Patriotismi
Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen ampumaradalla Immolassa kuultiin tänä aamuna Patriot-ilmatorjuntaohjuksen iskeytyvän vaakamaaliinsa, tyhjään muoviämpäriin kepinnokassa. Kuultu läjähdys oli hento pettymys, sillä miljoonan dollarin it-aseelta odotettiin massiivisempaa esiinmarssia. Porukat saapastelivat maalin äärelle tutkimaan jäänteitä. Kertoiltiin kaikenlaisia vitsejä, esim. niitä, joita oltiin kuultu ja kuunneltu koko jo varsin eletty armeijaelämä. Sitten huomattiin, että ämpäri oli sen verran hötö maaliksi, että kärki oli räjähtänyt vasta hiekkapenkassa, johon se oli tussauttanut neljän öljytynnyrin kokoisen kuopan. Kuoppa savusi yhä.
Ampuja, Elli Tiirainen Sulkavalta, jonka idea ja toteutus, manööverin käytännön osuus, oli ollut, oli sitä mieltä, että ämpärin sisälle laitettu tuikkukynttilä toimitti varsin mainiosti perämoottorin virkaa, ja sopi siten hyvin lämpöohjautuvalle ohjukselle sitä hamuta. Elliä tosin kismitti, sillä puolustusvoimat eivät tulleet millään tavalla vastaan tässä henkilökohtaisessa sijoituksessa, tässä isänmaallisessa uhrauksessa, vaan tyytyi vain nauttimaan ilmeettömänä selkokielisistä tuloksista piittaamatta Ellin pimeistä talviöistä. Ellillä eivät olleet menkkapäivät, joten Elli pyyhki kynsikkäänsä selkäpuolella nenää. Räkä tuppasi valumaan ylähuulelle. Ylitse lensi kurkiaura. Tähän aikaan vuodesta, Elli tuumi ja tarkasteli kaunista kuviota, jollaista yksi tai kaksi kurkea eivät saisi yhdessä aikaan. Auraan tarvittiin vähintään kolme elävää ja lentotaitoista lintua.
Elli vilkaisi innokasta sessiota edessään. Mikään ei ollut niin tärkeä porukka kuin natsaporukka uuden kapineen äärellä. Ja kun kukaan siitä porukasta ei tiennyt iskemättömän lelun äärellä sen käyttäytymisestä mitään, niin Elli kyllä tiesi, mutta se oli jo valtiosalaisuus, ja siviileiltä bannattu. Herra everstiluutnantti, Ellin isän kadettikaveri, tuli Ellin viereen ja katseli kuin käsin tunnustellen Ellin asepuvun rintataskujen vetoketjuja. Toinen oli jäänyt aavistuksen auki. Taskusta pilkotti vaaleanpunainen huulirasvatuubi. Elli irvisti ja katsahti kurkiin. Ja kun everstiluutnantti katsahti sinne minne Ellikin, niin Elli vetäisi vetoketjunsa kiinni.
- Taitaa olla munaa… tuossa värkissä, ev.lut. tokaisi.
- Herra Eversti. Munaa on, koko kanalan verran.
- Kyllä siinä höyhenet prkl pöllähtävät, kun tuolla ketulla huiskii menemään.
- Ketulla kyllä, Elli vastasi.
- Sinuthan tiputettiin samalla ohjuksella alas Negevissä?
- Kyllä, herra eversti.
- Mutta siinäpä seisot kuin ei mitään.
- Kyllä seisoo, herra eversti.
http://www.youtube.com/watch?v=u5CVsCnxyXg
Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen ampumaradalla Immolassa kuultiin tänä aamuna Patriot-ilmatorjuntaohjuksen iskeytyvän vaakamaaliinsa, tyhjään muoviämpäriin kepinnokassa. Kuultu läjähdys oli hento pettymys, sillä miljoonan dollarin it-aseelta odotettiin massiivisempaa esiinmarssia. Porukat saapastelivat maalin äärelle tutkimaan jäänteitä. Kertoiltiin kaikenlaisia vitsejä, esim. niitä, joita oltiin kuultu ja kuunneltu koko jo varsin eletty armeijaelämä. Sitten huomattiin, että ämpäri oli sen verran hötö maaliksi, että kärki oli räjähtänyt vasta hiekkapenkassa, johon se oli tussauttanut neljän öljytynnyrin kokoisen kuopan. Kuoppa savusi yhä.
Ampuja, Elli Tiirainen Sulkavalta, jonka idea ja toteutus, manööverin käytännön osuus, oli ollut, oli sitä mieltä, että ämpärin sisälle laitettu tuikkukynttilä toimitti varsin mainiosti perämoottorin virkaa, ja sopi siten hyvin lämpöohjautuvalle ohjukselle sitä hamuta. Elliä tosin kismitti, sillä puolustusvoimat eivät tulleet millään tavalla vastaan tässä henkilökohtaisessa sijoituksessa, tässä isänmaallisessa uhrauksessa, vaan tyytyi vain nauttimaan ilmeettömänä selkokielisistä tuloksista piittaamatta Ellin pimeistä talviöistä. Ellillä eivät olleet menkkapäivät, joten Elli pyyhki kynsikkäänsä selkäpuolella nenää. Räkä tuppasi valumaan ylähuulelle. Ylitse lensi kurkiaura. Tähän aikaan vuodesta, Elli tuumi ja tarkasteli kaunista kuviota, jollaista yksi tai kaksi kurkea eivät saisi yhdessä aikaan. Auraan tarvittiin vähintään kolme elävää ja lentotaitoista lintua.
Elli vilkaisi innokasta sessiota edessään. Mikään ei ollut niin tärkeä porukka kuin natsaporukka uuden kapineen äärellä. Ja kun kukaan siitä porukasta ei tiennyt iskemättömän lelun äärellä sen käyttäytymisestä mitään, niin Elli kyllä tiesi, mutta se oli jo valtiosalaisuus, ja siviileiltä bannattu. Herra everstiluutnantti, Ellin isän kadettikaveri, tuli Ellin viereen ja katseli kuin käsin tunnustellen Ellin asepuvun rintataskujen vetoketjuja. Toinen oli jäänyt aavistuksen auki. Taskusta pilkotti vaaleanpunainen huulirasvatuubi. Elli irvisti ja katsahti kurkiin. Ja kun everstiluutnantti katsahti sinne minne Ellikin, niin Elli vetäisi vetoketjunsa kiinni.
- Taitaa olla munaa… tuossa värkissä, ev.lut. tokaisi.
- Herra Eversti. Munaa on, koko kanalan verran.
- Kyllä siinä höyhenet prkl pöllähtävät, kun tuolla ketulla huiskii menemään.
- Ketulla kyllä, Elli vastasi.
- Sinuthan tiputettiin samalla ohjuksella alas Negevissä?
- Kyllä, herra eversti.
- Mutta siinäpä seisot kuin ei mitään.
- Kyllä seisoo, herra eversti.
http://www.youtube.com/watch?v=u5CVsCnxyXg
Vastaukset 3
Vanhimmat
v....n hyvä:D
meitsin veti sanattomaksi
niin minutkin. Elli.