Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen oikeasti?

Ei tapahdu mitään! Kuolema on ikävä kyllä lopullinen.
Vaihda aihetta.

"Ei tapahdu mitään! Kuolema on ikävä kyllä lopullinen."

Oletko joskujs aikaisemmin kuollut vai miten pystyt tuon kertomaan?

Sielu palaa takaisin taivaallisen isän luo.

kuolema onnlopulinen

Missä me ollaan sitten oltu ennenkuin ollaan synnytty tänne??? Ollaan siis oltu tuolloin kuolleita?

Hyvänen aika, ei olla oltu tietenkään missään ennen syntymää. Omituinen kysymys! Ihminen syntyy ja on "uusi", ei ole aikaisemmin ollut olemassa. Kuolema lopettaa kaiken. Mitään taivasta ei ole olemassa. Jos olisi niin johan olisi ruuhkainen paikka. Ja jos "sielu" olisi jossain niin miksei meille olisi annettu mahdollisuutta pitää edesmenneihin yhteyttä? Meediot ovat potaskaa, uteliaisuudesta kerran menin ja johan oli kummallista touhua.

Eli toisinsanoen, kuolema on sama asia kuin mitä on ennen syntymää eli ei yhtään mitään. Ei mitään mitä muistaisi tai olisi koska emme ole olemassa. Joten me kaikki ollaan jo oltu kuolleita. Ennen kuin synnyimme.

Minulle kuolema on paluuta luontoon, materia ja energia jatkavat ikuista kiertokulkuaan. En usko, että "minä" tällaisenaan jatkaa olemassaoloaan, vaan sekin hajoaa ja muuttuu joksikin muuksi, sitä en tiedä muuttuuko se vain lämmöksi vai joksikin monimutkaisemmaksi, "henkisemmäksi".

Minusta yksi elämän rikkauksista on sen arvoituksellisuus, se, ettemme tiedä ja hallitse kaikkea. Ainoa minkä tiedän on, etten elä ikuisesti vaan jonakin päivänä ns. "potkaisen tyhjää". Ei se asia minua pelota, enkä siksi anna johtajien tai pappien edes yrittää hallita minua kuoleman pelon avulla.

no jos me oltiin kuolleita ennen syntymää niin miten me kuoltiin? kai me kuoltiin sitäkin ennen??

Mä veikkaan, että ihminen vaipuu eri ulottuvuuteen. Sillee jännästi.

Järkevämpää olisi miettiä, mitä tapahtuu ennen kuolemaa, mitä minulle tapahtuu, mitä minä teen ja mitä pistän tapahtumaan. Jokin aika sitten lehdissä siteerattiin artikkelia, joka kertoi siitä, mitä asioita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan.
Tässä vähän listaa:

- Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat
- Olisinpa tehnyt vähemmän töitä
- Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani
- Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviin
- Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi

Eli irti työn, rahan ja muiden asioiden orjuudesta (mukaan lukien uskonnot), olla hyvä itselleen ja muille, tuottaa onnea muille, mutta myös itselleen!

Ehkä jos noita miettisi ja yrittäisi toteuttaa, olisi vähemmän tarvetta miettiä niitä rajantakaisia ja toivoa, että kuoleman jälkeen tulisi uusi mahdollisuus ja saisi tehdä kaikkea sitä, mitä nyt ei uskalla.

Jos kuolema on minun ehdoton loppuni niin kuin minäkin uskon, niin silloinhan on järkevää ottaa tästä ajasta vaarin ja rohkaistua tekemään sitä, mitä todella haluaa, ei jossitella ja toivoa vaan tehdä nyt sen minkä voi: puhua, rakastaa, hymyillä, seikkailla, olla hyvä ... :)

Tämä on aihe josta on aivan turha keskustella. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu ja kukaan ei sitä tule ikinä tietämään. Joku voi aina väittää, että on syntynyt uudestaan ja muistaa asioita edellisestä elämästään, mutta sitä ei voida todistaa oikeaksi. Ja sinänsä se on mahdotonta, kun muisti on aivojen osa ja aivot jäävät ruumiiseen. Kun syntyy uutena ihmisenä tai eläimenä niin saa myös uudet aivot. Se on täysin uskosta kiinni, että kuka mihinkin uskoo. Jotkut uskovat taivaaseen, jotkut pimeyteen ja jotkut uudestisyntymiseen. Itse uskon uudestisyntymiseen.

Ajatellaan näin,kun nukutte,niin sellainen olotila tulee olemaan kun tämän maallisen matkan päätämme?Tosin,voihan se olla niinkin,mitä noita dokkareita telkus oon katsonnut,kuinka ihmiset laitetaan hypnoosiin ja sitä kautta lähetään menemään ajasta taaksepäin,ja kas kummaa,hypnoosin jälkeen ruvetaan tutkimaan sitten sitä mitä immeinen kerto kun oli hypnoosissa,sieltähän rupes selviää että oli elännyt 1400 luvulla Ranskan mailla, piikana,paikkakuntakin siinä oli,joku kylänpahanen,selvitys tehtiin sitten sen miehen sukututkimuksen perusteella,siis patu oli tässä ajassa mies,mutta 1400 luvulla oli ollut nuori nainen,pyykinpesu hommissa oli ollut virtaavan veden äärellä,ja jotenkin oli jalka lipsunut kiven päältä,virta oli viennyt tytön mennessään,ja tutkimuksen eivät tehneet mitkään heikuran pojat,vaan ihan siihen perehtyneet alan ammattilaiset,joukko oli kansainvälistä porukkaa,siis,kyllä itsekkin uskon siihen että ei tämä tarina kuolemaan lopu,mitäs joku puhuu että on 7 tasoa jotka sielun pitää matkata ajassa jotta sielu pääsee määränpäähänsä,ehkäpä sitten uudelleen syntyy ihmiseksi:) ja alkaa TAAS uusi Helvetti maanpäällä:))) Mitäs ootte mieltä esim.tosta hypnoosista? Kyseleepi Epäilevä Tuomas.

Me tapaamme rakkaamme seuraavassa elämässä.

"Onnella" ei ole sen kanssa minkäänlaista tekemistä, onnea ei edes ole olemassa.

Kaikki on erittäin järjestelmällistä, jopa täällä maan päällä kaikella on tarkoituksensa. Ihminen vain on niin sekaisin kaikesta ettei huomaa sitä.

Itseasiassa syntymän jälkeen ihminen yleensä muistaa edellisen elämänsä, mutta muisto häviää vuosien kuluessa. On ollut joitain 6-8 -vuotiaita jotka ovat muistaneet edellisen elämänsä tapahtumat hyvin tarkasti, jopa nimeä myöten.

On mahdollista että ihmisen sielu laitetaan eläimeen, mutta silloin olet mokannut elämäsi todella pahasti jos siihen tilanteeseen joudut.

kyllä se rikas mies Tuonelassa tunsi Lasaruksen ja Aabrahamin. Muisti, että hänellä on viisi veljeä.
Uskon Jumalan Sanaan. Se kertoo, mitä ihmisen on tehtävä. Pitää ottaa Jeesus elämäänsä Vapahtajana.

Mitään ei tapahdu. Ihan sama yhtenä päivänä, kun ei koskaan ole tuntenut. Ei tahdottu.

Niin se on. Joka kevät nousee mullasta uusi ruoho. Onko se sama vai eri kuin edellisenä keväänä. Ihan son ihmiset verrattavissa luontoon. Harhaa se suuri merkitys mitä omalle egolle annetaan. Olemme kuin kärpäsiä, me ihmiset.