Olen keskustellut erään miehen kanssa puoli vuotta puhelimessa joka päivä. Hän alkoi lähetellä minulle monta tekstiviestiä päivässä. Keskustelimme paljon harmittomia ja meillä oli paljon yhteistä puhuttavaa ja keskustelu tiivistyi jokapäiväisiksi puheluiksi. Keskusteluissa ei sinänsä ole romanttista sävyä vaan juttu on hyvin asiapitoista, hänen työstään, minun työstäni, kaikista maailman asioista. Välillä hän kuitenkin vihjailee, kuinka olisin ominaisuuksieni puolesta hyvää vaimomateriaalia ja kehuu monia ominaisuuksiani ja että hän viihtyy seurassani ja piristän häntä. Mies on yleensä se, joka soittaa minulle. Olemme puhuneet varmaankin jo ihan kaikesta. Hän haluaa yleensä puhua aluksi jostakin asiasta, joka on hänen mielen päällään. Hän puhuu muutenkin paljon ja yleensä asioista, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä. Hän kysyy myös minun kuulumisiani mutta enimmäkseen hän itse määrittelee keskustelua. Puhumme hänen äidinkieltään, jota en hallitse yhtä hyvin.
En tiedä, mitä tämä mies minusta haluaa. Olen itse omalta taholtani eroamassa ja olemme olleet avopuolisoni kanssa jäissä jo pidemmän aikaa ja molemmat olemme tilanteen tasalla. Olen antanut hänelle monta uutta mahdollisuutta mutta hän ei ole niihin tarttunut, sillä hän ei vaikuta olevan ollenkaan kiinnostunut koko suhteesta. Muutan uuteen kotiini ensi viikolla.
Olen siis kurjassa tilanteessa: eroamassa ja samaan aikaan ikävästi rakastunut mieheen, jonka aivoituksista ei kukaan ota selvää. Olen ihmetellyt hänelle ääneen, miksi hän jaksaa puhua niin paljon kanssani mutta hän ei ole tähän mitään suoraan vastannut. Kuinka otan tämän asian rakentavasti puheeksi? Jotenkin minun on pakko ottaa asia käsittelyyn, sillä kärsin itse todella paljon tilanteesta ja minusta tuntuu, että mies käyttää minua hyväkseen.
Olen kuunnellut hänen juttujaan nyt puoli vuotta ja olen samalla ihastunut häneen kun olemme olleet niin paljon tekemisissä. Henk.koht. minusta on epäreilua puhua jonkun kanssa puhelimessa jatkuvasti olematta kiinnostunut ja ainakin tekemättä sitä selväksi. Hän on kertonut minulle tapauksesta, jossa eräs nainen oli hänestä kiinnostunut ja auttoi häntä opinnoissa mutta hän itse ei ollut kiinnostunut vaan enemmänkin imarreltu huomiosta. Kysyin saman tien häneltä hieman loukkaantuneena, puhuuko hän samasta syystä kanssani puhelimessa jatkuvasti mutta hän väitti, ettei asia ole näin. Asia jäi kuitenkin auki mutta aion palata tähän esimerkkiin vielä.
Olemme nähneet ehkä kolmetoista kertaa kotikaupungissani, hänen kotikaupungissaan sekä vierailemassa toisessa kaupungissa. Tapaamisissa ei ole ollut mitään sen romanttisempaa aspektia mutta olemme viihtyneet hyvin toistemme seurassa. Tavatessamme hän on saattanut myös käyttäytyä nuivasti, hän on joskus etäisen ja jähmeän oloinen, ei ilmehdi paljoa, eikä näytä iloiselta ja tyytyväiseltä, kuten yleensä läheiset ihmiset keskenään ovat. Hän ei keskimäärin ilmehdi paljon. Hän kuitenkin kertoo viihtyneensä hyvin ja jatkaa minulle soittamista. Hän on sosiaalisesti taitava siten, että hän osaa keskustella ja tutustua ihmisiin mutta hän saattaa esimerkiksi lopettaa puhelun tai tapaamisen hyvin nopeasti ja tökerösti ilman sen erityisempiä loppusanoja tai sanomalla vain ylimalkaisesti että hänellä on nyt hommia ja hänen täytyy mennä. Hän on viimeksi pari viikkoa sitten ehdottanut, että voisin muuttaa hänen kotikaupunkiinsa tai jos hän muuttaa ulkomaille, voisin muuttaa hänen uuteen kaupunkiinsa. Onko tässä mitään järkeä?
Hän on kolmenkympin puolivälissä eikä ole koskaan seurustellut mutta hänellä on ollut lyhyempiä suhteita ja hän voisi halutessaan olla hyvinkin suosittu. Itse olen kahdenkympin puolivälissä. Hänellä on muutama läheinen ystävä, jotka ovat kaikki miehiä sekä siskonsa ja äitinsä. Hän olisi kuulemma toivonut seurustelusuhdetta mutta mielestäni sellaisen kyllä saa jos haluaa jos muuten onnistuu tapailemaan naisia. Sitoutumiskammoinen ja seurankipeä vai jotakin muuta? En usko, että kyseessä on mikään kulttuuriero, koska emme ole kovin erilaisista kulttuureista.
Kuinka saan otteen tästä jutusta? Ikävä kyllä emme puhu äidinkieltäni, jolloin keskusteleminen minun johdollani on hieman hankalampaa vaikeista aiheista. Minusta tuntuu, että hän on kiertelevää tyyppiä, joka ei ota asioita puheeksi suoraan. Hänen omat ystävänsä ihmettelevät, miksi hän viitsii keskustella kaiken vapaa-aikansa monta vuotta nuoremman naisen kanssa sen sijaan, että hän kävisi ulkona tapaamassa naisia ja tutustumassa ihmisiin uudessa kaupungissaan. He uskovat, että minä käytän häntä hyväkseni. Minusta tuntuu, että itse tässä häviän kun en ole saanut häneltä tivattua tunteitaan ja pelkään, että hän vain käyttää minua hyväkseen. Uskon, että hän on perillä tunteistani kun olen hänelle useaan kertaan vihjannut. Olen jo nyt tosi rikki ja pettynyt. Mitä sanon hänelle?
En tiedä, mitä tämä mies minusta haluaa. Olen itse omalta taholtani eroamassa ja olemme olleet avopuolisoni kanssa jäissä jo pidemmän aikaa ja molemmat olemme tilanteen tasalla. Olen antanut hänelle monta uutta mahdollisuutta mutta hän ei ole niihin tarttunut, sillä hän ei vaikuta olevan ollenkaan kiinnostunut koko suhteesta. Muutan uuteen kotiini ensi viikolla.
Olen siis kurjassa tilanteessa: eroamassa ja samaan aikaan ikävästi rakastunut mieheen, jonka aivoituksista ei kukaan ota selvää. Olen ihmetellyt hänelle ääneen, miksi hän jaksaa puhua niin paljon kanssani mutta hän ei ole tähän mitään suoraan vastannut. Kuinka otan tämän asian rakentavasti puheeksi? Jotenkin minun on pakko ottaa asia käsittelyyn, sillä kärsin itse todella paljon tilanteesta ja minusta tuntuu, että mies käyttää minua hyväkseen.
Olen kuunnellut hänen juttujaan nyt puoli vuotta ja olen samalla ihastunut häneen kun olemme olleet niin paljon tekemisissä. Henk.koht. minusta on epäreilua puhua jonkun kanssa puhelimessa jatkuvasti olematta kiinnostunut ja ainakin tekemättä sitä selväksi. Hän on kertonut minulle tapauksesta, jossa eräs nainen oli hänestä kiinnostunut ja auttoi häntä opinnoissa mutta hän itse ei ollut kiinnostunut vaan enemmänkin imarreltu huomiosta. Kysyin saman tien häneltä hieman loukkaantuneena, puhuuko hän samasta syystä kanssani puhelimessa jatkuvasti mutta hän väitti, ettei asia ole näin. Asia jäi kuitenkin auki mutta aion palata tähän esimerkkiin vielä.
Olemme nähneet ehkä kolmetoista kertaa kotikaupungissani, hänen kotikaupungissaan sekä vierailemassa toisessa kaupungissa. Tapaamisissa ei ole ollut mitään sen romanttisempaa aspektia mutta olemme viihtyneet hyvin toistemme seurassa. Tavatessamme hän on saattanut myös käyttäytyä nuivasti, hän on joskus etäisen ja jähmeän oloinen, ei ilmehdi paljoa, eikä näytä iloiselta ja tyytyväiseltä, kuten yleensä läheiset ihmiset keskenään ovat. Hän ei keskimäärin ilmehdi paljon. Hän kuitenkin kertoo viihtyneensä hyvin ja jatkaa minulle soittamista. Hän on sosiaalisesti taitava siten, että hän osaa keskustella ja tutustua ihmisiin mutta hän saattaa esimerkiksi lopettaa puhelun tai tapaamisen hyvin nopeasti ja tökerösti ilman sen erityisempiä loppusanoja tai sanomalla vain ylimalkaisesti että hänellä on nyt hommia ja hänen täytyy mennä. Hän on viimeksi pari viikkoa sitten ehdottanut, että voisin muuttaa hänen kotikaupunkiinsa tai jos hän muuttaa ulkomaille, voisin muuttaa hänen uuteen kaupunkiinsa. Onko tässä mitään järkeä?
Hän on kolmenkympin puolivälissä eikä ole koskaan seurustellut mutta hänellä on ollut lyhyempiä suhteita ja hän voisi halutessaan olla hyvinkin suosittu. Itse olen kahdenkympin puolivälissä. Hänellä on muutama läheinen ystävä, jotka ovat kaikki miehiä sekä siskonsa ja äitinsä. Hän olisi kuulemma toivonut seurustelusuhdetta mutta mielestäni sellaisen kyllä saa jos haluaa jos muuten onnistuu tapailemaan naisia. Sitoutumiskammoinen ja seurankipeä vai jotakin muuta? En usko, että kyseessä on mikään kulttuuriero, koska emme ole kovin erilaisista kulttuureista.
Kuinka saan otteen tästä jutusta? Ikävä kyllä emme puhu äidinkieltäni, jolloin keskusteleminen minun johdollani on hieman hankalampaa vaikeista aiheista. Minusta tuntuu, että hän on kiertelevää tyyppiä, joka ei ota asioita puheeksi suoraan. Hänen omat ystävänsä ihmettelevät, miksi hän viitsii keskustella kaiken vapaa-aikansa monta vuotta nuoremman naisen kanssa sen sijaan, että hän kävisi ulkona tapaamassa naisia ja tutustumassa ihmisiin uudessa kaupungissaan. He uskovat, että minä käytän häntä hyväkseni. Minusta tuntuu, että itse tässä häviän kun en ole saanut häneltä tivattua tunteitaan ja pelkään, että hän vain käyttää minua hyväkseen. Uskon, että hän on perillä tunteistani kun olen hänelle useaan kertaan vihjannut. Olen jo nyt tosi rikki ja pettynyt. Mitä sanon hänelle?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Hän on kolmenkympin puolivälissä eikä ole koskaan seurustellut mutta hänellä on ollut lyhyempiä suhteita ja hän voisi halutessaan olla hyvinkin suosittu. Itse olen kahdenkympin puolivälissä."
Eli hän on 25 ja sinä 15?
Hän on 35, minä 26... Kiitos huomiosta, voihan sen noinkin ajatella.
Lienee viisainta vetäytyä koko hommasta ja käyttää jäljellä oleva energia olemassa olevaan suhteeseesi tai eroamiseen.
Elämänvaiheessasi mies on ollut sinulle tärkeä jokapäiväinen voimavara, mistä olet nauttinut, mies on nauttinut äänestäsi ja seurastasi. Yhdessä olette saaneet haaveilla, mikä on auttanut jaksamaan arjessa.
Puoli vuotta on varsin pitkä aika ilman tapaamista ja ymmärryksen puute niin pitkän ajan ja tiheän tiiviin yhteydenpidon jälkeen ei vaikuta edistävän tilannetta, etenkin kun tunnet olevasi rikki, pettynyt ja "ikävästi" rakastunut.
Ottaisin aikaa teille molemmille, luottaisin omiin tunteisiini.
Kiitos kommenteistasi! Energian säästäminen voisi olla ihan hyvä idea...
Olisi mukavaa jos tyypit, joita ei oikeasti kiinnosta eivät pitäisi jatkuvasti yhteyttä ja testaisi viehätysvoimaansa viattomilla ihmisillä. En tiedä, onko kysymys siitä mutta olen kohta valmis uskomaan mitä tahansa, juttu on niin outo.
Tapaamme siis silloin tällöin ja olemme tavanneet puolen vuoden aikana noin kolmetoista kertaa.
Luulenpa että tunteesi on aivan oikea siitä, että jollain tapaa ystävyytesi tulee hyväksi käytetyksi, luota vain siihen. Samalla kuulostella voi sitäkin, mikä itsessä nauttii juuri tämän suhteen tietynlaisesta jännityksestä ja outoudesta, kuten kuvailit. Tapaamistenne sisältö ei siis ole lainkaan romanttinen, mikäli nyt oikein ymmärrän, kuitenkin tunnet ihastumista, puhut rakastumisestakin, miksi niin? Mies on ilmeisesti hyvin viehättävä, eikä etäisyydestään huolimatta poissulje suhteen muuttumista romanttiseksi.
Tuntuuko sinusta, että mies ottaisi raskaasti, jos vähentäisit yhteydenpitoa, tai pahastuisi jos kertoisit syyn tai haluaisit puhua tilanteesta? Jos tuntuu, ettet uskalla, tulee sinun edetä juuri niin, tulta päin, silloin olet oikeilla jäljillä. Mitä tahansa ei kannata uskoa, luottaa itseensä vain.
Mies haluaa pitää sinusta kiinni, kaikesta päätellen, olethan ilmeisen viehättävää seuraa itsekin. Ystävyys on epäonnista rakkautta arvokkaampaa. Jos kaikki aiheet tuntuvat tyhjään ammennetun, ei jatkuvaa yhteydenpitoa kannata jatkaa jos se sinusta yksipuoliselle tuntuu. Jos tämän miehen katsot itsellesi sopivaksi kumppaniksi, nyt on herättelyn aika.
Luulenpä että mies haluaa olla vain ystävä- ja juttuseuraa. Mikään ei viittaa mihinkään muuhun. Olet mielessäsi kehitellyt mahdollisesti sekä tiiviin yhteyden ja tulevan erosi takia itsellesi romanttisia tunteita häntä kohtaan.
Miehet kehuvat _aina_ lämpimikseen, oli kyse kaveruudesta tai vakavammasta. Kehuista tulee hyvä mieli, muttei niitä kannata sen vakavammin ottaa. Kerroithan myös, että hän on sosiaalinen luonne, joka tapailee paljon ihmisiä. Otat nyt vähän etäisyyttä, ettet ala mielikuvittelemaan turhia. Soitelkaa välillä vaikka kerran viikossa.Kerrot vaikka syyn hänelle, jos uskallat. Seurankipeältä hän vaikuttaa, mutta niinhän monet ihmiset ovat. Turha hänestä mitään vikaa on etsiä, jos hän kanssasi haluaa keskustella. Eikä myöskään siksi, että hänellä ei ole sinua kohtaan romanttisia tunteita. (Sellaisen kuvan ainakin sain ja luulisi, että ne olisivat jo tulleet ilmi tähän mennessä sinullekin, jos niitä olisi)
Mitä hyväksikäyttöä keskustelu jonkun ihmisen kanssa on? Sitä en oikein ymmärrä. Sittenhän me kaikki ihmiset koko ajan käyttäisimme kaikkia hyväksemme.
Koetapa elää hetken itseksesi. Ei yhden miehen jälkeen tarvitse heti uutta perään "hankkia". Rakkauksia ehtii tulla, ajallaan..
Hyviä pointteja!
Hyväksikäyttöä on mielestäni se, että ei suoraan tuo esille suhteen laatua vaan antaa toisen kuvitella rauhassa, kenties samalla itse nauttii saamastaan huomiosta. Olen yrittänyt tästä asiasta tiedustella mutta en ole tosiaan mitään selkeää vastausta saanut.
On myös kummallista, että joku haluaa soittaa useita kertoja päivässä ja puhua 2 tuntia puhelimessa jokaikinen päivä. Jos näin toimii, tulisi ainakin mielestäni kertoa selkeästi, mikä on homman nimi. Minusta tuntuu jokseenkin petetyltä siksi, että hän on minuun yhteydessä useita kertoja päivässä, enkä ehdi edes ajattelemaan mitään muuta kuin häntä.
Älä syytä puheripulista miestä siitä, että olet itse odottanut liikoja.
Mutta etkös sitten sinäkin ole käyttänyt häntä hyväksesi, kun olet käyttänyt hänen aikaansa? En pidä tuollaisesta sanasta tuossa yhteydessä. Niinkuin kaikilla ihmisillä olisi vain hyöty mielessä, kun he jonkun kanssa juttelevat. Jospa hän halusi piristää sinua, kun olit ehkä maissa toimimattoman suhteesi kanssa?
Jos hän ei itsekään oikein tiedä, mikä on homman nimi. Sinun kanssasi on kiva jutella, muttei hänellä silti välttis ole romanttisia tunteita? Miksi kaikelle tekemiselle ja kanssakäymiselle pitäisi olla joku tiukka, tarkoin määritelty syy ja motiivi? Ei ihmiset yleensä niin rationaalisesti toimi.
Mutta jos sinua ahdistaa liian tiuha yhteydenpito, vähennä sitä.
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Kaveri on vain täysi nolla sosiaalisilta taidoiltaan ja hel*etin ujo.
Hän on susta kiinnostunut, muttei osaa keskustella kevyesti, tai olla mikään naistennaurattaja, tai flirttailija. Voi olla myös kokenut mies, joka on monta kertaa saanut nenilleen ja siksi toimii varovaisesti.
Toisin, kuin naiset luulevat, suhteen saaminen voi olla miehelle hyvinkin vaikeaa, vaikka olis ominaisuuksiltaan teoriassa kiinnostava. Naiset tapailevat mieluummin lapsenraiskaajapuliukkoja, kuin asiallisia miehiä.
Itseasiassa uskonkin, että tässä on juuri kyse siitä, että hän haluaa olla kaverimainen siksi, että ei uskalla heittäytyä täysillä juttuun ja rikkua. Sen toiminnan tarkoitus näkyy sinussa juuri kuvitelmina siitä, ettei mies olisi kiinnostunut. Kyllä hän on... hän on vain varovainen.
Jotkut naiset voivat häipyä siinä hetkessä, kun heille osoittaa kiinnostusta. Monille riittää nykymaailmassa pelkkä itsetunnon pönkittäminen mieheltä saatavalla huomiolta ja tällaisen toiminnan estämisestä tuossa miehen käyttäytymisessä lienee kyse.
Ihan samaa kuin pari muutakin on kirjoittanut.
Minäkin olen saavuttanut sen kohdan elämässäni, että en kaipaakaan heti rakkaudentunnustuksia yms. vaan luotan enemmän ystävyyteen miehen kanssa.
Ainahan toisen kanssa tekemisissä ollessa oppii jotain oleellista itsestään ja siitä toisesta myös. Ei ystävysten yhteinen aika mene koskaan hukkaan, vaan vie aina kumpaakin omalla tahollaan eteenpäin.
Ja luottamus on ansaittava, ei se synny hetkessä. Jos on kunnolla elämässä mudissa möyrinyt, niin asiat vaativat malttia, se on valttia.
HUOM HUOM: TILANNEPÄIVITYS
Hermot alkoivat olla jo sen verran koetuksella, että koin parhaaksi ottaa asian puheeksi enempää viivyttelemättä. Ajattelin, että tämä epämääräisyys loppuu nyt tähän oman hyvinvointini vuoksi ja varauduin siihen, että lopetamme jokapäiväiset puhelumme ja yhteydenpidon kokonaan ja siirryn sohvan nurkkaan suremaan menetystäni.
Kerroin hänelle, että minusta on ollut tosi mukava jutella yms. ja että olen samalla kehittänyt tunteita häntä kohtaan. Sitten kysyin, mitä hän minusta ajattelee ja erittäin suureksi yllätyksekseni hän sanoi itselläänkin olevan tunteita minua kohtaan mutta ei ole niistä viitsinyt kertoa, koska olen ollut huonossa tilanteessa. Hän näki, että on minun vastuullani ottaa asia puheeksi. En siis ainakaan vielä lyö luuria hänen korvaansa :)
Alan uskoa, että rehellisyys kannattaa. En tiedä, miten tästä eteenpäin mutta fiilis on ainakin aika hyvä :)
Kiitoksia kommenteistanne, sain niistä paljon hyvää ajattelun aihetta ja uskalsin viimein kysyä suoraan.