Olen aika pohjalla. Takana mulla bulimiantäyteinen nuoruus. Nyt olen 21 v aikuinen nainen. Ylipainoa on, alle 30 BMI kuitenkin. En halua katsoa painoani..
Liikun ja syön terveellisesti..Mutta en ole tyytyväinen itseeni. Paineet olisi kovat näyttää hyvältä,kun haluaisin parisuhteen. Olen rehellinen siitä, että en haluaisi kyllä ylipainoista miestä,tai ainakaan huonoitsetuntoista,siis jolla lihavuus vaikuttaa itsetuntoon laskevasti.
Olen pyrkinyt nostamaan itsetuntoani ja se on ihan hyvällä mallilla välillä,ja saan unohdettua ylipainoni. Kuitenkin aina yksin ollessani rupean inhoamaan itseäni..Syvällä minussa asuu siis itseinho..
En osaa katsoa ehkä itseäni.Olen varmaan isompi kuin luulen olevani.Ajattelen olevani vielä normaali ja että leveät hartiat tekevät vain isokokoiseksi, ei lihakaksi.Totuus on, että läskiä kyllä riittää ja se on vatsassa pääasiassa ja muuallakin.
En halua hyväksyä läskiäyttäni..En pysty hyväksymään lihavuuttani ja siksi en pysty laihtumaan.
Itsetuntoni on naarmuilla ja itseluottamukseni horjuu aina jossain hiuskarvan varassa..Saan juuri ja juuri pidettyä itseni itsetunnon omaavana ihmisenä.Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset.Pahimpina päivinä,lähinnä jos olen päivän viettänyt yksinäni,saatan ruvetä syyttelemään omaa paskaa elämääni lihavuudestra johtuvaksi ja päätän siinä hetkessä laihduttaa 10 kg.Päätös kuitenkin johtaa aina ahmimiseen ja oksennan myös.Olen laihduttanut bulimian avulla pari kertaa 20 kg ja enemmän..Pelkään, että kohta totaalisesti kyllästyn taas itseeni ja joudun takaisin siihen paskaan sairauteen.
Olen iso mutta en halua nähdä sitä..En halua katsoa totuutta silmiin.
Tarvitsisin aika paljon tukea..EN tiedä olisiko laihduttaminen avain asioihin vai oliko minun mentävä syvemmälle..Onko lihavuus vain joku ulkoistettu ilmentymä sille että en voi sisäisesti nähdä itseäni hyvässä valossa.
Liikun ja syön terveellisesti..Mutta en ole tyytyväinen itseeni. Paineet olisi kovat näyttää hyvältä,kun haluaisin parisuhteen. Olen rehellinen siitä, että en haluaisi kyllä ylipainoista miestä,tai ainakaan huonoitsetuntoista,siis jolla lihavuus vaikuttaa itsetuntoon laskevasti.
Olen pyrkinyt nostamaan itsetuntoani ja se on ihan hyvällä mallilla välillä,ja saan unohdettua ylipainoni. Kuitenkin aina yksin ollessani rupean inhoamaan itseäni..Syvällä minussa asuu siis itseinho..
En osaa katsoa ehkä itseäni.Olen varmaan isompi kuin luulen olevani.Ajattelen olevani vielä normaali ja että leveät hartiat tekevät vain isokokoiseksi, ei lihakaksi.Totuus on, että läskiä kyllä riittää ja se on vatsassa pääasiassa ja muuallakin.
En halua hyväksyä läskiäyttäni..En pysty hyväksymään lihavuuttani ja siksi en pysty laihtumaan.
Itsetuntoni on naarmuilla ja itseluottamukseni horjuu aina jossain hiuskarvan varassa..Saan juuri ja juuri pidettyä itseni itsetunnon omaavana ihmisenä.Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset.Pahimpina päivinä,lähinnä jos olen päivän viettänyt yksinäni,saatan ruvetä syyttelemään omaa paskaa elämääni lihavuudestra johtuvaksi ja päätän siinä hetkessä laihduttaa 10 kg.Päätös kuitenkin johtaa aina ahmimiseen ja oksennan myös.Olen laihduttanut bulimian avulla pari kertaa 20 kg ja enemmän..Pelkään, että kohta totaalisesti kyllästyn taas itseeni ja joudun takaisin siihen paskaan sairauteen.
Olen iso mutta en halua nähdä sitä..En halua katsoa totuutta silmiin.
Tarvitsisin aika paljon tukea..EN tiedä olisiko laihduttaminen avain asioihin vai oliko minun mentävä syvemmälle..Onko lihavuus vain joku ulkoistettu ilmentymä sille että en voi sisäisesti nähdä itseäni hyvässä valossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pelkkä laihduttaminen ei luultavasti auta, sillä niinkuin itsekkin sanoit, syvällä sinussa asuu itseinho. Suosittelisin että menisit juttelemaan ammattiauttajalle, se auttaisi ja ymmärtäisit itsekkin syyt ja seuraukset erinäisille asioille. Itsekkin olen käynyt juttelemassa (eri asian takia kyllä) ja olen huomannut asioita itsessäni jotka pidin loitolla ilman että tiedostin sitä.
Tärkeää on ymmärtää itseänsä ja hyväksyä itsensä ihmisenä (joitain asioita kuten paino voi muuttaa, muttei todellista Sinää) ja sitten myöhemmin tulee vielä se rakkaus itseänsä kohtaan.
Paljon tsemppiä sulle ja muista että olet todellakin kaiken hyvän arvoinen, helli ja armahda siis itseäsi :)
http://www.123kotisivu.fi/luonnonaurinko1/