Vieläkö yritetään?

vaikuta. "..mies haluaisi edetä fyysisesti nopeammin kuin minä..."
Painostuksen alla ei kestäviä tunteita juurikaan synny, ahdistusta korkeintaan. Ja kun naisen vastuulla yleensä on parisuhteen onnistumisen arviointi, miehen kyky tällaisen asian edessä alta 24v on jokseenkin huono luontaisen 'seksihumalan' vuoksi :/
Sulla on oikeus ko.asiassa menetellä täsmälleen kuin itse haluat, erimielisyydet heti alkuunsa eivät mahdollisuuksia paranna.

Jep, itsekin olen miettinyt, että itselläni on oikeus päättää, milloin mihinkin fyysiseen asiaan edetään. Mutta mies on antanut oman näkökulmansa: onko oikein, että parisuhteessa kuunnellaan sitä hitaampaa osapuolta? Olen aina ajatellut että on, mutta mistä mies saa läheisyytensä sitten, jos kerta toinen on niin hidas?
Toisaalta hyvä tietty pohtia tuotakin, että miksi juuri sitä hitaampaa ihmistä pitäisi kuunella koko ajan..? Vai onko hitaamman osapuolen kuuntelu vain kunnioitusta?

Kuinka kauan meinasit olla ilman seksiä? Kyllä nykymies ei yleensä odota sitä 2kk...parempi mennä eri suuntin..ei vaikuta hääviltä..

Niin -, tuossa on nyt jotenkin vastakkain Sulle iso asia, aikaa ja kypsyttelyä vaativa ajatus sitoutumisesta, ja miehen puolelta pienempi asia, lähinnä kärsimättömyys seksistä(?), tulkitsenko oikein? Siinä mielessä ennuste on huono.
Minkä tyyppisistä muista asioista tulee riitaa, mikä vie voimia?

Kirjoitat: ."mista mies saa läheisyytensä sitten". Tervettä itsekkyyttä pitää Sinunkin jossain määrin omata, normaali mies kestää lyhyet ajat ilman erityispaapomistakin kyllä. Haiskahtaa siltä, että mieheltä olisi tarjolla muitakin vaatimuksia ilman kompromissin mahdollisuutta. Jos näin on, ne myös kyllä aikaa myöten rassaa. Tällaisia asioita joudut pohdiskelemaan sitä mukaa kuin kenties uusia luonteenpiirteitä paljastuu. On hyvin todennäköistä, ettei kahdessa kuukaudessa ole tutustunut kovin perusteellisesti vielä.

Pil.luhan sillä on mielessä ennen kuin olette edes ehtineet tutustua.Teidän suhde ei ikinä onnistu koska se miehes ei suostu kompromisseihin eikä suostu tekemään eka muuta kun naimaan. Ja jos se miehes pitää noin kovaa kiirettä et heti pitäis olla kuin paita ja peppu suhteessa niin ei tule onnistumaan. pitää tutustua kunnolla ensin. Ehkä se ajattelee et kumppanina saa seksiä ennemmin kuin et tutustuis kunnolla 3 kuukautta

Anna sen mennä. On noita miehiä. Et kai ole niin riippuvainen jostain tuntemattomasta tyypistä. Ainoastaan naiset jotka eivät ole itsenäisiä, jahkaavat ja pyörittävät mielessään noin turhia kuvioita. Kahdessa kuukaudessa olisi jo tunteet selvinneet, ja seurusteluun ryhdytty. Mulle tulee mieleen, että sellainen mies jahkailee ei tartte naista eikä ees tykkää niistä. En tarkoita et se olisi homo, vaan se ei anna naiselle arvoa. Jos, mikä on suuri ihme, te alkaisitte seurustelemaan, mies jahkalisi siinä suhteessa joka vitun asiassa, niin että siitäkin hyvästä tulisit tänne selvittämään ja kertoilemaan mikä nyt on vialla. Sä et yksinkertaisesti tiedä mitään miehistä etkä parisuhteesta, eikä sulla ole maalaisjärkeä.

Kiitos vastauksistanne.

"Sä et yksinkertaisesti tiedä mitään miehistä etkä parisuhteesta, eikä sulla ole maalaisjärkeä."
voit olla oikeassa. Minulla ei kauheasti ole kokemuksia miehistä - ehkä sen takia jahkailen ja kirjoittelen suomi24-palstalle kysyäkseni ohjeita, mihin seuraavaksi pitäisi edetä.

Aikansa kutakin. Tämä asia selkeni jo paljon... Vaikka tykkään hänestä, on ehkä parempi että unohdan hänet ennen kuin menen pidemmälle. Kaipa "Se oikea", ihana mies, tulee minunkin silmieni eteen ennemmin tai myöhemmin :)

Minusta kuullostaa siltä, että tämä mies vain kaipaa ja haluaa naista, ei niinkään sinua. Jos hän olisi sinuun todella ihastunut ja haluaisi jakaa elämänsä kanssasi, hän ottaisi sen riskin, että tutustutte kunnolla ja antaisi sinulle aikaa. Hän haluaa naisen, eikä ns. "halua tuhlata aikaa", jos sinä et varmaksi lupaa haluavasi hänet.

Mustakin kuulostaa oudolta ja pelottavaltakin toi, että jo heti suhteen alussa määritellään, että suhteen täytyy johtaa avioliittoon. Ihan kuin olisit vain väline miehen vaimon etsinnässä, jolta ei haluta kuin hyväksyntä asiaan ja sitten riittääkin vaan miehen omien tarpeiden tyydytys. Kyllä suhteen täytyy saada muotoutua vapaasti molemminpuolin ilman toisen painostusta. Aikahan sen sitten näyttää, että sopiiko kaksi ihmistä niin hyvin yhteen, että avioliittoa voisi harkita.

En tiedä oletteko mahdollisesti tavanneet netin kautta, mutta tulee mieleen, että ihan kuin mies olisi vain bongannut jostain palstalta naisen, joka voisi olla sopiva vaimoksi ja alkanut värvätä sua siihen tehtävään sen enempää miettimättä sua persoonana ja sun toiveita ja odotuksia.

Nimimerkki "inaa" kiteyttikin kyllä asian jo aika hyvin. Tuollaisen vaikutelman miehestä saa.

Kiitos paljon, edelleen vastauksistanne! :)

En ajatellut että olisin jotenkin vajaa, mutta on totta, että kun ei ole kauheasti kokemusta miehistä, niin ei ehkä niin tarkkaan tiedä miten pitäisi toimia ;) Eikä tiedä, mitä pitää kestää ja mitä ei.

Hassua tässä on myös se, että olen ajatellut näitä asioita, joita te olette tänne nyt kirjoitelleet.. Esimerkiksi juuri että etsiikö hän vain "hyvää vaimoa" - vai etsikö hän juuri minua...

Kiitos tosi paljon!!! Kai tämä suomi24-keskustelu siis ihan faktaakin sisältää! ;)

Minusta asetelma kuullostaa juuri siltä että kumpikaan ei oikein osaa pukea sanoiksi ja teoiksi tunteitaan. Mies varmaan haluaa ihan oikeasti juuri vakavaa seurustelua ja parisuhdetta mutta "vaatii" sitä vähän tönkösti ja saa sen tuntumaan painostamiselta. Vaikka se on vain kaipuuta läheiseen intiimiin suhteeseen, eli hyvin inhimillinen kaipuu joka melkein jokaisella on.
Näinen taas ilmeisesti on vähän liikaa "jarrut päällä" ja haluaa vain "katsella" mihin tämä johtaa. Naisen näkökulmasta tämä on tietysti ihan oikeutettua ja järkevääkin. Miehestä tämä voi kuitenkin vaikuttaa etäiseltä ja tunnekylmältä jopa laskelmoivalta. Mies ei tunne itseään halutuksi tai tärkeäksi jos nainen vain "katselee" ja miettii onko miehessä ainesta.
Eiköhän ongelma ole ihan oikeasti se että mies on kiinnostuneempi kuin nainen. Nainen ei ole todella ihastunut, mies on. Tämä sitten aiheuttaa epävarmaa käytöstä puolin ja toisin ja tätä kautta riitoja. Mutta alkusyy on siinä että tunteet eivät vain kohtaa.

Meillä on ihan sama juttu, paitsi että nainen haluaa vakavaa ja mies ei oikein tiedä uskaltaako lähteä mukaan.
Minä joka haluaisi enemmän, olen nyt kärvistellyt tällaisessa suhteessa melkein vuoden ja onhan meillä ollut isompiakin riitoja - jotka juontavat juurensa juuri tästä.
Noh, aika tekee tehtävänsä ja ollaan me "lähennyttyki".
Mutta jos ei kesään mennessä tapahdu jotain, niin sitten en jaksa enää odottaa. Vaikka rakastankin tuota miestä yli kaiken.

Ymmärsinkö oikein että riidat tulevat siitä että kieltäydyt seksistä? Koska yleensä rakkauteen kuuluu myös seksi, mies tulkitsee tämän niin että sinä et rakasta häntä tarpeeksi - seuraa katkeruutta, pahaa mieltä, muita riitoja. Mietippä, onko miehessä sittenkin fyysisesti tai henkisesti jotain mikä pidättelee sinua?

Luulen että välinne tasoittuvat sitten kun suhteeseen tulee esteetön ja luonnollinen läheisyys myös seksuaalisesti. Sitäpaitsi uskaltaako mies sittenkään ottaa vaimoa, joka ehkä karttelee seksiä myöhemminkin? Seksi on joka tapauksessa se liima joka pitää parisuhteen koossa, lisää läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vasta sitä kautta myös henkinen läheisyys tulee tasapainoon.

Minusta jotenkin tuntuu, että tuo mies todella on niin ihana ja oikea mies sinulle, kuin mitä hänestä aluksi sanoit. Luulen myös että hän on rakastuneempi kuin sinä, hän haluaisi täysillä oikeaan suhteeseen ja sitoutumiseenkin. Sinä jarruttelet ja pohdit, epäilet onko hän sinulle sopiva - ei ihme että hän hermostuu. Kun karttelet seksiä, on selvää että mies turhautuu ja haluaa lopettaa koko suhteen. Ei tunnu mukavalta olla ei-haluttu. Kuvitteleppa toisinpäin, että sinä olisit hirveän rakastunut ja haluaisit suudelmia ja seksiä, mutta mies torjuisi... tuntuisi varmasti siltä että hän ei rakasta ja että et ole tarpeeksi hyvä. Siinä alku riidoille ja vihoittelulle.

Ehkä miehessä ei ole mitään vikaa, mutta sinä kokemattomuuttasi olet varovainen, torjuva ja viileä etkä oikein osaa seurustella? Tarvitsisitko lisää rohkeutta heittäytyä tunteitten vietäväksi? Entä mikä estää toivomasta avioliittoa tai miettimästä sitäkin vaihtoehtoa jo seurustelun alussa, vaikka ei vielä tunnetakaan hyvin? Seuraavaksi tutustutaan - myös seksuaalisesti - ja sitten vasta tiedetään, halutaanko sitoutua koko elämäksi.

Niin ja olen nainen, pitkällä kokemuksella, ja vakuuttunut siitä että hyväkään suhde ei voi jatkua vain henkisellä pohjalla ja hyvällä kaveruudella, vaan juuri seksi on se joka oikeesti lähentää ja lämmittää, se hävittää kaikenlaisia muitakin jännityksiä ja estoja kumppaneiden väliltä.

Jos mies haluaa vielä yrittää ja hänestä kuitenkin tykkäät, niin miksipä et kokeilisi jatkaa seurustelua? Mutta uudella tavalla, ehdottomasti. Eihän samoja virheitä kannata toistaa. Selvitä itsellesi tai yhdessä, mistä riidat syntyvät ja voiko niitä estää. Jos ette pysty muuttamaan mitään, niin sitten tuhlaatte kummankin aikaa.

Taisit ehkä kertoakin riitojen syyn: hän ei kaipaa sinusta kaveria vaan tyttöystävän, jolla on tunteita häntä kohtaan. Voitko olla sellainen hänelle?

Halu on sisäsyntyisesti rakentuva elementti persoonassa. Se rakentuu monesta mm. omasta kemiasta eli hormooneista, kotikasvatuksesta ja siihen vaikuttaa onko suoranaista himoa kumppaniin. En tiedä kuka se on keksinyt, että tutustumalla kumppaniin muutaman ajan jostain putkahtaisi se halu seksiin. Tässä ketjussa joku hyvin asian ilmaisi jotenkin näin; samanlaiset tarpeet samaan aikaan. Voisiko sen paremmin ilmaista. Joku puhui seksin olevan liima. Sitä en käsitä miten se liimaksi muuttuu, liimahan takertuu ikävästi. Ehkä kirjoittaja tarkoitti
seksiliiman olevan parille yhteensitova varmistus. Kokemus osoittaa että aina vakka kantensa löytää. Ei kannata liimata epäsopivia kappaleita yhteen ja pienellä veistelylläkään asia ei tule kuitenkaan koskaan täydelliseksi. Ihanaa/kamalaa.

Tarkasti ottaen on hyvä ettei suhde ole edennyt sille asteelle. Molemmat voi miettiä.