puolelta Suomea, joidenkin kanssa olen jopa ystävystynyt.

Ja sitten se todela positiivinen löytö... Se oli ehkä liiankin hyvää ollakseen totta - eämäntilanteet eivät näytä antavan sijaa yhteiselle elämälle, vaikka molemmat niin toivoisivat. Ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon, eämäntilanteilla on taipumus muuttua ;)

Kerran sain römpsää.

Joo, löysin aivan ihanan naisen täältä. Eikä muissakaan treffikumppaneissa ollut juurikaan valittamisen aihetta, tosin rehellinen kannattaisi olla aina treffien jälkeen haluaako tavata uudelleen vai ei. Jättää aina paremman maun toisesta suuhun.

On positiivinen kokemus.
Muutama pleijeri tuli tavattua sekä välillä alkoi tuntua ettei tästä mitään tule ja kaikki asuvat satojen kilometrien päässä..
Eli asun siis kaikenlisäksi pienellä paikkakunnalla jossa on ympärillä vain vielä pienempiä paikkoja ja ihmisiä ei täältä pahemmin ole deitissä mutta kuinkas sitten kävikään. Ei nyt pahemmin viestien perusteella mitään ahaa elämyksiä tullut mutta kun tavattiin oli homma jo ensimmäisten treffien jälkeen aika selvää, molemmat oltiin todella yllättyneitä ja fiiliksillä että nyt todella sattui jotain kohdalle ja suhdehan siitä äkkiä tuli.

(Syrjähyppy vieraalle palstalle)

"Kaikki vaan kuorossa kertoo kuin laaduttomia huijareita ja vastausautomaatteja tai muuten sekopäitä nettideiteissä liikkuu. "

Kun todellisuus ei vastaa odotuksia, niin tämä on lopulta aika luonnollinen tapa purkaa pettymystä.

"Eiks kellään ole mitään positiivisa kokemuksia nettideiteistä? "

Hehee, kliseetä lainaten se mikä ei tapa, vahvistaa. Mitä huonompia kokemuksia tulee, niin sitä suurempaan itsekritiikkiin on tarvetta.

"Luulis et sieltä tapaa myös ihan mukavia miehiä ja naisia, vaikkei sit suuri rakkaus löytyiskään. "

Mukavuus on niin suhteellista. Mutta uskoisn että suurimmalle osalle on vaan liian ylivoimaista suodattaa ne omalta kannaltaan "mukavat" siitä joukosta. Ja osa tajuaa sitten lopettaa homman, kun se on vahvistanut tarpeeksi.

"Mukavia miehiä, mut ei vaan ole jompaa kumpaa osapuolta sitten napannut sen enempää. "

Olet sitten tehnyt jotain oikein.

"Eiks sit kandeis pitää taukoa moisesta tai kokeilla onneaan livemarkkinoilla? "

Onko kysymys sitten onnesta? Jos livemarkkinoilla ei tärppää niin eikö kysymys ole siitä että syötti on vääränlainen tai pyytää väärillä vesillä. Ja noiden asioiden korjaamiseen nettideitti on mielstäni oikein hyvä väline.

Itse pääasiassa jäkätänkin vain niistä miehistä joiden jutut ovat olleet aivan liian poskettomia jo pelkällä nettiasteella, eli en lähde edes tapaamaan sellaisia jotka ovat liian outoja, epäluotettavan oloisia yms. Tämän vuoksi olenkin sitten tavannut kahden vuoden sisällä vain neljä miestä joista jokainen oli tavallaan ihan ok, mutta ei vaan tullut fiiliksiä. Viimeisen kohdalla olin aika pettynyt siitä ettei hän jälkikäteen voinut sanoa kohteliaasti ei kiitos, toisaalta taisi olla kummallakin sellainen tunne tavatessa että ei tästä suhdetta sukeudu, vaikka hauskaa olikin viettää aikaa yhdessä. Ehkä olen liian vaativa kun pitäisi pukea sanoiksi kaikki itsestäänselvyydetkin, toisaalta en oikein tykkää "telepatiasta" eli että kaikki pitäisi "osata arvata". Meillä on kieli, käytettäköön sitä.

Tietenkin siinäkin aina pettyy kun uskaltautuu jonkun tapaamaan ja ei tunnu niin miltään. Mutta enempi minua on jostain syystä ottanut päähän kaikenlaiset nimittelijät, haistattelijat ja ihme ölliäiset joiden kanssa keskustelu saattaa alkaa ihan asiallisesti ja yhtäkkiä tulee jokin omituinen käänne jonka jälkeen mies esittelee kaikki vinksahtaneimmat piirteensä. Kaiketi koska olen hyvin verbaalinen ihminen minulle juuri kirjoittaminen on hyvin tärkeää, ja jos mies sitä kautta alkaa esiintymään häiritsevällä tavalla, siinä on päivä pilalla.

Pitäisi oppia vaan nauramaan oudokeille. Mutta kun on tosikkojen sukua... Ei tämä nettideittailu sovi sellaisille jotka ovat turhan totisia, mutta juuri totisethan tähän touhuun lähtevät kun eivät osaa nauraa tyrä rytkyen päissään räkälöissä. Ehkä se miehillä se totisuus sitten helposti muuntuu aggressiivisuudeksi, ivallisuudeksi ja katkeruudeksi, että jutut ovat mitä ovat. Ei mikään ihme että jotkut treffeille lähtijät saavat puukostakin, kun vastassa on umpihulluja. Ne pitää siis vaan osata lajitella pois.

Minulla on myös lähes pelkästään hyviä kokemuksia. Muutaman vuoden ajanjaksolla takana on kymmeniä treffejä, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki treffikumppanit ovat olleet juuri sitä, mitä ovat sanoneetkin olevansa. Se yksikin oli ihan fiksu ja mukava ihminen - ainostaan hänen ulkoinen olemuksensa ei oikein vastannut profiiliaan. Lisäksi ehkä pari tapausta on ollut vähän passiivisen oloisia, mutta muuten ok.

Niitä huonompia tapauksia on muutama tullut vastaan kirjoitteluvaiheessa, mutta ovat onneksi paljastaneet luonteensa jo siinä, joten ei ole tarvinnut vaivautua heitä tapaamaan.

Hyvinkin mielenkiintoisia naisia olen siis saanut kohdata. Treffeillä on käyty monen monta mielenkiintoista keskustelua. On käyty kahvilla, syömässä, kävelemässä ja keikallakin. Jotkut ovat olleet läheltä, toiset vähän kauempaa. On kiinnostuttu välillä puolin, välillä toisin. Joskus molemmin puolin. Ja joskus ei kumminkaan puolin. Mutta paljon on siis mielenkiintoisia kokemuksia kertynyt.

Kyllä siis nettitreffeiltä fiksuja ja kauniita naisia löytää. Hyvinkin mielelläni jatkan tätä jatkossakin. Missään muualla ei tapaa sellaista määrää potentiaalisia, vapaita kumppaniehdokkaita kuin netissä. Minä uskon hyvinkin vahvasti, että vielä se pitkäaikainen kumppanikin kohdalle osuu.

Miehenä minulla on ollut näistä nettijutuista pääosin vain hyviä kokemuksia ja löytyipä se seurustelukumppanikin. Vinkkinä vaan valittaville miehille, että panostakaa siihen ilmoitukseenne vähän enemmän ja niitä vastauksia tulee. Kuva on syytä myös laittaa, sillä muuten kyllä uppoaa massaan... Minulla oli ilmoitus 8 päivää ja jouduin sen ottamaan sen pois, kun en muuten olisi ehtinyt mielenkiintoisillekkaan ihmisille kirjoittelemaan.

Täältäkin löytyis yks positiivisempi tapaus :P Vähän aikaa deittisivulla notkuttuani rupesin olemaan jo aika epätoivoinen. Ei minkäänlaista kiinnostavaa miestä mailla eikä halmeilla. Mutta juuri kun ajattelin että koko hömpötys on turhaa ja poistan ilmoituksen palvelusta ja palaan etsimään ihmistä täältä "todellisuudesta" niin kuinkas sattuikaan kun kohdalle osuikin jotain parempaa. Juttu luisti kun vettä vaan ja olo oli kuin oltais tunnettu aina. Ekoilla treffeillä huomattiin kuinka hyvin oikeestikkin tullaan juttuun ja molemmille oli selvää että tästä jatketaan :) Nyt ollaan seurusteltu n. puolisen vuotta ja en voi muuta kun kiittää tätä palvelua, että mulla on nyt maailman ihanin mies :) ... huoh.. :) joten älkää antako periksi ihmiset ;)

Ei löydy positiivista kerrottavaa. Sitä suurta rakkautta ei löydy kun ei edes tapaa ihmisiä täältä. Kaikki alkavat vaikuttamaan jo aika ennakkoluuloisilta ihmisiltä.

Kyllä niitä löytyy, minäkin löysin ja moni muukin, koska nykyisin solmittavista avioliitoista melkein puolessa pari on tavannut netin kautta. Tääl vaan suurin osa valittaa ja positiiviset viestit hukutetaan viesteihin siitä, että kertoo omiaan.

Mitäpä niitä iloisia uutisia jakelemaan kun ihan toisissaan harvemmin ihmiset niitä jaksaa lukea saatika sitten kommentoida. Sitäpaitsi jos itseä tilanne ärsyttää niin ei sitä muiden iloa oikein jaksa katsella.

Itseltä löytyy positiivisia kokemuksia nettideittailusta eikä oikeastaan mitään erityisen pahaa sanottavaa siitä ole. Välillä toki joku juttu hieman ärsytti ja toisinaan sai kuulla olevansa paska jätkä kun en ollutkaan yhtä kiinnostunut kun toinen, mutta nuo nyt ohittaa olan kohautuksella.

Tällä hetkellä seurustelen naisen kanssa, johonka tutustuin netin kautta (taisi olla kahdeksas tapaus, jonka kanssa olin yhteydessä enemmän kuin parin viestin verran). Tapasimme esimmäistä kertaa keväällä ja siitä pikku hiljaa lähti juttu käyntiin.

Alkuun muutaman viestin verran juteltiin netissä ja sitten mentiin pikasille kahveille katsomaan miltä se toinen vaikuttaa ihan oikeasti. Tämän jälkeen soiteltiin tai viestiteltiin ehkä noin parin päivän välein ja silloin tällöin tavattiin (eli ei kovin tavoite hakuista toimintaa, kunhan vaan nautittiin toistemme seurasta). Olin alku aikoina yhteyksissä myös parin muun kanssa (näin ilmeisesti myös hän).

Kesä meni nopeasti kun oli paljon kaikkea tekemistä, töiden, koulun,kavereiden ja muun kivan merkeissä. Syksyn alussa sitten havahduin pelottavaan hetkeen; kotoa nurkista ja sohvalta ei löytynyt enää kuin yhden värisiä hiuksia enkä ollut vieraillut nettiprofiilissanikaan reiluun kuukauteen.

Seuraavan kerran kun tavattiin tuon jälkeen ohi mennen kysäisin häneltä mietteitä seurustelusta ja noin puolen sekunnin pohdinnan jälkeen tuli iloinen "joo" vastaukseksi. Vastauksen pikaisuus sai minut hetken pohtimaan, että mihinköhän soppaan tuli lusikka työnnettyä, mutta tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen tuohon ratkaisuun. ;)

Samat kokemukset kuin nouvou-nimimerkillä. Juuri kun olin heittämässä hanskat naulaan niin viimeinen sitkeä treffimies astui kuvioon. Ehdin jo tehdä yhdet oharitkin, kun elämäntilanne on aika hektinen. Mies ei luovuttanut vaan halusi tavata noloista ohareista huolimatta. Ja tadaa - tässä sitä nyt ollaan. Nelisen kuukautta ollaan tunnettu ja kovin vahva tunne on, että kovasti ollaan menossa yhdessä eteenpäin.

Ja ennen tätä takana kymmeniä ihan mukavia deittejä. Ei mielestäni ketään ihan friikkiä mahtunut joukkoon.

Kerran kokeilin parin viikon ajan, eikä mitään positiivista sanottavaa.

Kuvallisen ilmoituksen kera pelkkää kuolaamista, seksiehdotuksia tai muuten vaan ällöttävää lässytystä ulkonäöstä. Kukaan tuskin vaivautui lukemaan ilmoitusta edes läpi.

Ilman kuvaa yhteydenottoja pelkiltä mielenvikaisilta ja epätoivoisilta sekopäiltä. Edelleen tuskin kukaan vaivautui lukemaan ilmoitustan läpi.

Olenkin siirtynyt etsimään miestä muualta kuin treffipalstoilta, vaikka netissä pysynkin. Keskustelupalstoilla ja chateissa pääsee käsiksi vähän persoonaankin ja voi muutamalla lauseella jo selvittää, millaisesta miehestä on kyse.

Netti-deittailu sopii vain hyvän itsetunnon omaaville. Venkoilu ja piilosilla
olo vaan on niin turhauttavaa, että poistin profiilini. (En itsetunnon vuoksi)

Enpä tavannut ns. sekopäitä, mutta näitä vaikeasti tavoiteltavia (ihan taviksia),
sekä pettyneitä edellisessä suhteessa olevia, joihin ei saa mitään kunnon
kontaktia kylläkin.

Ei viitsi tässä-iässä huuhailla tyhjän perässä ja livessä on se hyväpuoli,
että toinen asuu mitä todennäköisenmin suht lähellä, sillä jos kiinnostaa,
niin voipi tavata vaikka seuraavana päivänä. Ajomatka toiselle puolelle
suomea turhan takia ei paljon innosta. Netissä tutustuessa harvoin asutaan
lähekkäin.

Jos pitää positiivista sanoa, niin pari hyvää ystävää olen saanut, joten
onhan sekin hyvä saldo sinänsä.

Aloitin nettideittailun avioeron jälkeen nelikymppisenä. Sen ikäiselle naiselle vielä tuli vastauksia ihan tosimielessäkin; treffeillä tuli silloin tällöin käytyä, ja täytyy sanoa, ettei meikäläiselle ainakaan mitään kovin outoja kohdalle sattunut, miehet olivat pääsääntöisesti juuri sitä mitä olivat kertoneetkin olevansa. Ihan mukavia tyyppejä, mutta ei vaan natsannut - jos minä olin kiinnostunut, niin mies välttämättä ei, ja päinvastoin.
Kymmenisen vuotta kului niissä merkeissä, toki välillä oli pitkiäkin taukoja - perheessäkin sattui ja tapahtui kaikenlaista, mikä vei pois ajatukset seuranhausta. No, sitten viisikymppisenä sain huomata, että ns. tositarkoituksella sen ikäisestä seuraa hakevia alkoi olla hyvin vähän. Silloin löin hanskat tiskiin ja päätin hakea pelkkää seksiseuraa, kun sitä lajia oli tullut harrastettua äärimmäisen vähän, sattuneesta syystä. Ja sen lajin seuraahan kyllä löytyi...ihan mielenkiintoinen elämänvaihe sekin, ei tosin kestänyt kauaa. Sattuipa niissä merkeissä nimittäin löytymään mies, jonka kanssa natsasi moni muukin asia kuin seksi - nyt olemme olleet jo vuosia aviossa.

Toivottavasti tämä oli riittävän positiivinen tarina!

http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135270179785.jpeg

Lyhyesti:

1. treffi, puhuttiin kaksi tuntia kahvilassa.
2. treffi, ruokailtiin tasokkaassa ravintolassa ja käytiin shoppailemassa. Neljä tuntia yhdessä. Vaihdettiin puhelinnumerot, sovittiin että jatkossa tavataan joka lauantai.

Varovaista optimismia ja jopa ripaus onnea, tästä voi tosissaan tulla jotain.

Toisinaan ihmisten suurimmat pettymykset tulee suurina tunteenpurkauksina ulos, kun eivät pysty käsittelemään pettymystään.

Jos jotain positiivista voin sanoa, niin monet täällä purjehtivat heille aivan uusilla henkisen kasvun aalloilla.

Toiset on taipuvaisempia katkeroitumaan, kun pohjalla on "vankka tietämys", mikä on totta ja mikä ei.

Totta ja varmaa on se, että "eihän sitä koskaan tiedä".

Mukautumiskykyä toivotan kaikille kasvaville henkisesti nuorille (ikään katsomatta), kuin myös itselleni.

Aloitin nettideittailun kolme vuotta sitten jäätyäni sinkuksi. Kaveripiirissäni on paljon miehiä, muttan he ovat puhtaasti kavereita. Netin kautta kävin monen miehen kanssa kahvilla, kokeilin eri sivustoja. Etsin tosissani seurustelusuhdetta. Monta mukavaa miestä osui kohdalle, mutta aina syystä jos toisesta jutusta ei tullut mitään. Pääsin kuitenkin tutustumaan hienoihin ihmisiin.

Luovutin seurustelun suhteen ja tyydyin jo jotenkin ajatukseen olevani sinkku alle kolmekymppisenä. Laitoin erittäin kyseenalaiselle sivustolle ilmoituksen etsiväni seuraa elokuviin ja kahville. Vastaukset piti suodattaa rankalla kädellä. Ilmoitin etsiväni alle 27v seuralaista, vanhimmat vastaajat olivat yli 50 vuotiaita. Yksi vastaajista nousi ylitse muiden. Paljastuikin että hän asuu 15 minuutin ajomatkan päässä ja ollaan käyty jopa samaa koulua. Nyt on pidetty yhteyttä 4kk :) Aika näyttää mitä tulee. Mutta näin hyvää en olisi uskaltanut toivoa.

Nettideittailussa opin että kannattaa yrittää nähdä toinen mahdollisimman nopeasti, niin toinen saa kasvot ja persoonan. Prepaid numero on hyvä, koska vastassa voi olla mitä tahansa. Kannattaa asennoitua menevänsä vain kahville, niin ei pety. Onnea glittergirl deittailuun!

Oon ihan mukavia tavannu, niistä vaan ihmiset ei yleensä koe niin kovaa tarvetta avautua. Samahan se on jos saa jossain ravintolassa huonoa palvelua niin siitä valitetaan eteenpäin mutta harvemmin kerrotaan kun kaikki meni hyvin.

Hyvä neuvo on se, että ei kannata heti vetää johtopäätöksiä tyyliin "Nettideitissä en ikinä löydä elämäni miestä". Itse kokeilin nettideittailua kahteen eri otteeseen sinkkuna ollessani kymmenen vuoden jaksolla. 2 ensimmäistä kertaa selkeä vesiperä - ei ainuttakaan kiinnostavaa miestä. Kolmannella kerralla, n.10 ei niin kiinnostavan deitin jälkeen, tärähti elämäni mies eteeni. Nyt ollaan sitten 3 vuotta oltu ONNELLISESTI naimisissa. Emme olisi ikinä tavanneet esim. baarissa, sillä sellaisia ei liikunnallinen, ihana aviomieheni harrasta. Ja asuihan hän myös alunperin toisessa kaupungissa. Eli tsemppiä vaan!