Nyt 24 v.avioliittoa täynnä ja niistä 10 vuotta ihan hukkaan heitettyä elämää miehen kanssa.
Lapset saanut kasvaa ja käydä koulunsa ja elää elämäänsä ns.normaalisti, mutta miten on käynyt vanhempansa?
10 vuotta kylmyyttä, 10v tympeää selkää, 10v täysin ilman lämmintä seksiä, pelkkää panoa vain.
Kaipuuta ilta illan jälkeen, kaipuuta lämpimään syliin, ihmistä, joka välittäisi ja lämmittäisi, hellyyttä, jota ei ole tuntenut sitten nuoruuden, suudelmaa, jota ei ole kokenut sitten ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen..
Mikä on tämän arvoista? Miksi pitää riutua ihmisen rinnalla, joka on täysi muukalainen? Josta ei enää välitä ja joka osoittaa, ettei välitä senkään vertaa?
Ihmisen rinnalla, jota ei sitten oikein tuntenutkaan tai joka muuttui vuosien varrella ihan muuksi, kuin toinen halusi?
Mikä on sen arvoista, että kumppanit kärsivät ja elämä valuuu hukkaan?
Niin mikä?
Viimeisen lapsen muuttokuorma vietiin tänään ja mitään ei jäänyt jäljelle.
Viimeinen elämän tarkoitus häipyi ja nyt on tyhjä olo..
Vierellä mies, joka on täysin outo.
Vanha koira ja tyhjät huoneet, siinä on elämän tarkoituksen viimeinen sivu.
Olen väsynyt, ryppyjä silmäkulmissa oleva kaikkensa antanut äiti.
Joko saa itseänsä ajatella ja muuttaa ensimmäistä kertaa kotiin, missä ei tarvitse ajatella kuin itseänsä?
Tuttavana on mies, 10 vuotta nuorempi ja ihana! Mutta, minulla ryppyjä ja tämä elämänkokemus, ei muuta.. aika meni jo. Haluaisin vielä rakastaa, tätä tuttava-miestä, mutta olen liian vanha, tuttavamiehellä edessä vielä elämä nuoremman kanssa. Mistä saisin ne 10 vuotta takaisn?????
Lapset saanut kasvaa ja käydä koulunsa ja elää elämäänsä ns.normaalisti, mutta miten on käynyt vanhempansa?
10 vuotta kylmyyttä, 10v tympeää selkää, 10v täysin ilman lämmintä seksiä, pelkkää panoa vain.
Kaipuuta ilta illan jälkeen, kaipuuta lämpimään syliin, ihmistä, joka välittäisi ja lämmittäisi, hellyyttä, jota ei ole tuntenut sitten nuoruuden, suudelmaa, jota ei ole kokenut sitten ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen..
Mikä on tämän arvoista? Miksi pitää riutua ihmisen rinnalla, joka on täysi muukalainen? Josta ei enää välitä ja joka osoittaa, ettei välitä senkään vertaa?
Ihmisen rinnalla, jota ei sitten oikein tuntenutkaan tai joka muuttui vuosien varrella ihan muuksi, kuin toinen halusi?
Mikä on sen arvoista, että kumppanit kärsivät ja elämä valuuu hukkaan?
Niin mikä?
Viimeisen lapsen muuttokuorma vietiin tänään ja mitään ei jäänyt jäljelle.
Viimeinen elämän tarkoitus häipyi ja nyt on tyhjä olo..
Vierellä mies, joka on täysin outo.
Vanha koira ja tyhjät huoneet, siinä on elämän tarkoituksen viimeinen sivu.
Olen väsynyt, ryppyjä silmäkulmissa oleva kaikkensa antanut äiti.
Joko saa itseänsä ajatella ja muuttaa ensimmäistä kertaa kotiin, missä ei tarvitse ajatella kuin itseänsä?
Tuttavana on mies, 10 vuotta nuorempi ja ihana! Mutta, minulla ryppyjä ja tämä elämänkokemus, ei muuta.. aika meni jo. Haluaisin vielä rakastaa, tätä tuttava-miestä, mutta olen liian vanha, tuttavamiehellä edessä vielä elämä nuoremman kanssa. Mistä saisin ne 10 vuotta takaisn?????
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinpä, eiköhän tuommoisia mieti myös moni muukin.
Karua kerrottavaa ja niin tyypillisen Suomalaista.
Kysyit että miten eletään hyvin ?
Tietäneekö tuohon vastausta kukaan, jotkut terapeutit virkansa tähden puhuvat kun maksajia löytyy mutta onko heidänkään jutuissaan lopullista totuutta.
Monesti myös mietin mitä järkeä tässä kaikessa on, kärsimystä toinen toisensa perään, välillä valoisampia hetkiä.
Onko meidän maksettava entisen elämämme tekosia, milloin tämä kärsimysnäytelmä loppuu.
Toisaalta olemmeko elämässä keräämämme kuoren orjia mikä on kovettanut meidät kyvyttömiksi tuntea.
Myös sinun ja miehesi kuoren sisällä voivat elää edelleen ne nuoret jotka joskus muinoin rakastuivat ja olivat onnellisia.
Vannoivat ikuista rakkautta sulautuen yhdeksi.
En tiedä, tuli vain mieleen.
Hyvin eletään niin, että rakastaa vähintään itseään, arvostaa itseään. Pitäisi myös tietää mitä elämältä haluaa ja keksiä keinoja miten sen voisi tavoittaa.
Haluat ainakin rakastaa. Aloita rakastaminen itsestäsi. Älä enää siedä suhteesi kylmyyttä, tympeää selkää ja pelkkää panoa. Ei sinun tarvitse riutua ja kärsiä suhteessasi, kukaan ei pakota. Tee siis se mikä tuossa tilanteessa on paras ja ainoa ratkaisu: eroa ja etsi oma tiesi. Tee asioita, joista pidät. Hakeudu ihmisten pariin. Myös tuon 10v nuoremman ihanan miehen.
Ja muista, että ikä on vain numero.
simplicitas !!
Itsellänikin tuntemuksia hukkaan heitetyistä vuosista, koska olen tuhlannut ne aivan väärän ihmisen kanssa, vaikka aviossa en ole ollutkaan. Suuria tragedioita syntyy siitä, kun jää suhteeseen, vaikka pitäisi lähteä. Mutta lähteminen on vaikeaa, on vaikeaa jättää kaikki tuttu, vaikka ei ole hyvä olla.
En ole itsekään enää nuori, mutta haluaisin vielä löytää rakkauden. Täytyyhän sen olla mahdollista ihan missä iässä vaan. Aloittajankaan ei kannattaisi tehdä iästä ongelmaa. Rakkaus on tarkoitettu kaikille, kaikenikäisille. Mitä suurempaa elämässä voisikaan olla kuin rakkaus.
Tuo 10 v on vielä ok ikäero, älä anna vanhakantaisten ajatustesi pilata kiinnostustasi!
Rakasta ja ota vastaan rakkautta, nyt on sinun aikasi nauttia elämästä!
Kaikki nuo kirjoitukset kuin minun elämästäni.Meitä on paljon,meitä poloisia.Tyhjän pesän syndrooma.
Teidän iässä10 vuoden ikäero ei tunnu missään. Te kunpikin olette jo reilusti aikuisia!
Olet kunniakkaasti hoitanut kotisi ja lapsesi. Nyt sinulla on oikeus olla itsekäs ja tehdä juuri sitä mitä kaipaat: omaa elämää!
Kylmä miehesi aina pärjää, kenties hän herää huomaamaan mitä on menettämässä ja saattaa sieltä kuoren alta tulla esiin se nuoruuden rakkaus, ehkä ei. Kuitenkin vaikka olisit yli 60 tänä päivänä sitä ei lasketa vielä lainkaan vanhaksi!
Joten herää, ja ala taas nauttia elämästäsi täysin siemauksin. Joko uuden ystäväsi kanssa tai ilman.