Suhteessa rassaa miehen epärehellisyys. Meidän ensimmäisen vuoden aikana olen saanut useamman kerran selville, että hän on valehdellut mulle tekemisistään tms.
Nyt hän on selvästi enemmän kiintynyt minuun kuin aiemmin, enkä ole vähään aikaan valehteluja huomannut. Silti epäilen, koska hän on joskus niin tehnyt. Ja minua vaivaa, että vaikka nyt menee hyvin niin hän on loukannut minua pahasti aiemmin. Voiko sellaisen kanssa olla? Jos hän valehtelee jatkossakin, sellainen kun hänen moraalinsa taitaa olla..? Olen koittanut puhua näistä, mutta mies on tietenkin nolona jutuistaan eikä siksi halua puhua. On kuin tyhjien seinien kanssa näistä juttelisi. Muuten on kyllä avoimen oloinen.
Stressaan päivittäin, voinko luottaa häneen. Jos hän on sitä tyyliä, että hommaa joskus (suhteeseen kyllästyneenä tms..) itselleen sivusuhteen piristystä hakeakseen? En tiedä. Mutta nämä ajatukset pyörii päässä.
Toisaalta, hän ei ollut minuun vielä rakastunut, eikä siksi niin sitoutunut kun oli epärehellinen minua kohtaan. Vaikkakaan se ei käy kunnon selitykseksi, jos toisen alkaa seurustelemaan, ei pitäisi enää mitään muuta vehdata.
Mitä sanotte? Kannattaako nyt vain tyynesti katsoa, mitä jatko tuo tullessaan eikä hätiköidä ja miettiä liikaa? Mutta entäs, jos hän kusettaa mua vieläkin, peittelee jälkensä vain entistä paremmin? Toisaalta hänen käytöksensä ei siihen ollenkaan nyt viittaa, mutta mistäs sen tietäisi.
Nyt hän on selvästi enemmän kiintynyt minuun kuin aiemmin, enkä ole vähään aikaan valehteluja huomannut. Silti epäilen, koska hän on joskus niin tehnyt. Ja minua vaivaa, että vaikka nyt menee hyvin niin hän on loukannut minua pahasti aiemmin. Voiko sellaisen kanssa olla? Jos hän valehtelee jatkossakin, sellainen kun hänen moraalinsa taitaa olla..? Olen koittanut puhua näistä, mutta mies on tietenkin nolona jutuistaan eikä siksi halua puhua. On kuin tyhjien seinien kanssa näistä juttelisi. Muuten on kyllä avoimen oloinen.
Stressaan päivittäin, voinko luottaa häneen. Jos hän on sitä tyyliä, että hommaa joskus (suhteeseen kyllästyneenä tms..) itselleen sivusuhteen piristystä hakeakseen? En tiedä. Mutta nämä ajatukset pyörii päässä.
Toisaalta, hän ei ollut minuun vielä rakastunut, eikä siksi niin sitoutunut kun oli epärehellinen minua kohtaan. Vaikkakaan se ei käy kunnon selitykseksi, jos toisen alkaa seurustelemaan, ei pitäisi enää mitään muuta vehdata.
Mitä sanotte? Kannattaako nyt vain tyynesti katsoa, mitä jatko tuo tullessaan eikä hätiköidä ja miettiä liikaa? Mutta entäs, jos hän kusettaa mua vieläkin, peittelee jälkensä vain entistä paremmin? Toisaalta hänen käytöksensä ei siihen ollenkaan nyt viittaa, mutta mistäs sen tietäisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla oli suhteessani aivan samanlainen tilanne, vaikka roolit olivatkin päinvastoin; meillä se oli puolisoni, joka peitteli ja kaunisteli asioita.
kuten itsekin kirjoitat toisen epärehellisyys tosiaan rassaa, koska se ruokkii epäilemään (pahimmassa tapauksessa) lähes kaikkea mitä toinen sanoo. aina kyse ei ole välttämättä kuitenkaan valehtelusta, mikäli toinen on vain oppinut kommunikoimaan "vähän silotellen". ehkä puolisoni tekee sen suojellakseen sinua joltain tiedolta, jonka pelkää loukkaavan sinua?
joka tapauksessa, meillä tilanne on ratkennut pikku hiljaa puhumalla. puolisoni on ymmärtänyt, että minä haluan todella kuulla asiat (suhteeseemme liittyvät jutut) sellaisina kuin ne ovat oikeasti tapahtuneet. kun asioista puhutaan avoimesti, on se omiaan lisäämään luottamusta, ja yhtenä päivänä sitä huomaa, että voi luottaa toiseen kuin itseensä.
meillä "ongelman" ydin johtui muuten siitä, että puolisoni oli oppinut lapsesta asti, että valkoisten valheiden viljely on aina parempi kuin karvas totuus. minä taas olen aina ajatellut, että parisuhteessa _kaikesta_ pitää pystyä puhumaan, ja jos asiat tuntuvat kipeiltä, ne on vain opeteltava hyväksymään. sillä eihän yhteistä elämää voi koskaan rakentaa sille, että odottaa toisen muuttuvan. pikemminkin muutoksen pitää lähteä oman pään sisältä.
ja neuvoni sinulle... yritä puhua... muuta keinoa ei taida olla keksitty...
jaah, täytyy sanoa, että kiperän kysymyksen heitit. Se on kyllä aina ikävä juttu jos mies valehtelee heti alusta.
Oma miesystäväni (nykyinen avokki) on ollut minulle samanlainen. Valehteli mm.exästään, että oli eronnut vuotta aikaisemmin hänestä ennenkuin tavattiin. Kuitenkin unohti kertoa, että välit olivat olleet lämpiämään päin ennenkuin tämä nainen lähti ulkomaille töihin jokisikin aikaa, olivat tapailleet pitkin vuotta eron jälkeen, harrastaneet seksiä, lähetelleet tekstiviestejä toisilleen melkeinpä päivittäin jne.
Noh, minuun hän sitten rakastui ja se homma jäi siihen, olin sitten kai jotakin, mitä hän oli elämäänsä etsinyt.
Hän myöntää myös itse valehdelleensa, että on aina ollut sellainen. Toisaalta, eivätpä ne exä-jutut mitään olennaisia olleet, koska hän halusi minut, syitä valehteluun on niin monia. Ajan myötä olen oppinut tuntemaan hänet niin hyvin, että osaan olla tosi kiero. Tiedän enemmän hänestä, kuin hän uskoisi minun tietävän!Pakko niin on tehdä itsesuojeluksi, onneksi hän ei hävitä mitään ja kirjoittaa esim. viestit ylös.
Sanoisinko, että olen todella voimakas ja oikeudenmukainen nainen, niinpä ajan myötä hän on kanssani kasvanut aivan eri ihmiseksi. Olemme hyviä ystäviä, hän tietää, että voi kertoa minulle aivan kaiken mitä vastaan tulee. Luen tätä miestä kuin avointa kirjaa, tiedän milloin hän salaa jotakin. Suhteessamme on paljon rakkautta ja hellyyttä, molemmat ollaan perusluonteiltamme todella kilttejä (meillä on molemmilla todella samanlaiset taustat).Siksi ehkä ymmärrämme toisiamme niin hyvin.
Siis riippuu todellakin sinun tapauksessasi siitä, millaisia asioita poikaystäväsi valehtelee ja mikä on motiivi siihen. Eihän kumppanin todellakaan tarvitse kaikkea tietää, jokaisella ihmisellä on oikeus myös yksityisyyteen. Jos hän on valehdellut menoistaan niin miten hän on sen selittänyt ja millaisia menoja hän on valehdellut?Oletko koskaan pohtinut, että syy valehteluun voisi olla myös sinussa?Esim. hän on ollut baarissa ja valehdellut jonkin muun paikan sinulle, koska sinä et pitäisi ajatuksesta, että hän on baarissa ilman sinua ja siitä seuraisi riita?Tämä nyt on vaan esimerkki.;)
Omalle kullalleni olen opettanut kantapään kautta, mitä valehtelusta seuraa. Se oli pakko tehdä, että hän ymmärtää miten arvokasta rakkauteni on.
Oletatko että hän on pettänyt sinua?Se olisikin jo ikävämpi juttu. Silloin pitää pohtia suhdetta ja missä todellakin mennään. Varsinkin jos itse olet uskollista sorttia.
Voi olla, että vastaukseni on hieman sekava, mutta ehkäpä voisit tarkentaa hieman esim. minkä ikäinen hän on?Onko hänellä jokin asia menneisyydessä mikä on saanut hänet toimimaan valehtelemalla?Ja tosiaan mistä hän valehtelee.
Ja kyllä, valehtelu aiheuttaa luottamuspulaa, mikä taas selittää epäröinnin mitä tunnet. Minä olen ainakin katsonut rauhassa, miten asiat menee. Olen huomannut, että mieheni on valhdellut enemmänkin asioita jotka kokee, etteivät kuulu minulle, jotka paljastaisivat hänessä puolen mistä en pitäisi, mutta mikä on olennaisesti yhdessä olomme aikana muuttunut(ns.pelimies, ja todella hyvä sellainen).Hän on myös valehdellut asioita, joilta haluaa suojella minua.
Että voitko tarkentaa...katsotaan mitä osaisin vastailla;)
Mä ajattelin niin, että mitäs sitä pienistä valkoisista valheista vaikka jonkun kerran kyllä ihmettelin, että miksi kehitellä valheita silloinkin kun ei olisi oikeastaan tarvinnut. Myöhemmin elämä osoitti sen, että ellet pysty luottamaan puolison rehellisyyteen pienissä asioissa, mutta luotat kyllä suurissa kysymyksissä, niin metsään menet. Totesin, että enpä juuri voi kuin syyttää itseäni, että olin niin naiivi. Ei olisi pitänyt luottaa... :(