tilanne on seuraava: Ne ihmiset, jotka ovat minua lähimpänä, käyttäytyvät kaikkein loukkaavimmin minua kohtaan. Läheisiään ei oikein voi valita ja jossain määrin ihmisten vikoja ja huonoja tapoja vaan kuuluu kestää.
Vai eikö se jotenkin näin mene? Miten teillä muilla pysyy pää kasassa? Miten pystytte hillitsemään itsenne, ettekä käy mätkimässä vittupäitä turpaan? Kuinka jaksatte ja siedätte huonosti käyttäytyviä läheisiä, jotka koettelevat sietokykyänne aina uudestaan ja uudestaan? Olisihan vähän lapsellista panna vaan välit poikki.
Millaiset asiat olisivat sellaisia, joista oikeasti panisitte välit poikki?
Kaikesta voi kuulema sopia, ja olen kokeillut sitäkin. Kerron, että tätä ja tätä en siedä enkä jaksa. Sitten tapahtuu se asia, jota en siedä enkä jaksa. Sitten huomautan rakentavasti, että minä jo kertaalleen sanoin, etten siedä enkä jaksa.
Mitä teen, jos toinen ei kerta kaikkiaan tajua, ettei voi olla lähelläni, jos jatkaa sellaista toimintaa, jota en siedä enkä jaksa?
Ei muuta. Joojoo on säälittävää, mutta kai teistä joku muukin joskus pikkusen hakkaa päätä seinään?
Vai eikö se jotenkin näin mene? Miten teillä muilla pysyy pää kasassa? Miten pystytte hillitsemään itsenne, ettekä käy mätkimässä vittupäitä turpaan? Kuinka jaksatte ja siedätte huonosti käyttäytyviä läheisiä, jotka koettelevat sietokykyänne aina uudestaan ja uudestaan? Olisihan vähän lapsellista panna vaan välit poikki.
Millaiset asiat olisivat sellaisia, joista oikeasti panisitte välit poikki?
Kaikesta voi kuulema sopia, ja olen kokeillut sitäkin. Kerron, että tätä ja tätä en siedä enkä jaksa. Sitten tapahtuu se asia, jota en siedä enkä jaksa. Sitten huomautan rakentavasti, että minä jo kertaalleen sanoin, etten siedä enkä jaksa.
Mitä teen, jos toinen ei kerta kaikkiaan tajua, ettei voi olla lähelläni, jos jatkaa sellaista toimintaa, jota en siedä enkä jaksa?
Ei muuta. Joojoo on säälittävää, mutta kai teistä joku muukin joskus pikkusen hakkaa päätä seinään?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei jaksa
Tekevätkö ne läheistet paleontolgi-ihmiset tuskallisa eläinkokeita Lauralle?
Lähtökohta: "tilanne on seuraava: Ne ihmiset, jotka ovat minua lähimpänä, käyttäytyvät kaikkein loukkaavimmin minua kohtaan..." Kuullostaa tutulta. - Ne, jotka tuntevat sinut parhaiten, tietävät myös sen, kuinka sinua voi loukata pahiten. - Esimerkiksi minun akilleen kantapääni ovat lapseni. - Jos heitä kohdellaan huonosti, on se isku vasten kasvojani tai vyön alle, kuinka vaan... - Jos joku "läheiseni" sortuisi tuohon, se on minulle riittävä syy laittaa välit poikki.
Minulla ei ole tapana olla väkivaltainen. - Itse en myöskään ota vastaan minkäänlaista väkivaltaa. - Se on kerrasta poikki.
Lievemmissä tapauksissa olen harrastanut juuri tuota, että olen sanonut läheiselleni useamman kerran, että en pidä tuollaisesta käytöksestä tai puheesta. - Olen myös esim. käynyt lapseni kanssa kirjeenvaihtoa, koska käsittelemämme asia oli niin vaikea, ettei hän voinut eikä halunnut puhua siitä. - Olin onnellinen, että hän pystyi edes kirjoittamaan ja pääsimme asian yli.
Puoliso olisi sellainen läheinen, jonka voisin jättää sietämättömän käytöksen vuoksi. - Sen sijaan, jos kyse olisi omista vanhemmista, lapsista tai omista sisaruksista, tilanne olisikin astetta hankalampi. - Esim. alkoholismi tms. minuakin loukkaava asia olisi hyvin vaikea käsiteltäväksi. - Todennäköisesti yrittäisin hakea apua itselleni. - Alkoholismi on koko perheen sairaus. Heihin, jotka rakastavat alkoholistia, hänen sairautensa vaikuttaa eniten. Heistä tulee helposti läheisriippuvaisia. Alkoholistin läheiset saattavat olla jatkuvasti jännittyneitä, pelokkaita ja vihaisia ja voivat mielestäni auttaa alkoholistia ja perhettään parhaiten siten, että hakee apua itselleen.
Käyttäytymisen suunnan määrää pitkälti se, millainen ongelma suhteessa läheiseen olisi kyseessä.
kiitos Xena.
Se menee niin että kestät aikasi ja sitten se loppuu.
Eikä se ole säälittävää, ellei sitä katso sellaisten lasien läpi. Minusta se on urheaa.
Ja sit se kyllä vähän riippuu läheisestä: onko se oma lapsi, puolison äiti vai serkun mies. Näin siis mulla.Jollakulla muulla ei ehkä tämmöisiä erotteluja ole.
Itse en ole koskaan pannut välejä poikki mistään syystä. Voi johtua sitäkin että en ole koskaan joutunut tekemisiin vakavasti häiriintyneiden ihmisten kanssa.
Itse lähinnä vaan lopetan yhteydenpidon tympeiden ihmisten kanssa, mutta se on eri asia kuin välien katkaiseminen.
mitä tapahtuu sitten kun ei enää jaksa?
Sitten repee ja asiat saavat uuden suunnan.
toi on normaalia, ne ketkä on lähimpänä osaa siut tuntien loukata verisimmin, sie oot astunut latinojen valtataisteluun.
ainut avokki mikä miul on ollut, kehu, et kukaan ei ole sanallisesti satuttanut niin niin kuin minä, otin sen kohteliaisuutena. :)
miun yksikään ystävä ei loukkaa miuta enkä minä loukkaa heitä, mut äiti, viimeeksi eilen toivotin sille et joku päivä ku kuolet painut helvettiin niin takaan et kärsit saatanalliset tuskat kieroilujesi takia ja muut myös.
oon diablito ja ajan diablon helvetistä ulos, eli, kannattaa olla miun kaveri, sillä saatana on lempeempi kuin minä.
monte heitetään tuliseen järveen
jee isä saatana järjestänyt taas pojalleen kylvyn, kiitti iskä tuun heti
.
"He IS gay. So that makes it okay that he touched my boobs."
http://youtu.be/Rlkq8aojJNE
-
määräajaksi. Sen jälkeen katsot tilannetta uudestaa, että onko mikään muuttunut.
Olen kuullut tuollaisia tarinoita ennenkin, enkä voi olla hämmästelemättä, miten ihmiset sovittelevat marttyyrin viittaa harteilleen.
Minä olen aina tullut hyvin toimeen kaikkien sukulaisteni kanssa. Ovatpa sitten läheisiä tai kaukaisempia, niin ristiriitoja ei ole koskaan ollut. Mutta jos olisi, niin sanoisin oman mielipiteeni. Jos joku alkaisi haastamaan riitaa, sanoisin rumasti. Ja jos toinen ei antaisi periksi, niin en olisi ihmisen kanssa tekemisissä. Vaikka istuisi samassa joulupöydässä, en silmiäni lainaisi enkä sanaakaan sanoisi. Olisin kuin häntä ei olisikaan.
siis eikö kukaan läheisesi ole koskaan juonut, valehdellut, laiminlyönyt sinua (tai ketään muuta), ollut täysin persläpi?
Mitä teet, jos joku on täysin persläpi?
Nyt täytyy vissiin koputtaa puuta, mutta en ole ollut kahnauksissa kenenkään läheiseni kanssa. Sukulaiseni kyllä riitelevät keskenään niin äitini kuin isänikin puolella. Systeri on aina tukkanuottasilla mutsin kanssa, mutta minä olen ylensä pysynyt selkkauksista kaukana.
Tietysti parisuhteessa on aina silloin tällöin erimielisyyksiä ja riitojakin. Mutta en minä edes muista, milloin joku olisi minua onnistunut pahemmin vedättämään. Töissä joutuu pakon edessä tekemisiin ihmisten kanssa, joista en pidä. Mutta heidän kanssaan yritän hoitaa asiat asioina ja muuten pysyä mahdollisimman kaukana, ettei tilanne kärjistyisi. Mieli on tehnyt muutaman kerran sanoa suorat sanat, mutta siitä seuraisi niin suuria ongelmia, että olen tyytynyt kiroilemaan ja puimaan nyrkkiä toimistossani.
Mutta jos joku käyttäytyisi kuin persläpi ja saisin tilaisuuden antaa takaisin, niin varmaan sen tekisin. Harvemmin jään sanailussa kenenkään kanssa toiseksi.
Sellasia ihmisiä on monia, että mitä paremmissa väleissä sä olet sen kanssa, niin sitä vittumaisemmin se alkaa käyttäytyy. Jotenkin tuntuu että jotkut moikkaustutut tms harvemmin tavatut tutut saa parhaat puolet jostain henkilöstä ja sitten se "bestis" tai se jonka kanssa ovat paljon tekemisissä, saa kaiken paskan niskaansa.
Mä olen itse täysin päinvastanen kuin valtaväestö - valtaväestö kun on just tota sakkia että vittuillaan sille "bestikselle". Jos mua vituttaa joku asia josta en voi jostain syystä vittuunnuksen aiheuttajalle purkautua niin riehun mieluummin tuntemattomille ohikulkijoille kuin alan vittuilee ihmisille jotka haluan pitää lähelläni.
se vaan on niin, että asiat on juurikin niin, niin kuin itse haluat niiden olevan. Sinähän se haluat sietää läheisiäsi. Mikään pakko ei ole, mutta sinä haluat.
Jotkut vaan leimautuvat syntipukeiksi kerta toisensa jälkeen ja saavat kaiken sonnan niskoilleen. Ikävä kyllä läheisimmät tekevät sen parhaiten vaikka ristiriitaista kylläkin...
Paras tapa on ottaa etäisyyttä ja odottaa muutosta ja läheisten heräämistä.
Elämä on täynnä pakkoja - siis itse aiheutettuja. Niiden kanssa on joko elettävä tai opittava et omat säännöt ovat myös itse muutettavissa. Suomeksi - ei ole olemassa niin läheistä jolta kestäisin määräänsä enemmän sontaa - ja pakko on vain kuolla.
Joo - tiedän - se narkkarilapsi on vaan niin rakas vaikka onkin myynyt puolet huonekaluistasi, istunut murhasta ja tehnyt elämästäsi hel..tin.
Lähimpänä olevat tietysti myös pystyvät loukkaamaan parhaiten. Eihän muilla ole niin väliäkään, vaikka olisivat millaisia.
Pää ei pysy aina kasassa ei, mutta paljon riippuu siitä, kuka on kyseessä. Omalta lapseltaan pystyy kestämään vaikka millaista, eikä tule mieleenkään mätkimiset. Ylipäätään sukua olevia sietää jo väkisin. En ole ikinä harkinnut välien poikki laittamista sukulaisten kanssa. Puoliso, kumppani taas on eri asia. Silloin ei ole suuria vaikeuksia ottaa välimatkaa, eroa. Ehkä kumppanit tämän myös ovat vaistonneet ja tietävät ja osaavat olla ylittämättä tiettyä rajaa, jos haluavat yksissä pysyä.
Etäisyys sukulaisten kesken on musta ainoa ratkaisu, kun on ristiriitoja. Esim. äitini kanssa välit paranivat todella paljon, kun muutin 18v. pois kotoa. Samoin nykyäänkin otan etäisyyttä, kun huomaan, että äitini alkaa liikaa ottaa päähän ja alkaa ottaa liikaa muhun nähden vanhemman roolia. Ei välejä poikki, mutta otan etäisyyttä myös mielessäni. Hän on eri ihminen kuin minä, hänellä on eri mielipiteet ja ratkaisut. Minulla omani.