Olen tavattoman kyllästynyt miehiin. Olen vähän yli parikymppinen nainen, joten tämä kyllästyneisyys iässäni tuntuu minusta itsestäni huolestuttavalta. Ajattelen, että jos suhteeseen tulee seksi mukaan, suhde menee pilalle. Tiedostan aloittaneeni oman seksielämäni liian nuorena, ja kadun sitä aivan valtavan paljon.
Minulla oli mukava miesystävä, mutta kun seksi tuli mukaan, kiinnyin häneen mielestäni liikaa. Eron hetkellä en olisi halunnut erota vaan nolasin itseni ja anelin, ettei hän jättäisi minua. Mies kuitenkin jätti, ja nyt en koe mitään mielenkiintoa miehiä kohtaan ollenkaan. Olen tavannut mukavia miehiä, joiden kanssa tulevaisuus voisi olla vaikka millainen, mutta en halua heitä. Ajattelen automaattisesti, että parisuhde muuttuu pahaksi ja synkäksi ja mustaksi, jos seksi astuu mukaan kuvioihin. Erosta miesystäväni kanssa on kulunut jo vuosi.
Edellinen miesystäväni haluaisi minut nyt takaisin. Hän puhuu mukavia yhteisestä tulevaisuudesta, ja seksistä. Haluaisin olla yhdessä hänen kanssaan, mutta ajatus intiimistä läheisyydestä nykyisin vieroksuttaa minua, enkä haluaisi olla hänen kanssaan. Pelkään kuitenkin, että jos en ole hänen kanssaan, jään loppuelämäkseni yksin, enkä löydä ketään. En myöskään haluaisi vieroksua miehiä, mutta en mahda tälle tunteelle mitään.
Haluaisin parisuhteeseen, jossa olisi hyvä ja turvallinen olla, ja jossa seksi ei ole pääasia ja syy yhdessäoloon. Edellisen miesystävän kanssa se tuntui olevan se syy yhdessäoloon, ja nytkin hän puhuu siitä kokoajan. En uskalla aloittaa uutta parisuhdetta myöskään sen takia, kun pelkään, että siitä tulisikin vain seksisuhde.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia tai ajatuksia? Onko tällainen kyllästyneisyys ihan normaalia vai pitäisikö huolestua? En ollut varma mihin kategoriaan laittaa tätä viestiä, joten laitoin sitten tänne parisuhdepalstalle...
Minulla oli mukava miesystävä, mutta kun seksi tuli mukaan, kiinnyin häneen mielestäni liikaa. Eron hetkellä en olisi halunnut erota vaan nolasin itseni ja anelin, ettei hän jättäisi minua. Mies kuitenkin jätti, ja nyt en koe mitään mielenkiintoa miehiä kohtaan ollenkaan. Olen tavannut mukavia miehiä, joiden kanssa tulevaisuus voisi olla vaikka millainen, mutta en halua heitä. Ajattelen automaattisesti, että parisuhde muuttuu pahaksi ja synkäksi ja mustaksi, jos seksi astuu mukaan kuvioihin. Erosta miesystäväni kanssa on kulunut jo vuosi.
Edellinen miesystäväni haluaisi minut nyt takaisin. Hän puhuu mukavia yhteisestä tulevaisuudesta, ja seksistä. Haluaisin olla yhdessä hänen kanssaan, mutta ajatus intiimistä läheisyydestä nykyisin vieroksuttaa minua, enkä haluaisi olla hänen kanssaan. Pelkään kuitenkin, että jos en ole hänen kanssaan, jään loppuelämäkseni yksin, enkä löydä ketään. En myöskään haluaisi vieroksua miehiä, mutta en mahda tälle tunteelle mitään.
Haluaisin parisuhteeseen, jossa olisi hyvä ja turvallinen olla, ja jossa seksi ei ole pääasia ja syy yhdessäoloon. Edellisen miesystävän kanssa se tuntui olevan se syy yhdessäoloon, ja nytkin hän puhuu siitä kokoajan. En uskalla aloittaa uutta parisuhdetta myöskään sen takia, kun pelkään, että siitä tulisikin vain seksisuhde.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia tai ajatuksia? Onko tällainen kyllästyneisyys ihan normaalia vai pitäisikö huolestua? En ollut varma mihin kategoriaan laittaa tätä viestiä, joten laitoin sitten tänne parisuhdepalstalle...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehistä sen verran, että mies voi rakastaa ja haluta seksiä melko irrallisesti. Mies rakastaa, jolloin hän haluaa, että olet onnellinen. Hän on valmis myös tukemaan sinua, puolustamaan sinua ja tarpeen vaatiessa pelastamaan sinut vaikka oman henkensä uhalla. Jos sinä olet onneton, mieskin on onneton.
Mutta vaikka mies rakastaisi sinua pohjattomasti, hän ei todennäköisesti keksisi mitään kivaa tekemistä ja juteltavaa kanssasi -- paitsi seksiä! Miehelle seksi on suunnaton nautinto, jota ilman maailma näyttää ilottomalta ja harmaalta.
Tästä kaikesta seuraa se väärinkäsitys, että mies teeskentelisi tunteita päästäkseen sänkyyn. Pelkäät, että sinä rakastat kun taas mies vain käyttää sinua hyväkseen. Sekin on mahdollista, mutta todennäköisemmin et vain tunnista hänen tunteitaan, koska ḧän koko ajan kärttää seksiä.
Vaikka tunteet olisivat molemminpuoliset, yhdessäolo voi silti olla mahdotonta, jos mieliteot ovat täysin vastakkaiset. Jos sinun nautintosi on miehelle tuskaa ja päin vastoin, varmaan parempi pysytellä erikseen.
Komppaan, asia on juuri noin kuten 10 2 kirjoitti.
Kyllästynyt miehiin................................................Siksi minusta tuli Lesbo.
Minusta on tulossa kait lesbo..
Seurustelin n. 2vuotta nykyisen exäni kanssa. En ottanut eroa raskaasti sillä olin ostannut valmistautua siihen; se ei tullut yllätyksenä minulle, mutta miehelleni tuli. Voin syyttä vain ja ainoastaan itseäni nykyisestä tilanteesta. Olen vapaaehtoisesti tehnyt itsestäni itsestäänselvyyden, hyväksynyt ex mieheni kaikki teot, sanat ja selkään puukotukset.
Suhteemme oli aika ailahtelevaa. Toisinaan oltiin yhdessä ja rakastettiin, seuraavassa hetkessä erottiin. Nyt itse laitoin hanskat tiskiin ja päätin, etten sitä ihmistä takaisin ota, päätin, etten ole enää se luotettava vaihtoehto kenen luokse voi palata kun arki tuntuu raskaalta. En, vaikka kuinka hän anelisi.
Tiedän, että ex mieheni sanoo ihania asioita koska uskoo sen tehoavan minuun. Kirjottelin ennen eroa suomi24. Kaikki sanoivat "ettei miehesi muutu vaikka kuinka yrität, haluat ja pyytelet". Sitä oli vaikea uskoa ja tunsinkin hetkellistä vihaa vastaajia kohtaan, sillä mielestäni "he eivät tunteneet miestäni". Ongelma olikin se, että he tunsivat; näkivät asiat siltä kannalta miltä itse suljin silmäni.
Eron jälkeen olen harrastanut kerran seksiä ja se oli minusta kuvottavaa. Miehen lähdettyä juoksin suihkuun ja hinkkasin ihoni puhtaaksi. En todellakaan tiedä mistä tuo johtui. Mies on todella huomaavainen ja kiltti, puheiden mukaan ihastunut minuun ja haluaisi tapailla minua useammin. Mutta minua ei vain kiinnosta. En vain tunne mitään – oli kyseessä tuo tai joku toinen mies.
Ehkä haluttomuuteni ja tunnelukko heijastuu siitä, etten ole vielä "valmis" tapaamaan muita, vaikka itseäni ikään kuin pakotan siihen?
Kiitoksia vastauksistanne, ne kyllä auttavat. Ehkä parempi onkin pysytellä erillään kuin pakottautua olemaan yhdessä.
Minäkin olen yrittänyt pakottaa itseäni olemaan muiden kanssa, mutta se vain ei onnistu. Valmius se varmaan onkin. Ehkä kaikki toipuu eroista ja muista asioista eri tahtiin :/
Minulla hyvä ja pitkä aviosuhde mieheni kanssa, joka päättyi hänen kuolemaansa.. Kumminkin, olen aina ollut taipuvainen myös "naisiin päin", ainakin suurimman osan aikuiselämästäni, joten olen liki 100%:n varma, että enää uutta miestä en halua, enkä edes etsi.
Jos joku henkilö vielä elämääni saapuu, se on silloin joku sielultaan samalla taajuudella kulkeva valloittava nainen =0) En jaksa enää miesten oikkuja enkä sitä, että jatkuvasti puhutaan ikäänkuin "eri kieltä".. =0(
Nykyään ei kannata luottaa miehiin.
Suhteet on hanurista.
Nykyään ei kannata luottaa miehiin.
Anna ajan kulua ei ole kiireminnekkään.
Kerkiät saamaan viellä vaikka kuinka monet pettymykset. Niin se vaan menee.
Terveisin Tampereen mies 45v.