viimeinen perhejoulu- ainakin tällä perheellä

Minulla on melkein sama tilanne. Vaimoni joulukuun alussa sanoi yksi ilta ettei rakasta minua ja pakkasi tavarani, onneksi ystäväni antoi minulle sängyn hänen luotaan. En ymmärrä mitä tapahtui tilanteessa, vielä muutamia päiviä ennen tätä tilannetta olimme suunnitelleet kaikkea joulun alus päiville ja olimme rakastuneita. Jopa vaimoni oli kaikille kertonut rakastavansa minua ja meidän suhdettamme, jotenkin vaimoni vain "hävisi" sinne jonnekin. Hänen periaatteensa ja identiteettinsä vaihtui uuteen yhdessä päivässä ja hän erakoitui 4-seinän sisälle, ei pidä enään yhteyttä ystäviinsä joihin piti yhteyttä lähes taukoamatta yli kuukausi sitten. Olin monen mielestä esimerkillinen aviomies, toin leivän pöytään, autoin kodin hoidossa, aikaa oli parisuhteelle ja lapselle vielä joka päivä töiden jälkeen, jopa itselleni aikaa jäi. Vaimoni vain muuttui ja alkoi vihaamaan minua.

Surkein joulu ikinä. Meillä oli omat joulu perinteet lapsemme kanssa. Nyt en saa enään nähdä lastanikaan tarpeeksi, aina kun näen ja vien takaisin vaimolleni lapsen, lapseni alkaa itkemään armotonta itkua.

Itse erosin vajaa kaksi kuukautta sitten. Pistin miehen hakemaan asunnon kun hänen pettämisensä paljastui niinkin rumalla tavalla kuin tartutti minuun sukupuolitaudin. Kiltisti muutti ja asuntokin järjestyi aika nopeasti.
Silti minulla on käsittelemättömiä tunteita häntä kohtaan eikä mikään huvita.
En tiedä millä tavalla teidän pitkä liittonne loppui mutta tuntuu varmasti raskaalta.
Onneksi mennään kevättä kohti ja kun on tarpeeksi surrut eiköhän se ilokin vielä löydy.
Voimia sinulle!