Elän perheessä jossa on tytär 14 vuotta, poika 12 vuotta ja itse olemme 35vuoden tuollapuolen.
Olen nyt miehenä seurannut liki 3 vuotta lapsien kasvamista ja kaikenlaista toimintaa mitä yh:n kuvioihin nyt kuuluu. Tytöstä on tullut entistä läheisempi jne. Sillä on tietysti bestis ja kavereita ja sitä ja tätä mitä nyt ton ikäsellä tytöllä voi olla. Vuosi sitten alkoholi tuli mukaan kuvioihin, pojat ja muutosprosessin aiheuttamat riitelykuviot pojan kanssa jne. Kauheata showta joka viikonloppu, kun pitäs päästä rilluttelemaan ja keksitään tekosyitä kaikkeen aivan naurettaviin asioihin. Vahtiakin pitäisi. Kesällä hain jopa niska pers otteella festareilta kännäämästä kotiin. Nyt kun suht hyvin sai asioita järjestettyä ja koulussa istuu jotenkuten kiltisti, niin varastelikin rahaa ties mistä. Ihan yhtäkkiä ilmotellaan asioista ja kysellään perään. Viimeksi poliisit toi kauppareissulta. Oli kaikenlaista naisten kamaa mukana. Niitä selviteltiin, että kenen on ja kelle kuuluu ja mitä on jne.
Asiassa muuten mitään, mutta itse joudun aina siihen pirun rooliin ja haukuttavaksi. Jompi kumpi keksii aina sitte aiheen haukkua minut ja olen se kiistakapula. Kun tein niin, lupasin näin, olit tai et, niin aina seuraa jotain ikävää.
Ongelman ydin on nyt se, että äiti ei tajua kuinka hän on liian läheinen tytölleen ja sitäkautta ei pysty edes rankaiseaan enään tätä tai on menettäny hallintansa ihan täysin. Tätä ei pysty tunnustamaan ja mikään ei mahdu päähän. Välillä haukutaan minut, jos en puutu mihinkään. Minun puolesta hyppikööt sitte vaikka seinille, kun ei järkipuhe uppoa äitille. Isää ei käytännössä lapsilla ole ja ne ovat jatkuvasti kimpussa ihan riesaksi asti.
Nyt sitte kärjistyi tilanne siihen pisteeseen, että tyttö oli juonut pari viikkoa sitten jotain millä sai piene huppelinsa aikaan. No äitinsä ja minä halusimme viettää iltaa ja joimme viinejämme rauhassa. Likka tuli kotiin, ei puhunu mitään ja sitte kauhea itkeminen. No sitte se meni ilta selvitellessä kuin joku poika oli koittanu vähän vissiin ja tää ei sitte ollu pitänytkään koko ajatuksesta. Aloin olla kurkkua myöden jo täynnä koko iltaa, koska minullehan ei kerrottu asioiden todellista laitaa kunnolla. Viimeviikolla likka oli menossa kaverilleen ja sen verran taisin vikaan sanoa, että "koitahan olla kunnolla, ettei taas tartte tulla hakemaan tai meidän ilta mene vituiksi." Siitäkös likka suuttui ja alkoi huutamaan minulle kuin hänen kopeloimisensa ei ole hänen syy ja kauhea parkuminen alkoi taas. Olin että mitäs helkkaria tää nyt meinaa, mistä on nyt kysymys. Soitin äidilleen töihin ja syy alkoi selvitä. Kakara oli niin vihaa ja kiukkua täynnä puolestaan, että tuli laukomaan aika intiimejäkin asioita minusta kesken puhelun!
Minä kuulemma olen kiinnostunut lesboista, minulla on pornofilmejä, minä olen kuulemma pienempimunaisempi kuin edellinen, minä olen välillä liikaa kopeloiva, kuulemma kaikki miehet olette sellasia vittujen hiplaajia jne.
Äitinsä kun tuli töistä, vaadin keskustelun hänen kanssaan ensin. Hän oli liikaa jauhanut meidänkin seksielämästä puhuen lapselleen. Ei meinannu kuunnella edes ja väittää kokoajan vaan kertoneensa ihan nrmaaleja asioita äidin ja tyttären välillä.
Mun mielestä kun ei mitkään kokoasiat ja muut todellakaan kuulu tietää tuon ikäsen vaikka muuten avoimesti puhuvatkin. Mitä ihmeen mustamaalaamista minun selkäni takana harrastetaan, aivan sairasta! Eilen ilmoitin lähteväni pois kohta, koska omasta mielestäni seurustelen vain yhden ihmisen kanssa tässä talossa ja ne, jotka ei samassa sängyssä nuku, ei tartte muutakaan tietää. Seuraavaksi keksitään kohta jotain sellasta mitä voidaan jopa oikeudessa kohta käyttää aseena minua vastaan. Mitä minun pitäs tehdä, että suhde edes pelastuu? Onko mitään pelastettavissa enään? Koen kyllä tulleeni loukatuksi todella pahasti tässä suhteessa ja vaikka lasten tasolla, niin silti kuitenkin äidistä jokanen suunaukominen on lähtenyt.
Poikaahan ärsyttää varmaan suunnattomasti kaikki siskonsa aiheuttamat riidat. Jopa sen ikänen käsittää, ettei äitinsä ole täyspäinen. Mahtaako haluta edes asua heidän kanssaan. Hänen kanssaan ollaan käyty vaikka missä ajelemassa mönkkärillä ja tehty sellasia miesten juttuja, kun on hyvät puitteet ollu. Kaiki tämmönen minun mielestä on aivan pilalla, koska siskonsa on sellanen rääväsuu ja haukkuja etten koe mitään miehisyyttä enään suhteessakaan. Liikaa hallinnoiva penikka pilasi suhteemme vois näin sanoa ja äidin loppasuu.
Olen nyt miehenä seurannut liki 3 vuotta lapsien kasvamista ja kaikenlaista toimintaa mitä yh:n kuvioihin nyt kuuluu. Tytöstä on tullut entistä läheisempi jne. Sillä on tietysti bestis ja kavereita ja sitä ja tätä mitä nyt ton ikäsellä tytöllä voi olla. Vuosi sitten alkoholi tuli mukaan kuvioihin, pojat ja muutosprosessin aiheuttamat riitelykuviot pojan kanssa jne. Kauheata showta joka viikonloppu, kun pitäs päästä rilluttelemaan ja keksitään tekosyitä kaikkeen aivan naurettaviin asioihin. Vahtiakin pitäisi. Kesällä hain jopa niska pers otteella festareilta kännäämästä kotiin. Nyt kun suht hyvin sai asioita järjestettyä ja koulussa istuu jotenkuten kiltisti, niin varastelikin rahaa ties mistä. Ihan yhtäkkiä ilmotellaan asioista ja kysellään perään. Viimeksi poliisit toi kauppareissulta. Oli kaikenlaista naisten kamaa mukana. Niitä selviteltiin, että kenen on ja kelle kuuluu ja mitä on jne.
Asiassa muuten mitään, mutta itse joudun aina siihen pirun rooliin ja haukuttavaksi. Jompi kumpi keksii aina sitte aiheen haukkua minut ja olen se kiistakapula. Kun tein niin, lupasin näin, olit tai et, niin aina seuraa jotain ikävää.
Ongelman ydin on nyt se, että äiti ei tajua kuinka hän on liian läheinen tytölleen ja sitäkautta ei pysty edes rankaiseaan enään tätä tai on menettäny hallintansa ihan täysin. Tätä ei pysty tunnustamaan ja mikään ei mahdu päähän. Välillä haukutaan minut, jos en puutu mihinkään. Minun puolesta hyppikööt sitte vaikka seinille, kun ei järkipuhe uppoa äitille. Isää ei käytännössä lapsilla ole ja ne ovat jatkuvasti kimpussa ihan riesaksi asti.
Nyt sitte kärjistyi tilanne siihen pisteeseen, että tyttö oli juonut pari viikkoa sitten jotain millä sai piene huppelinsa aikaan. No äitinsä ja minä halusimme viettää iltaa ja joimme viinejämme rauhassa. Likka tuli kotiin, ei puhunu mitään ja sitte kauhea itkeminen. No sitte se meni ilta selvitellessä kuin joku poika oli koittanu vähän vissiin ja tää ei sitte ollu pitänytkään koko ajatuksesta. Aloin olla kurkkua myöden jo täynnä koko iltaa, koska minullehan ei kerrottu asioiden todellista laitaa kunnolla. Viimeviikolla likka oli menossa kaverilleen ja sen verran taisin vikaan sanoa, että "koitahan olla kunnolla, ettei taas tartte tulla hakemaan tai meidän ilta mene vituiksi." Siitäkös likka suuttui ja alkoi huutamaan minulle kuin hänen kopeloimisensa ei ole hänen syy ja kauhea parkuminen alkoi taas. Olin että mitäs helkkaria tää nyt meinaa, mistä on nyt kysymys. Soitin äidilleen töihin ja syy alkoi selvitä. Kakara oli niin vihaa ja kiukkua täynnä puolestaan, että tuli laukomaan aika intiimejäkin asioita minusta kesken puhelun!
Minä kuulemma olen kiinnostunut lesboista, minulla on pornofilmejä, minä olen kuulemma pienempimunaisempi kuin edellinen, minä olen välillä liikaa kopeloiva, kuulemma kaikki miehet olette sellasia vittujen hiplaajia jne.
Äitinsä kun tuli töistä, vaadin keskustelun hänen kanssaan ensin. Hän oli liikaa jauhanut meidänkin seksielämästä puhuen lapselleen. Ei meinannu kuunnella edes ja väittää kokoajan vaan kertoneensa ihan nrmaaleja asioita äidin ja tyttären välillä.
Mun mielestä kun ei mitkään kokoasiat ja muut todellakaan kuulu tietää tuon ikäsen vaikka muuten avoimesti puhuvatkin. Mitä ihmeen mustamaalaamista minun selkäni takana harrastetaan, aivan sairasta! Eilen ilmoitin lähteväni pois kohta, koska omasta mielestäni seurustelen vain yhden ihmisen kanssa tässä talossa ja ne, jotka ei samassa sängyssä nuku, ei tartte muutakaan tietää. Seuraavaksi keksitään kohta jotain sellasta mitä voidaan jopa oikeudessa kohta käyttää aseena minua vastaan. Mitä minun pitäs tehdä, että suhde edes pelastuu? Onko mitään pelastettavissa enään? Koen kyllä tulleeni loukatuksi todella pahasti tässä suhteessa ja vaikka lasten tasolla, niin silti kuitenkin äidistä jokanen suunaukominen on lähtenyt.
Poikaahan ärsyttää varmaan suunnattomasti kaikki siskonsa aiheuttamat riidat. Jopa sen ikänen käsittää, ettei äitinsä ole täyspäinen. Mahtaako haluta edes asua heidän kanssaan. Hänen kanssaan ollaan käyty vaikka missä ajelemassa mönkkärillä ja tehty sellasia miesten juttuja, kun on hyvät puitteet ollu. Kaiki tämmönen minun mielestä on aivan pilalla, koska siskonsa on sellanen rääväsuu ja haukkuja etten koe mitään miehisyyttä enään suhteessakaan. Liikaa hallinnoiva penikka pilasi suhteemme vois näin sanoa ja äidin loppasuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitäs sitä eukko lähti lapsen tasolle, sitä saa mitä tilaa. Lapset jos on liian läheisriippuvaisia, voi se kostautua. 22 vuotiasta luupäätä on mukava katsella kotona, kun se komentaa äitiään tekemään sitä ja tätä ja välillä hypäämään jojoon. Kyse on alati riitelevästä pojasta. Kännissä kotiin on katsottu jo liki 5 vuotta, aina samat kuviot. Mitään ei kärsi sanoa ja eukko hyppää silmille. Haukkuu siinä minutkin. Että semmosta se joskus kuulemma vaan on. Isät yleensä potkasee aikuisiän kynnyksellä lapset himasta. Niin pitäs tehdäkin, liian ärsyttäväksi kun käy meininki, niin lähettää pitää menemään ja etsimään omaa onneaan. Täällä en tiedä miten kauan jaksan katsoa, mutta sanoin rajaksi ens kesän, joko kakara löytää itse kortteerinsa tai sitte minä lähden. Turha on tulla sanomaan, että aikamies tarttee kotiaan vielä tuossa iässä. Koulut kun on loppu, saa luvan lähteä.
Ite en ainakaan seurustelis, jo oli vuodatus.
No kylläpä on kolahtanut kipeään paikkaan; SEN kokoa on arvosteltu!
Kikkeli on äijälle pyhä, eikö sun muija sitä tajua!? (Tai sitten tajuaa ja osaa iskee vyön alle! Heh!)
Kurja tilanne. Äiti tavallaan hyväksi käyttää lastaan omana terapeuttinaan ja lapsi oirehtii. Sä voit jäädä tai lähteä. Kumpikaan ei ole helppoa, mutta järkeä sulla on näistä ainoana. Saisivat olla onnellisia että on noin fiksu mies talossa.
totuuden ja kunniasia!!!! Totta helvetissä yksikään lapsi ei arvosta isää/miestä, jolla on pornoa. Olette kaikki kuvottavia vätyksiä, luusereita ja mielenvikaisia. Tytär tahtoo äkkiä pois sairaasta ilmapiiristä ja toivottovasti pääseekin eheytymään takaisin normaaliksi ihmiseksi, ilman pornon vääristämää ympäristöä!!!!!
No mitä se lapselle edes kuuluu, että jollain olisi pornoa? Käsittämättömän tyhmä temppu äidiltä kertoa tuommosia parisuhteeseen kuuluvia asioita. Lapsien kans pitäs käsitellä lasten asioita. Aikusten pitäs pyrkiä kertomaan, että aikusilla on omat asiat ja omat riidat jos on, se ei heille kuulu.
Meijän kahden tytön emme ole ainakaan katsoneet missään tilanteessa tarvitsevan sellasia tietoja, mitä äidillä ja isällä on lukituissa kaapeissaan ja mitä makuuhuoneessa tapahtuu. Naisten asiat käsittelee äiti, kun sen aika tulee ja itse en puutu mihinkään koko kuviossa. Kysyin vaimoltani huvikseen, että miten hän toimisi vastaavassa tilanteessa, jos lapsi kyselisi jotain aikuisten sukupuolielämään liittyviä juttuja. Tottakai oli valottanut, että kaikki niitä asioita tekevät jollain tasolla, muttei se kuulu heille.
Vanhempana katson äidillä menneen liian pitkälle sekottaessaan lapsen suhteeseen osana heidän sukupuolielämää. Lapsen suusta voi kuulla kaikenlaista ja on täälläkin kuultu. Mutta se ei johtu siitä, että vanhemmat kertovat tai lapsi havaitsisi jotain.
Minulla on eräs naistuttava, (tai vaimollani on) jonka mielestä heidän tyttärelle hän kertoo kaikkia asioita, pitää kuin ystävätterenään, paheksuin asiaa ja niimpä hän on nyt ongelmissa kaiken sen pöljyytensä keskellä. mm. oli mennyt festareille tyttönsä kanssa, miehet joita treffataan on äitiä nuorempia ja tytölle vanhempia ja seksiliikkeessäkin on käyty ties mitä ihmettelemässä. Niinkuin nyt ei mitään muuta päässä liiku kuin seksiasiat. Hankkikaa harrastuksia ennemmin kuin jatkuvasti yliglamour elämää, joka tappaa tunteet.
Aikuisten asiat kuuluvat vain aikuisille, eivät lapsille!
Äiti on jäänyt jollekin teinitasolle; ilmeisesti ei löydy aikuisia ystäviä, joiden kanssa voi keskustella asioistaan???????????
Ja tuollaisia ystävävanhempia riittää. Mieti tarkasti jaksatko teinipuolisoa kypsässä iässä. Tsempit!
Sitä samaa mietin itsekin, kiitoksia yhteisön antamasta tuesta.
Ensvuoden alussa aion vain muuttaa pois mitään sanomatta, koska se on aivan turhaa alkaa puimaan tuon tasosen ihmisen kanssa mitään juttuja. Parempi jättää epätietoisuuden valon kaikki asia ja se siitä! Miettikööt ja tapelkoot keskenään niin paljon kuin lystäävät. Tänään oli taas hirvittävät neuvottelut ja tappelu siitä, että tytöllä pitäisi olla jonkiasteinen kotiaresti ja tänään ja just tänään mihinkään ei mennä. Sitte äiti löystää kuitenki otetta, kun on viiniä maistellu ja taas mentiin. Meillä menee uusivuosi pilalle kuten muutkin juhlapäivät, jälleen kerran. Itse olisin valmis jo lukitsemaan tytön huoneeseensa. Seuratkoon mikä vankila hyvänsä, mutta pentu jos saa kaiken vallan itselleen otettua, niin ei siitäkään hyvä seuraa. Aloin laskemaan jo omia rahojani, onko jotain varastettu ja ei hyvältä näytä kun vertaa kauppakuitteihin ja lompakon sisältöön ja tililtä nostettuihin summiin. Tässä kuussakin 60 euroa on jossain. Sen verran juonikko on tuo tyttö, että se on varmaan meiltä molemmilta ottanut rahaa hyvin pieniä summia monissa eri erissä kerrallaan, koska muuten olisimme huomanneet jo aikapäiviä sitten. Tätä on varmasti jatkunut kesästä asti. Minulla ei esim. päivittäistavaroista löydy kuitenkaan kuitteja kuukautta kauempaa, joten jäänee se sitten selvittämättä.
Tilanne on todella sietämätön myös minuun kohdistuvien ivailujen jälkeen. Sen verran, kun väläyttelin kotiarestista tälle illalle, niin tulee sormimerkkejä koon suhteen äidin seläntakaa kokoajan ja tähän ei sitte sais kiinnittää mitään huomiota. Aivan sikamaista käytöstä! Minulta on riistetty täysin kaikki auktoriteetti.
Joo, lähe meneen, ei kande jäädä katteleen tollasta. Idiootteja ämmiä.