No olisi tämä ainakin hyvä paikka purkaa henkisen väkivallan aiheuttamaa ahdistusta. On noi muutki "suhde"-palstat paljon juuri tästä aiheutuvaa ongelmaa ja viestiä täynnä. Mustasukkaisuus yms. asiaa. Joka suhteessa toinen tuntuu olevan se vahvempi ja toinen joutuu alistumaan toisen tahtoon. Harvemmin menee niin että kaikista asioista voidaan tehdä kompromissejä. Joksus exä alistelee vielä eron jälkeenkin eikä uskalleta vieläkään sanoa kunnolla vastaan ollaan vaan niskat köyryssä. Minusta tuntuu ( tässä uudessa suhteessani) että minä olen TAAS se joka on jälleen kerran joutunut alistumaan, eli kaikki mitä mies sanoon on oikein ja se mitä minä yritän sanoa tai tahdon tehdä on ihan tyhmää ja MINÄ olen tyhmä kun en sitä ole vieläkään huomannut. Eli olisi vaan parmpi olla hiljaa ja tehdään kuten hän haluaa niin minua kehutaan että miten ihana ja mukava ja viisas olen. Kavereille varsinkin mun kullen. Tuo ei ole mitään muuta kuin koiran opetusta. Eikös ole näin? Ehdollistetaan käyttäytymään tietyllä tavalla jotta saa kehuja ja poistamaan käytöksestään ne "ei toivotut" tavat antamalla niiden esiintyessä huutia.
Mä alan jo olla epätoivoinen enkä tiedä mitä mun tulisi tehdä jotta saisin hänet ymmärtämään että tämä ei käy. Hän näes luulee että se menee täysillä läpi ( on menny kaikilla muilla sen mujilla). Mutta kun mä olen erilainen, mä aikani yritän ja jos ei mene läpi niin mä demonstroin käytännössä ja silloin on jo myöhäsät pelastaa suhde. Eli jos mun sanaa ei kuunnella mä oon hiljaa vähän aikaa ja tehdään niinku ukko haluaa ja sitte mä sanon vähän ajan päästä heiheit ukolle sillä verukkeella että "et kuunnellut mun mielipiteitä ja tässä on nyt proskutettu sun tyylillä ja arvaas mitä...en ole onnelinnen ja jätän sut nyt"....tämä tulee tietenkin ukolle aina yllätyksenä koska hänhän on oikein taivaissa kun kaikki menee kuten hän haluaa ja hän ei ole edes huomannut ongelmaa. Ajattelee että olihan tuossa alussa himena ongelmia mutta äkkiähän tuo akka oppi millainen olen ja lopettu tuon nalkutuksen kun pari kertaa äkäsesti sanoi. Niin, että kaikki miehet kenen suhde tuntuu teistä taivaalta, akka ei nalkuta ja saatte muutenkin tahtonne läpi OLKAA VARUILLANNE. Aikapommi tikittää. Munki kaveri on nyt kovasti menossa kanssani naimisiin, se on niin onnellinen. Sille ei tule edes mieleen kysyä olenko minä onnellinen ja mitä mä tahtoisin lomalla tehdä. Se on tehnyt kaikki suunnitelmat valmiiksi ja äkinää ei sallita. Menkööt yksin. Olkaa te viisaampia ja kysykää tyttökaverilatnne mitä se haluaa ja olkaa joskus hänenkin ehdoillaan vaikka edes viikonloppu. Naiset ei ole koiria.
Mä alan jo olla epätoivoinen enkä tiedä mitä mun tulisi tehdä jotta saisin hänet ymmärtämään että tämä ei käy. Hän näes luulee että se menee täysillä läpi ( on menny kaikilla muilla sen mujilla). Mutta kun mä olen erilainen, mä aikani yritän ja jos ei mene läpi niin mä demonstroin käytännössä ja silloin on jo myöhäsät pelastaa suhde. Eli jos mun sanaa ei kuunnella mä oon hiljaa vähän aikaa ja tehdään niinku ukko haluaa ja sitte mä sanon vähän ajan päästä heiheit ukolle sillä verukkeella että "et kuunnellut mun mielipiteitä ja tässä on nyt proskutettu sun tyylillä ja arvaas mitä...en ole onnelinnen ja jätän sut nyt"....tämä tulee tietenkin ukolle aina yllätyksenä koska hänhän on oikein taivaissa kun kaikki menee kuten hän haluaa ja hän ei ole edes huomannut ongelmaa. Ajattelee että olihan tuossa alussa himena ongelmia mutta äkkiähän tuo akka oppi millainen olen ja lopettu tuon nalkutuksen kun pari kertaa äkäsesti sanoi. Niin, että kaikki miehet kenen suhde tuntuu teistä taivaalta, akka ei nalkuta ja saatte muutenkin tahtonne läpi OLKAA VARUILLANNE. Aikapommi tikittää. Munki kaveri on nyt kovasti menossa kanssani naimisiin, se on niin onnellinen. Sille ei tule edes mieleen kysyä olenko minä onnellinen ja mitä mä tahtoisin lomalla tehdä. Se on tehnyt kaikki suunnitelmat valmiiksi ja äkinää ei sallita. Menkööt yksin. Olkaa te viisaampia ja kysykää tyttökaverilatnne mitä se haluaa ja olkaa joskus hänenkin ehdoillaan vaikka edes viikonloppu. Naiset ei ole koiria.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekisi mieli kysyä, että miksi suostut olemaan hiljaa? Tuskin se sun kaverisi on mikään ajatuksenlukija. Jos kerta kaikkiaan olet sitä mieltä, että tulet kohdelluksi väärin, niin ilmaise asia niin, että toinen ei voi sitä sivuuttaa. ÄLä yksinkertaisesti suostu paskamaiseen kohteluun. Ja jos se kaveri ei tajua, että teitä on siinä suhteessa kaksi ihmistä, ei liene mitään vahinkoa siinä vaiheessa potkaista sitä pihalle.
Ei se ole niin helppoa kuin ulkopuolisesta tuntuu. Tunteet on pelissä. Vaik suhteessa olis paha mieli, sitä haluaa aina jotenkin vaan yrittää, jos toisesta vielä välittää. Sitä voi olla hiljaa senkin vuoksi ettei jaksa aina riidellä tai pelkää että tulee nyrkkiä. Ikävä kyllä väkivaltaista ihmistäkin voi jostain kumman syystä rakastaa.
Sen kyllä myönnän että "alistavassa" suhteessa, pelkällä rakkaudella ei kovin pitkälle pääse. Alkuvuosien rakkaus rapisee ja todennäköisesti viimeistään sitten kun arki alkaa niin ovi käy.
Aivan kuin olisit löytänyt exäni.Kirjoituksesi oli kuin minun suustani puoli vuotta sitten. Mutta tiedätkö, mitä olen ruvennut pohtimaan? Olen näet huomannut itseni kannalta, että toistan aina samaa vanhaa "virttä": kun kumppani vaihtuu,paljastuu hän lopulta aina henkistä väkivaltaa käyttäväksi(pahimmillaan persoonallisuushäiriöiseksi)henkilöksi.Eikä sellainen ihminen koskaan tule muuttumaan.Rakkaus on kumma juttu. Aina haluaisi uskoa toisen sittenkin muuttuvan- tai pysyvän edes siedettävänä. En tarkoita tällä mitään typerää toisen ihmisen "kasvattamista" tai muita toisen "väkisin muuttamisyrityksiä".Yksinkertaisesti vaan sitä, että se toinen olisi se sama ihana ihminen, mikä hän suhteen alussa oli, eikä muuttuisi vähän ajan päästä henkistä väkivaltaa käyttäväksi hirviöksi mustine puolineen, jolle nainen on -tosiaankin-aivan kuin koiran asemassa.
Nykyisin uskon, että tällaisiin kumppaneihin törmääminen ei ole todellakaan sattumaa. Pitäisi kai käydä itse terapiassa, jotta tietäisi, mikä on mennyt vikaan omassa lapsuudessa tms.,jos "vakka kantensa valitsee"- sananlaskussa on perää.Alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, että jospa sitä ei ihastukaan "normaaleihin"(=naista kunnioittaviin) miehiin???
Voimia vaan sullekin sen kaverisi kanssa.Toivon, että löytäisit joskus arvoisesi kumppanin.
iha normaalia mulle että mies määrää talossa ja jos laittaa vastaan ni tulee nyrkki silmään. olin 1,5 vuotta sellasessa suhteessa ja aina jos menin ilman lupaa kaupunkiin ni sain selkään mieheltäni. nainen ei saa tehä mitä haluaa mutta mies saa.. nyt olen suhteessa taas mutta mieheni ei hakkaa muo no joskus vähä leikillä mutta ei tosissaan.hän on hellä ja hyvän olonen mies ja justiisaa mulle sopiva..mm.mä rakastan sitä tosi paljo..ei se tekis pahoin mulle ppaitsi jos on sekasin...ei muuta..