Minun mielestä olisi oikea aika, olemmehan me seurustelleet jo päälle vuoden verran ja itse vielä asun vanhempieni luona, mutta poikaystäväni sanoo ettei ole valmis tai keksii syitä, miksi ei voi lähteä, kun kysyn mukaani käymään kotona.
Itse olen poikaystäväni perheen kanssa hyvissä väleissä ja olemme monesti olleet yötäkin heidän luonaan ja olen myös tutustunut hänen muihin sukulaisiin.
Olen ottanut asian puheeksi muutaman kerran ja tuloksena jompi kumpi suuttuu tai ei jaksa jatkaa keskustelua. En halua painostaa poikaystävääni ja tiedän, että kyllä hän sitten tulee vierailulle,kun siihen valmis on, mutta milloin hän on valmis? Minä en näe ongelmaa tavata hänen vanhempiaan, joten asia ihmetyttää. Uskon myös, että vanhemmillani ei ole mitään poikaystävääni vastaan ja tulisivat keskenään hyvin juttuun.
Itse siis olen melkein täysi-ikäinen ja yhdessä poikaystäväni kanssa olemme suunnitelleet yhteen muuttoa ensi vuoden aikana. Poikaystäväni asuu yksin, mutta vietän aikaani hänen luonaan joka päivä, ja vanhempiani harmittaa, koska käyn vain muutaman kerran viikossa kotona. Siksi olisi helpompi, jos hekin tietäisivät kenen kanssa pyöriskelen ja kenen kanssa olen suunnittelemassa muuttoa yhteen.
Olisikohan täällä jollain sama ongelma tai ollut? Ja mitähän voisin asian eteen tehdä?
Itse olen poikaystäväni perheen kanssa hyvissä väleissä ja olemme monesti olleet yötäkin heidän luonaan ja olen myös tutustunut hänen muihin sukulaisiin.
Olen ottanut asian puheeksi muutaman kerran ja tuloksena jompi kumpi suuttuu tai ei jaksa jatkaa keskustelua. En halua painostaa poikaystävääni ja tiedän, että kyllä hän sitten tulee vierailulle,kun siihen valmis on, mutta milloin hän on valmis? Minä en näe ongelmaa tavata hänen vanhempiaan, joten asia ihmetyttää. Uskon myös, että vanhemmillani ei ole mitään poikaystävääni vastaan ja tulisivat keskenään hyvin juttuun.
Itse siis olen melkein täysi-ikäinen ja yhdessä poikaystäväni kanssa olemme suunnitelleet yhteen muuttoa ensi vuoden aikana. Poikaystäväni asuu yksin, mutta vietän aikaani hänen luonaan joka päivä, ja vanhempiani harmittaa, koska käyn vain muutaman kerran viikossa kotona. Siksi olisi helpompi, jos hekin tietäisivät kenen kanssa pyöriskelen ja kenen kanssa olen suunnittelemassa muuttoa yhteen.
Olisikohan täällä jollain sama ongelma tai ollut? Ja mitähän voisin asian eteen tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen myös ottanut vanhempieni kanssa yhteen muutamat kerrat, kun asia on otettu puheeksi. Myös veljeni, joilla on omat perheet, olisivat halukkaita tutustumaan poikaystävääni ja ovat kutsuneet monet kerrat kyläilemään, mutta poikaystäväni ei ole halukas lätemään.
Hän ei ole tosissaan kanssasi. Miksi tavata perhettä jos ei näe yhteistä tulevaisuutta, ainakaan vielä? Jätä tai keskustele asiasta.
Onko poikaystävälläsi huono itsetunto ?
Olen monesti sanonut poikaystävälleni asiasta "riidellessä" ja tiedän itsekkin, että hän on minun kanssani tosissaan, jos kerran jo yhteistä osoitettakin etsiskelemme jne. Myös poikaystäväni itsetunnossa ei ole mitään ongelmaa.
Tarvitsen vain nytten enemmän neuvoja, mitä voisin asian eteen tehdä ja kuinka saisin hänet vakuuttuneeksi ja jos vaikka jollain olisi ollut samantapainen ongelma, miten asia ratkaistiin.
Haittana on myös se, että vanempani asuvat 30km päässä poikaystäväni luolta, mutta yleensä kyydistä ei ole ollut pulaa. Myös poikaystäväni sanoo välimatkan olevan yksi syy, miksi ei ole vieraillut vanempieni luona (ei ole autoa, eikä korttia kummallakaan).
Olen myös ehdottanut välimatkan takia, jotta vanhempani tulisivat kaupunkiin kahville tai syömään ja nappaisin poikaystäväni mukaan, mutta aina on jokin este tullut, eikä pelkästään poikaystävältäni.
Se luulee ettei sun vanhemmat tykkää sun poikaystävästäs, ehkä sillä on huonoja kokemuksia vanhemmista. Raahaat sen syömään johonkin raflaan vanhempies kanssa ni kyl se siitä. Kai sil jotain traumoja on vanhemmista kun noin paljon laittaa hanttiin.
Hoidat asian niin että menette pizzalle tms. ja sitten ihan sattumalta siellä samassa paikassa onkin myös vanhempasi. Siis vain 2 kpl kerralla sukuasi, ei heti veljet jne. Eli sattumoisin istutte iltaa tunnin verran samassa pöydässä. Ei varmaan liian vaikea järjestää. Ja silti järjestettävissä ilman perheriitaa ja painostusta, kun vähän käytät älyäsi.
Jotakin hän nyt pelkää kovin, naimisiin pakottamista vai mitä? Itse hänen pitäisi pelkonsa kohdata ja voittaa. On hyvä että tunnet jo hänen perheensä, joka siis lienee ihan OK normaalia?
Voiko olla, että poikaystäväsi ei halua ns. virallistaa suhdettanne siten, että tutustuisi sinunkin vanhempiisi? Tilanne on todella epäreilu. Jos sinun kotonasi käynti ahdistaa, voisittehan nähdä vaikka kaupungilla niin että sinun vanhempasi ovat mukana.
Onko poikaystäväsi suostunut tapaamaan kavereitasikaan? Itseäni ahdistaa oman poikaystäväni sukulaisten, kavereiden yms tapaaminen, koska en ole kovin sosiaalinen, mutta tosiaan kyllä tossa vaiheessa nyt pitäisi vanhemmat tavata. Ihme, että vanhempasi eivät vaadi sitä kovempaankin äänen. Omat vanhempani eivät todellakaan hyväksyisi, jos en kertoisi heille poikaystävästäni ja päästäisi heitä tapaamaan..
Tämän sanottua, olisi kuitenkin ehkä parempi aloittaa siitä veljestä. Ei kokisi sitä niin suurena paineena tai pakotteena. Itse menisin samalla taktiikalla, että en kertoisi poikaystävälleni, että mennään kahvilaan tapaamaan veljeä. Julmaa sinänsä, mutta tuossa vaiheessa kyllä pitäisi jo tavata toisen sukulaisia. Jos vetää pultit, niin anna vetää. Perheelläsi on oikeus tavata poikaystäväsi ja on röyhkeää ja epäkohteliasta, ettei hän ole oma-aloitteisesti jo itseään esitellyt.
Poik.ystävä voi olla epävarma tai ei muuten vaan haluaisi tavata perhettäsi, mutta jos hän on tosissaan kanssasi, niin hän tapaa heidät, jos sanot,että se on tärkeää sinulle ja perheellesi. Kyse ei ole tuntien tapaamisesta, vaan vaikka puolen tunnin ekalla kertaa.
Mieheni veli on nyt seurustellut tyttöystävänsä kanssa 23 vuotta. Yhteinen asunto, muttei lapsia, eivät ole kihloissakaan. Tämä veli ei ole koskaan tavannut tyttöystävänsä, nyt jo aikuisen keski-ikäisen naisen, vanhempia. Yli 20 vuoden jälkeen voi ehkä sanoa että ovat toistensa kanssa kuitenkin tosissaan vaikkei kontaktia vanhempiin ole.
Oma aviomieheni on tavannut minun vanhempani ehkä alle 10 kertaa ja hyvä niin. Eivät vanhemmat kuulu meidän -yhteiseen- elämäämme millään tavalla. Näiden aviovuosien jälkeen luulen voivani kuitenkin sanoa, että olemme tosissamme toistemme suhteen, vaikkei kontaktia vanhempiin ole.
Ei kaikkia tarvitse kiinnostaa tuollainen sukulointi.
Olisihan se kohteliasta tavata sukulaisia, ainakin kerran. Mutta tämäkin lienee fiksuinta ohimennen toteuttaa, kuin varta vasten järjestetyssä tilaisuudessa. Kaikilla ihmisillä ei nyt vaan ole samanlaista tarvetta esitellä omia sukulaisia ja tavata toisen... sille ei nyt mitään voi, ihmiset ovat erilaisia.
Toki hänellä voi olla ajatuksissa sellainen tapaus, että sukuloimassa joutuisi väen vängällä käydä useinkin, mikäli vanhempasi eivät tykkäisi poikaystävästäsi tai toisinpäin. Se jos mikä on tuskastuttavaa, kun henkilöillä ei ole mitään yhteistä keskenään ja 'joutuu' kohteliaisuuden takia jutustelemaan ympäripyöreitä, tai pahimillaan istumaan hiljaa - kokemusta on.