toinen surullinen joulu

Muistan mitä tapahtui 20 vuotta sitten jouluna:

Olin naimisissa ja meillä oli puolitoistavuotias poika.
Edellisenä iltana piti yhdessä koristella kuusi, mutta vaimoa ei kuulunut. Aamulla ilmestyi ja ilmoitti tylysti näillä sanoin: "Mene sinä pojan kanssa, minä menen omia menojani." Oli ihastunut miespuoliseen työtoveriin.
Kaikki tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En ollut varautunut moiseen, vaikka olinkin huomannut, ettei toisella ollut joulumieltä. Voitte vain kuvitella miltä silloinen joulu tuntui.

Tänänä jouluna:
Olen toista kertaa naimisissa. Olen viime aikoina kokenut taas eläväni yksipuolisessa parisuhteessa ja kerroin siitä vaimolleni. Kerroin myös, että saattaa olla huono ajatus viettää joulua hänen sukulaisten luona, kun hän ei enää rakasta minua. Vaimoni vastasi, ettei häntä voi kiristää kertomaan tuntemuksistaan. Sanoin, etten missään tapauksessa aio kiristää häntä. Olen vain surullinen ja tunnen itseni tarpeettomaksi. Mieluumin vietän joulun yksin.

Tullessani eilen töistä kotiin aavistin jotenkin vaimon lähteneen viettämään joulua sukulaistensa luo. Ei ollut viitsinyt etukäteen kertoa suunnitelmistaan. Olin ostanut hänelle lahjan, joka nyt odottaa tossa pöydän päällä. Pääsee avamaan sen sitten joulun jälkeen...

Jotenkin vain tuli mieleen joulu 20 vuoden takaa...
4535
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mikä on se todellinen resepti, miten parisuhteen saa toimimaan? Besserwisserit, kiitos, älkää kommentoiko ;).

Suhteessa on aina kaksi.

Voi olla paras, että elämme kukin yksin. Opettelemme elämään täyttä elämää ilman kumppania.

Äänestä
  • Onneksi nykyään ei enää yritetäkään väittää, että ihmisen tulisi olla saman ihmisen kanssa liitossa koko elämänsä vaikka hampaat irvessä. Kun tuollaisesta asenteesta on päästy, elämä otetaan erilailla. Siihen kuuluu aika väistämättä useita parisuhteita ja yksinäisiä vuosia suhteiden välissä. Tämä on realismia.

    Ihmiselämään kuuluvat myös monet surut. Myös ne, jotka tulevat siitä, kun parisuhde päättyy. Yhden kumppanin löytyminen ei takaa ikuista onnea. Miksi pitäisikään. On myös paljon sellaisia, jotka jostain syystä elävät lähes koko elämänsä yksin. Luultavasti se on usein ahdistavaa. Mutta heidänkin täytyy jaksaa. Parisuhteen päättyessä osapuolet voisivat olla kiitollisia siitä, että toinen on jonkun vuoden kulkenut rinnalla tätä elämän matkaa ja nyt on heidän vuoronsa olla joitakin vuosia yksin. Se on ihan normaalia.

    Äänestä

Hei yksinäinen aviomies!
Tiedän tunteesi, sillä olen kokenut saman, en vain jouluna vaan ihan arjessakin. On hienoa, että pystyt ja uskallat puhua tunteistasi ja tuntemuksistasi, niin pitäisi myös toisen osapuolen tehdä. Tälläisessä tilanteessa helposti etäännytään ja sen voi vain aavistaa mitä siitä seurataa.
Toivon sinulle hyvää loppuvuotta ja kaikkea hyvää uudelle alkavalle vuodelle!

Äänestä

Vaimosihan meni sukulaisiin jouluna yksin, niin kuin olit pyytänyt. Samalla olit kertonut että haluat viettää Joulun yksin - ja nyt ihmettelet miksi vaimo lähti joulun viettoon ilman sinua? Hän toimi toiveesi mukaan. Saattaa olla että hän myös oli hieman loukkaantunut, kun et halunnut viettää Joulua hänen kanssaan.

Nyt kyllä säälit itseäsi ihan turhaan. Tämä saattaa olla myös takauma vuosien takaisesta Joulusta. Poikasikin on jo iso, joten vanhat asiat voi nousta pintaan. Käy puhumassa asioista esim.perheasiain neuvottelukeskuksessa, ettet tuhoa avioliittoasi vanhoilla luurangoilla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksinäinen aviomies kirjoitti:

Muistan mitä tapahtui 20 vuotta sitten jouluna:

Olin naimisissa ja meillä oli puolitoistavuotias poika.
Edellisenä iltana piti yhdessä koristella kuusi, mutta vaimoa ei kuulunut. Aamulla ilmestyi ja ilmoitti tylysti näillä sanoin: "Mene sinä pojan kanssa, minä menen omia menojani." Oli ihastunut miespuoliseen työtoveriin.
Kaikki tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En ollut varautunut moiseen, vaikka olinkin huomannut, ettei toisella ollut joulumieltä. Voitte vain kuvitella miltä silloinen joulu tuntui.

Tänänä jouluna:
Olen toista kertaa naimisissa. Olen viime aikoina kokenut taas eläväni yksipuolisessa parisuhteessa ja kerroin siitä vaimolleni. Kerroin myös, että saattaa olla huono ajatus viettää joulua hänen sukulaisten luona, kun hän ei enää rakasta minua. Vaimoni vastasi, ettei häntä voi kiristää kertomaan tuntemuksistaan. Sanoin, etten missään tapauksessa aio kiristää häntä. Olen vain surullinen ja tunnen itseni tarpeettomaksi. Mieluumin vietän joulun yksin.

Tullessani eilen töistä kotiin aavistin jotenkin vaimon lähteneen viettämään joulua sukulaistensa luo. Ei ollut viitsinyt etukäteen kertoa suunnitelmistaan. Olin ostanut hänelle lahjan, joka nyt odottaa tossa pöydän päällä. Pääsee avamaan sen sitten joulun jälkeen...

Jotenkin vain tuli mieleen joulu 20 vuoden takaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu