Hei!
Olen 21-vuotias nuori nainen. Olen kypsä, kannan vastuun itsestäni enkä liiemmin hölmöile ja jos sitä teen, teen sen tietoisesti ja hyvän maun rajoissa.
Nyt päähäni on kuitenkin putkahtanut ajatus, että haluaisin toimivan parisuhteen. En osaa nauttia elämästä, kun mielessäni pyörii, että kaipaan kumppania vierelleni. Tästä ajatuksesta on tullut minulle pakkomielle.
Mitenkä voin luopua tästä ajatuksesta ja luottaa, että elämä voi olla kokonaista yksinäänkin?
En taida olla henkisesti kovin itsenäinen, vaikka muutoin olenkin ja tulen toimeen omillani. Miten voin kasvaa henkisesti täyteen riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen, vai onko se edes ideaalitila?
Kertokaa samoja ajatuksia läpikäyneet ja ratkaisun ongelmaan keksineet ihmiset.
Ongelmani on myös, etten tiedä mitä elämältä haluan. En osaa määritellä tarkkaan, mitä haluan. Elän kutakuinkin päivän kerrallaan. Olen seilaava ponttooni aavallamerellä. En varmaan edes etsi maata tai omistajaa.
Olen 21-vuotias nuori nainen. Olen kypsä, kannan vastuun itsestäni enkä liiemmin hölmöile ja jos sitä teen, teen sen tietoisesti ja hyvän maun rajoissa.
Nyt päähäni on kuitenkin putkahtanut ajatus, että haluaisin toimivan parisuhteen. En osaa nauttia elämästä, kun mielessäni pyörii, että kaipaan kumppania vierelleni. Tästä ajatuksesta on tullut minulle pakkomielle.
Mitenkä voin luopua tästä ajatuksesta ja luottaa, että elämä voi olla kokonaista yksinäänkin?
En taida olla henkisesti kovin itsenäinen, vaikka muutoin olenkin ja tulen toimeen omillani. Miten voin kasvaa henkisesti täyteen riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen, vai onko se edes ideaalitila?
Kertokaa samoja ajatuksia läpikäyneet ja ratkaisun ongelmaan keksineet ihmiset.
Ongelmani on myös, etten tiedä mitä elämältä haluan. En osaa määritellä tarkkaan, mitä haluan. Elän kutakuinkin päivän kerrallaan. Olen seilaava ponttooni aavallamerellä. En varmaan edes etsi maata tai omistajaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä en ainakaan osaa nauttia vapaudesta (tunnen itseni vapaammaksi seurassa, asuntoni on yksityisvankila) ja elämästä pitkän linjan sinkkumiehenä. Asiat ovat muuten ihan kunnossa, mutta yksinäisyys on hyvin kuluttavaa, kun se jatkuu vuosia ja taas vuosia. Naisten ohje on aina se, että yksin pitäisi osata olla onnellinen. Ovatkohan ne ohjeen antajat edes oikeaa yksinäisyyttä kokeneet, mietin... Olet kuitenkin vielä aika nuori ja voisit periaatteessa miettiä, mitä elämältäsi haluat ennen parisuhteeseen ryntäämistä. Voi sitä toki parisuhteessakin miettiä, mutta jos kumppanin mielestä jonkinlainen suunnanvaihdos onkin liian suuri, niin saattaa tulla ongelmia.