Uusi miesystäväni lähti kotonaan käymään viikon vierailun jälkeen. Minulle jäi paskat fiilikset. Ja miksikö?
Jaa-a. Mies on ihan mukava. Ei tosin puhu juuri mitään, ei halua tehdä kanssani mitään. Hän vain makaisi ja nukkuisi. Seksinkin kanssa vähän niin ja näin.
Tajusin ettei hän todellakaan tehnyt täällä luonani taaskaan muuta kuin katsoi televisiota ja makasi (nukkui). Siis oma-aloitteisesti. Sain hänet revittyä muutaman kerran laiskasti liikuntaharrastuksiin joita kuulemma harrasti, mutta ei hän sielläkään mitään aikaan saanut. Jatkuvaa lepoa ja löysäilyä.
Minä siivosin, laitoin ruuat, pesin pyykit, huutelin useampaan kertaan syömään jos herra nyt olisi jaksanut nousta sen verran. Ehdottelin tekemistä, leffassa ja ulkona käymistä, vaan eipä sitä mikään huvittanut.
No nyt pitäisi olla kaiken hyvin kun mies lähti välillä kotiinsa joka on sellaisen matkan päässä ettei ihan joka päivä tai edes viikko tule käymään. Mutta ei - huomasin että mies on tehnyt pesän tänne. Jätti siis vaatteitaan ja tavaroitaan luokseni. Pesin vaatteita ja huomasin vielä pyykkääväni sen likaisia vaatteita joita oli jättänyt mun pestäväkseni!
Iski v*itutus.
En h*itto soikoon halua ruveta kotitontuksi!
Minä haluaisin seuraa kaikkeen touhuiluihin, mies haluaisi olla vaan yhdessä, hiljaa, mitään tekemättä, hiljaa vieretysten makoillen. Ja kaikki eteen passattuna. Oma-aloitteisuus täysi nolla. Siis ihan perässä vedettävä.
Ärsyynnynkö pikku asioista? Olenko liian vaativa?
Olen asunut kauan yksin. Siksikin toisen sotkut varmaan ärsyttävät, vaikken mikään siivousintoilija olekaan. Pitääkö mun nyt laittaa ukko hommiin, kun se seuraavan kerran tulee tänne palveltavaksi? Sanoa, että nyt ylös sieltä, kuori perunat, tee kattaus ja vie roskat? Vai pitäisikö luovuttaa... Ottaa niin lujaa pattiin.
Nyt kaikki miehet (ja miksei naisetkin), kommentteja kiitos!
Jaa-a. Mies on ihan mukava. Ei tosin puhu juuri mitään, ei halua tehdä kanssani mitään. Hän vain makaisi ja nukkuisi. Seksinkin kanssa vähän niin ja näin.
Tajusin ettei hän todellakaan tehnyt täällä luonani taaskaan muuta kuin katsoi televisiota ja makasi (nukkui). Siis oma-aloitteisesti. Sain hänet revittyä muutaman kerran laiskasti liikuntaharrastuksiin joita kuulemma harrasti, mutta ei hän sielläkään mitään aikaan saanut. Jatkuvaa lepoa ja löysäilyä.
Minä siivosin, laitoin ruuat, pesin pyykit, huutelin useampaan kertaan syömään jos herra nyt olisi jaksanut nousta sen verran. Ehdottelin tekemistä, leffassa ja ulkona käymistä, vaan eipä sitä mikään huvittanut.
No nyt pitäisi olla kaiken hyvin kun mies lähti välillä kotiinsa joka on sellaisen matkan päässä ettei ihan joka päivä tai edes viikko tule käymään. Mutta ei - huomasin että mies on tehnyt pesän tänne. Jätti siis vaatteitaan ja tavaroitaan luokseni. Pesin vaatteita ja huomasin vielä pyykkääväni sen likaisia vaatteita joita oli jättänyt mun pestäväkseni!
Iski v*itutus.
En h*itto soikoon halua ruveta kotitontuksi!
Minä haluaisin seuraa kaikkeen touhuiluihin, mies haluaisi olla vaan yhdessä, hiljaa, mitään tekemättä, hiljaa vieretysten makoillen. Ja kaikki eteen passattuna. Oma-aloitteisuus täysi nolla. Siis ihan perässä vedettävä.
Ärsyynnynkö pikku asioista? Olenko liian vaativa?
Olen asunut kauan yksin. Siksikin toisen sotkut varmaan ärsyttävät, vaikken mikään siivousintoilija olekaan. Pitääkö mun nyt laittaa ukko hommiin, kun se seuraavan kerran tulee tänne palveltavaksi? Sanoa, että nyt ylös sieltä, kuori perunat, tee kattaus ja vie roskat? Vai pitäisikö luovuttaa... Ottaa niin lujaa pattiin.
Nyt kaikki miehet (ja miksei naisetkin), kommentteja kiitos!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ehkä hän vain etsii paikkaansa, on epävarma tai jotain.. Mut emmä jumaliste omia likapyykkejä jättäis toisen harteille ja olisin ilomielin mukana ruoanlaitossa, naisen kanssa on mukava puuhailla :)
Siis ilmeisesti kumminkin pidät hänestä? Vaikutat paljon miestä aktiivisemmalta, vireämmältä. Voisitko olla onnellinen tuollaisen miehen kanssa?
Siis sää vaan siivosit, laittelt ruokaa ja pyykkäsit kun UUSI miesystävä tulee joululomaksi luoksesi ..HALOO!!
No en todellakaan VAIN siivoillut, pyykkäillyt ja laittanut ruokaa. Mutta mulla ei ole palvelijaa enkä ole kovin varakas, niin itse ne pitää hoitaa. Ei mieskään ole niin varakas, että olisi minulle joka päivä tarjonnut ruokaa ravintolassa. Eikä sitä olisi sinne saanut lähtemäänkään. Siis en saanut, kun yritin.
Mitä sinä olisit tehnyt viikon, jos toinen ei olisi muuta kuin maannut silmät kiinni tai katsellut televisiota? Yritin seurustella, katselin seurana televisiota ja välillä makoilin vieressään. Mutta ei sitä koko viikkoa jaksa, reipas ja aktiivinen ihminen kun olen.
Jep, totta ei oo kivaa jos toinen vaan makaa sohvalla, yhteistä tekemistä pitää olla.
Mutta tarkotin vaan, että joskus saattaa tuollainen kumppanin yli-innostunut siivoominen, muu touhuaminen toisen lamaantumaan, voisko olla sellaisesta kysymys?
No, ei ehkä sentään kun lisää luin kirjoitustasi, tuli vaan mieleen..
Et vaikuta kaiken kaikkiaan mitenkään innostuneelta tästä miehestä - joten miksi vaivautua enempää..?
"Tapaus" kuulostaa paljolti samalta kuin johon joskus vajaa pari vuotta sitten törmäsin. Samanlainen sohvaperuna majoittui nurkkiini pitkäksi viikonlopuuksi - tai olisi majoittunut, mutta minä saatoin hänet "etäisen kohteliaasti" asemalle toisen vierailupäivän iltana ja toivottelin hyvää jatkoa.
Argh..! Olen myös itsenäinen nainen, tottunut pitämään huolta huushollista, myös ns miesten töistä. Ja kun mies itseänsä mainosti minulle suht pitkään ennen tätä vierailua, ajattelin kohdanneeni samanlaisen kuin itse olen. Katin p-askat! Kun kysyin kauniisti, lähtisikö hän mukaan kauppaan, että tulee varmasti molempia miellyttävää syömistä, kuului sohvan nurkasta "mee sä vaan"... Just, no se ei hyvää luvannut. Sama tahti jatkui, kaikki oli "ihan ok" tai "aivan sama" ja pitkän illan aikana "isäntä" siirtyi noin metrin verran sohvalla toiseen päähän päin - minä istuin kohteliaasti nojatuolissa. No, tästä pitkäpiimäisestä vierailusta saisi pitkän selostuksen kaikkine ärsyttävine yksityiskohtineen, mutta olkoon.
Lopputulema oli, että viihdyn aivan mainiosti yksinkin, jos vaihtoehtona on tällainen herra Aivan Sama, jota ei mikään minuun ja elämääni liittyvä kiinnostanut. Sen mitä puhui, puhui itsestään ja työstään. Fyysisesti oli suht siedettävä, muttei sellainen, että heti teki mieli mennä "paijaamaan" - joten jätin sen tekemättä väärien käsitysten välttämiseksi. Huuli pyöreänä tämä herra kuunteli, kun totesin, että selvitin juna-aikataulun ja saatan hänet nyt asemalle ja tuskin enää tapaamme...
Pyykkejä ym irtaimistoa ei ehtinyt jättää ts kerkisin pelastamaan tilanteen nakkaamalla hänen hikisukkansa ja t-paitansa muovikassiin ja sitä myöden hänen kapsäkkiinsä... Huh!
Vanha isoäitini tuumasi joskus parinmuodostukseen liittyen: "Parempi vallan ilman kuin kehnon kanssa" - ja tästä pidän kiinni. Maitoa saa kaupasta, mitä sitä lehmää ostamaan!
Kirjoituksessasi on paljon totta. Olet rohkea ja suorasukainen nainen. Minä taidan pelätä toisen loukkaamista noin suoraan. Enkä haluaisi vetää liian suoria johtopäätöksiä. Toisaalta olemme tunteneet jo muutaman kuukauden, eikä homma ole muuttunut mihinkään.
Yksin minäkin olen mielelläni, mutta seuraa kaipaisin arjen tekemisiin ja harrastuksiini joskus. Huonossa suhteessa en halua olla.
Ajattelin nyt katsella rauhassa tilannetta. Voihan olla, että mieskin hermostui minuun. Vaikea vaan toimia mitenkään toista miellyttäen, jos toinen ei edes kerro mitä haluaisi. Paitsi olla vaan. Minä kyllä kerroin hänelle mitä minä haluan. Ja kyllä me vaan "oltiinkin" välillä.
Kuten kirjoitin, mies on ihan mukava. Mutta... eipä hänestä taida olla miestä minulle.
Luuletko oikeasti, että hän "oppii" sillä, että alat sanomaan asiasta. Aikuinen ihminenkö muuttaa elämäntyylinsä ja tapansa aivan oikeasti koko elämänajaksi sinun vuoksesi? Harmittaako nykyinen tilanne häntä yhtään? Ei. Hän on onnensa kukkuloilla ja sinä mahdollistat sen. Ketään ei voi opettaa, eikä muuksi muuttaa.
Minusta miehessä ei ole vikaa, mikäs se on elämästä nauttiessa, palvelu pelaa ja kaikki on hänelle hyvin, en minäkään valittaisi eikä hänellä ole mitään motivaatiota vaihtaa tyyliä. Sinussa on vika. Mieti mikä?
Kyllä se vaan niin on, kuten joku fiksu vanhempi nainen sanoi, että miehestä näkee parissa päivässä-viikossa, mikä se on myös viidenkymmenen vuoden päästä ihan kaikessa, tekemisissä, sosiaalisuudessa, oma-aloitteisuudessa, käytöksessä, kaikkihan sen näkee, mutta ei halua nähdä. Naiset ei vaan aukaise silmiään. Ei ne siitä muuksi muutu. Kerran kun sanot, niin varmasti silloin tekee, mutta ei se sitä omaa olemusta tai motivaatiota mihinkään muuta, jos sitä ei ole.
Aika monet on noita kotitonttuja, sitten ne kymmenen vuoden päästä tosiaan huomaa, että eihän tässä suhteessa ole virtaa koskaan ollutkaan, mutta palvelu on pelannut.
En ajatellut alkaa opettamaan mitään. Mutta kun toisen ajatuksia ei voi lukea, niin ne täytyy sanoa ääneen jotta tulee ymmärretyksi.
Joku aluksi kirjoittikin, että mies on varmasti epävarma tai jotain. Ihan varmasti onkin. Mutta luulen, että suurin osa naisista arvostaa miehissä jonkinlaista itsevarmuutta ja selkärankaa.
Tiedän mikä minussa on vikana. Minä haluan miellyttää miellyttävää ihmistä, haluan että asiat olisivat mukavasti. Vika tulee siinä kohtaa, etten osaa olla tarpeeksi itsekäs. En halua loukata toista.
Luulen että nykyinen tilanne kyllä harmittaa häntäkin. Hän haluaisi varmasti olla reippaampi ja hyväkuntoisempi, rohkeampi ja oma-aloitteisempi. Avoimempi ja seurallisempi. Miehekkäämpi ja seksuaalisesti vetävämpi.... Kaikkihan me haluaisimme olla parempia kuin olemme. MInäkin. Niin että tuskin hänkään on tyytyväinen. Kuten kirjoitin, hän on ihan mukava, hänessä on piirteitä joista pidän, mutta hänessä on piirteitä joita en taida sietää. Ne eivät ole välttämättä noita mitä luettelin tässä juuri. Minä haluaisin osata sanoa hänelle selkeästi häntä loukkaamatta mikä mättää.
Kun vanhenee, tulee joustamattomammaksi. Parisuhteessa pitäisi tehdä niitä kompromisseja. Molempien.
En etsi kumppania 50 vuodeksi, en ole elossakaan silloin enää. Mutta me ollaan kaikki erilaisia ja meitä viehättää ihmisissä erilaiset piirteet. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla "oikea" ihminen.
Olet varmasti oikeassa siinä, ettei ketään voi muuttaa. Itseään voi kehittää, mutta meidän perusluonne on mitä on.
Kiitos sullekin vastauksestasi. Laittaa mukavasti ajattelemaan kun saa palautetta. Jospa ne omat ajatukset tästä selviäisivät ja saisin rohkeutta tarttua pirua hännästä...
Mä voin alkaa olemaan sun kaa. En ole laiska ja osaan tehdä itse ruokaa, pestä omat pyykkini, imuroida ja tykkään harrastaa joten lähden kanssasi vaikka kuntosalille. Ajatteles kuinka paljon vapaa-aikaa sulle jää kun olet mun kanssa kun sun ei tarvii passata mua. Asun myös yksin ja olet siis tottunut siivoomaan ja laittamaan ruokaa itelle. Tänäänkin tein lihapullia. Tuskin se sun nyky miehes olis sellasia jaksanut tehdä. ' siis jos se nyt voi itteeään mieheks edes kutsua '
Mitäs sanot tälläisestä?
mun mielestä suhteessa ei ole olennaista kumpi pesee pyykit tai onko ne jaettu sun ja mun pyykkeihin ja sun ja mun tiskeihin ja sun ja mun mihin vaan. Vaan se, et molemmat tekee ja on taju siitä, et se on kummallekin yhteistä hyvää laskematta erikseen mikä kuuluu kellekin. Et se joka eka huomaa vaikka roskat vie ne erikseen käskemättä, tai tiskaa tai tekee ruokaa. Ei se tekemisen määrä vaan edes se asenne tekemisiin. Aina ei voi olla molemmat kotona tai voi olla kipeenä tai muuta.
Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat naisten hommia ja mies on ja elää kuten parhaaksi katsoo. Mutta suomalainen feministinainenhan ei tätä ymmärrä. Arvaa pyykkäävätkö ja siivoavatko arabimiehet joilla on naisystävä?
jokaisella on vapaus muuttaa Arabiaan. Maassa maan tavalla. Tervemenoa.
Eikä ole, edes turistiviisumia ei sinnepäin saa helpolla.
Niinpä, ei ne tyhmiä siellä ole.
"Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat naisten hommia ja mies on ja elää kuten parhaaksi katsoo"
Minä en kehtaisi itseäni edes mieheksi kutsua jos en osaisi tai haluaisi tehdä kaikkia mahdollisia töitä jotka elämä eteen tuo. Oikea mies osaa huolehtia elämästään vaikka eläisi yksin tai jäisi jostain syystä yksin elättämään lapset. Ei silloin katsota haluaako tai jaksaako siivota tai tiskata, sitä vain tehdään.
Häpeäksi koko miessukupuolelle tällaiset laiskat ja avuttomat luuserimiehet!
On näitä ihmisiä, jotka tykkäävät vain olla ja meitä muita, jotka haluaisivat olla aktiivisia.
Tuntuu, että olette aika yhteensopimattomia. Sinuna kyllä en jatkaisi tuollaisessa suhteessa, jolla ei näytä olevan tulevaisuutta.
Taisit kirjoittaa sen mitä itsekin ajattelen.
On tää elämä omituista, kun koskaan ei osu sopivaa ihmistä eteen. En minä mitään mister täydellisyyttä etsi, mutta olisi edes jotain yhteistä arjessa.
... Tai sitten se sopiva ja lähes täydellinen tulee vastaan yks kaks yllättäen, mutta ajoitus on päin männikköä....
kyll' sellainenkin mies löytyy joka on samalla aaltopituudella yhtä viriili ja jonka kanssa kaikki on helppoa. pitämällä
kiinni huonosta se hyvä ei tule vastaan.
Hämmästyttävän useat naiset vielä luulevat haluavansa miehen "yhteisiin harrastuksiin" tai ulos jne.
Noh, minä harrastan esimerkiski juttuja, joihi miestä en kaipaa. En kaipaa miestä arvostelemaan, tai olemaan "kilpailijani"..tai "kumppani"
haluan miehen seksiä varten ja kotihengettäreksi.
MIes pesii..joo..mutta ennenkuin vetää hepulit, kannattaa miettiä mitä HALUAA..
se että kotona on joku ori muna valmiina, JA MYÖS kun sen saa tiskaamaan tiskit, työttömyyttään valittelevana..
antaa sen vaan nukkua pitkään niin jaksaa.
Mä ainakaan en halua jotain kiviriippaa joka on mukana jokapaikassa. Haluan että minulla on rakastava POIKAYSTÄVÄ tai MIES YSTÄVÄ kotona, joka tekee mitä itse lystää, mutta rakastaa minua,
Ja jos on ruuat laitettuna, kun tulen töistä, niin oikein mielelläni pesen hänen pyykit.
AINA EI VOI OLLA, koska mies ei aina tajua..mutta asioista voi puhua, jopa miehen kanssa, että mitä haluaa hänen tekevän, ollakseen hyvä mies minulle.
Mutta en oleta että kotitonttuni on ajatustenlukija, tai lopettaa nettiseikkailun takiani..pääasia jos tietyt asiat toimii.
Ja mitä nykuajan sinkkunaine tarvii..seksiä. Jos se edes toimii, niin sekin on todella puoliruokaa..
säälikää miehiä ja antakaa heidän olla oma itsensä.
Minusta ap ja mies on liian erilaisia. jos ei kauppa elokuvat eikä mikään käy niin onko nainen sitten sika ruma että mies mielummin nukkuu..
Oikeesti hommaa hitossa virkeempi ori itelles johan tuo vie sinunkin mehut ja ihan hukkaan
voihan paska. sulla on varmaan mun ex? pidä hyvänäs. alahan komennella, niin antaa takaisin potenssiin kakskyttuhatta ja turpiin pääle. ennen sitä nolaa sinut kaikkien nähden, tekee velkaa ja viestii kaikille tutuille, että sinun takiasi, kun olet huolimaton, jne jne jne
Et tosiaankaan ole liian vaativa! Jos toinen haluaisi olla passattavana kuin sairaalan pedissä, ehkä on paras ehdottaa hänelle tällaista ratkaisua... Onko hänellä minkä verran tunteita sinuun? Asioiden on muututtava, minua alkoi ihan myötävituttamaan puolestasi! Kerro tyytymättömyydestäsi. Toisaalta, jos hän on perimmiltään tuollainen, hän tod näk pystyy muuttumaan vain välillä vähäksiaikaa kunnes luonto jyllää päälle.
Kerro, miten itse näet asiat ja miltä ne sinusta tuntuu. Esim. että sinusta tuntuu, että hän tulee vain passattavaksi luoksesi, eikä tee mitään ja sinä oikein hoidat häntä, ettekä tee mitään yhdessä. Eiköhän tässä ole jo keskustelunavausta :)
Luonani oli kerran eräs "tuttu" viikonlopun hän myös passuutti jatkuvasti, lauantaina rupesi ärsyttämään ku ei ukko pukahtanut sanaakaan ni tekstasin kaverille että tuu hakemaan mut klo 01.30 kaveri tuli ja menin vasta klo 20 takaisin kotiin ukko oli häipyny eikä sen koommi oo kuulunu.. tylyä ehkä mutta kyllä jos toisen luona ollaan ni ei sielä vain rötkötetä ja avuliaisuus on kaiken a ja o
Minä pistin miehen pihalle tuollaisten syiden takia. Minä mietin, että haluan miestä itseäni varten seksikumppaniksi, kustannusten jakajaksi, kaveriksi ja ystäväksi. Haluan siis, että mieheltä saa seksiä, kumpikin maksaa omat kulunsa itse ja jakaa yhteiset kulut, jutellaan yhdessä, vietetään aikaa yhdessä, harrastetaan jotain.
Minä kyllästyin perässävedettävään laahustajaan. Totesin, että olimme liian erilaisisa. Mies olisi ehkä halunnut olla ahkerampi ja aktiivisempi, mutta ehkä hänestä sitten työ vei kaikki mehut. En minä jaksanut sellaista löysäilyä katsella. Lattialla lojuvat pyykitkin ärsyttivät.
Tuo miehen miellyttäminen kuulostaa tutulta. Pitää kuitenkin olla rohkeutta sanoa, että miten asiat on.
Aukeiskohan silmät, jos kutsuisit itsesi hänen kämppäänsä ja linnoittautuisit sohvalle/makkariin Regina-kasan ja karkkipussin kanssa huutaen aina ruoka-aikaan, että mitäs tänään on tarjolla. Eikä siivouksesta puhettakaan, oli kasoja miten paljon tahansa.