(En kirjoita tätä tuonne sinkut-osastolle, vaikka sinne ehkä kuuluisikin, koska se on kakaroiden mellastuskenttä. Täällä lienee aikuisempia keskustelijoita.)
Erosin avioliitostani 90-luvun alussa ja olen siitä saakka ollut enimmän osan aikaa täysin yksin. Nykyisin se on jo ihan tietoinen ratkaisu, mutta alkuvuosina yritin kovasti vielä löytää uuden parisuhteen.
En tiedä mistä muut ovat löytäneet uudet parisuhteensa, uusperheensä, omalla kohdallani se ei koskaan toteutunut. Suhteita on ollut mutta pisinkin on kestänyt vain reilut kolme vuotta.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana olenkin keskittynyt rakentamaan elämäni muita osa-alueita. Teen haastavaa työtä, suoritan niiden ohessa erästä tutkintoa. Haaveena on väitöskirja, mutta koska se ei edistä uraani niin se joutuu toistaiseksi odottamaan. Olen mukana politiikassa ja yhdistystoiminnassa. Teen vapaaehtoistyötä. Harrastan.Lomillani matkustan.
Tekemistä ei puutu, sitä on enemmän kuin mihin aika riittää. Mieluummin kuitenkin luopuisin joistakin menoistani ja valitsisin parisuhteen. Valitettavasti se näyttää olevan mahdoton haave kohta viisikymppiselle, ikäisensä näköiselle naiselle.
Erosin avioliitostani 90-luvun alussa ja olen siitä saakka ollut enimmän osan aikaa täysin yksin. Nykyisin se on jo ihan tietoinen ratkaisu, mutta alkuvuosina yritin kovasti vielä löytää uuden parisuhteen.
En tiedä mistä muut ovat löytäneet uudet parisuhteensa, uusperheensä, omalla kohdallani se ei koskaan toteutunut. Suhteita on ollut mutta pisinkin on kestänyt vain reilut kolme vuotta.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana olenkin keskittynyt rakentamaan elämäni muita osa-alueita. Teen haastavaa työtä, suoritan niiden ohessa erästä tutkintoa. Haaveena on väitöskirja, mutta koska se ei edistä uraani niin se joutuu toistaiseksi odottamaan. Olen mukana politiikassa ja yhdistystoiminnassa. Teen vapaaehtoistyötä. Harrastan.Lomillani matkustan.
Tekemistä ei puutu, sitä on enemmän kuin mihin aika riittää. Mieluummin kuitenkin luopuisin joistakin menoistani ja valitsisin parisuhteen. Valitettavasti se näyttää olevan mahdoton haave kohta viisikymppiselle, ikäisensä näköiselle naiselle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienosti olet kuitenkin saanut elämääsi rakennettua.
Itsekin olen eronnut pari vuotta sitten (takana 36 v avioliitto). Lapset ja lapsenlapset ja ystävät ovat täyttäneet elämäni. Kun kuuntelen muiden sinkkujen kertomuksia parisuhdemarkkinoilta , tuntuu lähinnä lottovoitolta, että jonkun kunnollisen tässä iässä enää löytäisi. Mielummin sitä yksin on.
Toivoahan aina saa.
Niinpä ja kuitenkin on pilvin pimein samassa tilanteessa olevia miehiä.
Se on kyllä ikävä myöntää, että harvoin hyviä miehiä enää tuon ikäisenä löytää.
Ne hyvät miehet ovat jo parisuhteissa. Se mitä on jäljelle, on monesti alkoholisoituneet miehet, joilla vanhan ajan kasvatus vielä päällä. Siis nainenhan tarkoittaa kotipiikaa. Jos hyvän miehen löytää, kannattaa pitää hampain ja käsin kiinni, ettei menetä.
ei sillä, että tuossa iässä naisetkaan paljoa parempia on, mutta mitä vanhemmaksi mennään, sitä vähemmän miehiä, ihan jo senkin takia, että miehet kuolee useimmiten aikaisemmin kuin naiset.
Ei kai tilanne nyt niin huono ole. Olen hieman yli 50v. nainen ja minulla on ollut deittiprofiili. Olen tavannut useita ikäisiäni vapaita hyviä miehiä. En ole vielä löytänyt sitä omaa miestä, mutta aion löytää.
Ihan noin tilastojenkin valossa viiskymppisten pitäisi vielä löytää kumppaneita, koska miehiä on hieman enemmän kuin naisia aina tuonne 60 ikävuoteen asti. Tietysti miehet ehkä vielä nykyäänkin hieman useammin valitsevat itseään nuoremman naisen kuin naiset nuoremman miehen, mutta siltikin. Ja tosiaan, itse katselen kyllä myös nuorempia miehiä, ei paljon mutta muutamaa vuotta nuorempia. Olen myös ajatellut kääntää katseeni Suomen rajojen ulkopuolellekin.