Mä käyn kolme kertaa päivässä lenkillä.Aamulla 30min,päivällä 45min ja illalla taas 30min hölkäten. Sen lisäksi käyn salilla joka päivä,tosin vain puolentunnin ajan.Käyn myös aerobicissä kolmena kertana viikossa.Rullaluistelen säiden salliessa,noin kolmena kertana viikossa(45min/krt).Pyöräilen melkein päivittäin hyötymielessä(kauppareissut sun muut)ja joskus silloin tällöin jumppaan kotona(noin kerran viikossa)Mä merkkaan paperille mitä teen ja kuinka kauan ja saan hyvän olon kun oon saanu paljon aikaseksi.Jos en pääse tavoitteeseeni,petyn ja tulen masentuneeksi.Nytkin tuntuu että en tee tarpeeksi.Kokoajan haluan tehdä enemmän ja enemmän,suunnittelen jo etukäteen miten kuntoilen seuraavilla viikoilla.Nautin liikkumisesta ja mikään ei ole ihanampaa, kuin tunne että on puhki tekemänsä työn jälkeen,lihakset tuntuvat raskailta,mieli kevyeltä ja viimisillä voimilla on pinnistelty.kokoajan mielessäni liikkuu kuntoilu ja mitä teen seuraavana päivänä,ehdinkö käydä lenkeillä ja salilla,luistelemassa ja rehkimässä.
Samallaisia kokemuksia?
Tänään pidin lepo päivän(viimeksi kaksiviikkoa sitten)ja oloni tuntuu syylliseltä.Olin töissä ja siskoni lasten vahtina enkä kertakaikkiaan ehtinyt kuntoilemaan,meinasin jo jumpata siskon luona,ehkä menen vielä yölenkille?!
Samallaisia kokemuksia?
Tänään pidin lepo päivän(viimeksi kaksiviikkoa sitten)ja oloni tuntuu syylliseltä.Olin töissä ja siskoni lasten vahtina enkä kertakaikkiaan ehtinyt kuntoilemaan,meinasin jo jumpata siskon luona,ehkä menen vielä yölenkille?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
tervemenoa ylikuntoon tuolla menolla, ja siitä palautumiseenhan voi mennä vuosia, mutta sen varmaan tiesitkin. puhumattakaan rasitusvammoista, jotka sinua uhkaavat, jos et hellitä tahtia. no, vitsihän tämä kai olikin. nauretaan sitten. hehheh.
Älä jatka enää tollasta tahtia! Se rupee oleen jo terveydelle haitallista, liiku järkevästi! Ihmettelen jos et ole mennyt vielä ylikuntoon tollasesta touhusta! Vaikka itsekkin harrastan päivittäin ns. rääkkiliikuntaa niin pitää sitä itselleen antaa ainakin yksi lepopäivä per viikko. Sitäpaitsi jos tulet ylikuntoon sairastut helposti ja siinä vasta kestääkin viikkotolkulla päästä takasin kunnon reenikuntoon! mieti sitä..
välissä kerkeet töissä käydä?
no jos juoksee töihin 5km 30min sit juoksee
kotiin 30min 5km syke 120 pehmeää polkua
ei polvet rasitu pyörällä salille jne
kotona spinniggiä jne ei se sen kummempaa
sitä treenin kestoaikaa 1,5 tuntiin. Itselläni on sellainen vika että vaatii 1,0h...1,5h aikaa treenauksen laji kuin laji, jotta tarvittavat "endofiinit" jyrähtää liikkeelle. Ei tarvi montaa kertaa päivässä treenata, kun vetää yhden kunnon treenin. 30min tai 45min on ehkä liian vähän, jotta saat tyydytyksen. En tiedä onko näin, mutta tämä on minun ehdotus.
Kiitos neuvoista ja palautteista. Olen saanut hyviä vinkkejä teiltä:)Nyt olen pitänyt lepopäiviä ja tulen vastedeskin pitämään vähintään kerran kaksi viikossa.Ja teille,jotka ihmettelitte miten ehtii,niin miksei,kesälomalla tässä ollaan.Aamulla kun herään lenkille,illalla ennen nukkumaan menoa ja päivällä salimatkalta tullessani.Tosin nyt olen rullaluistellut ja jättänyt juoksua vähemmälle.Olen tehnyt nyt yhden pidemmän lenkin päivässä.Kyllä olen itsekin huomannut,että pitää vähän hillitä.Kiitoksia kaikille kommentti laittaneille:)
Juu, juuri näin elin vielä vuosi sitten elämääni. Joka aamun aloitin tunnin salilla, sitten töihin kävellen tai pyörällä viitisen kilsaa, töiden jälkeen kaks tuntia jumppaa, suihku ja monesti vielä illalla juoksemaan. Se oli ihan sairasta. Koko mun elämä pyöri sen ympärillä, kuinka monta tuntia päivässä, viikossa, kuukaudessa ehdin liikkua. Kirjoitin kaiken ylös, piirsin hienoja kuvaajia. Sykemittari oli mun paras ystävä. Mieletön fiilis olla älyttömän hyvässä kunnossa. En levännyt ikinä.
Kroppa jaksoi sitä yllättävän kauan. Yhtäkkiä alkoi vaan tuntua siltä, että ei enää tossu nouse, väsyttää koko ajan, syke on kovin korkea, päätä särkee, masentaa, ei liikunta huvita. Ja vaikkei se huvittanu, potkin itteäni armottomasti liikkeelle. Kokeilin uusia lajeja entisten päälle.
Kyllä vaan... Elämässä tarvii olla muutakin kun liikunta. Mut pysäytti flunssa, josta en välittänyt ja sen jälkeinen paha sydänlihaksen tulehdus. Nyt kuuntelen kroppaa. Joka viikko lepään yhden päivän. Jos tuntuu, ettei huvita, en mene. Jos en mene, ajattelen, että mitä sitten. Ehdin myöhemminkin, ei mun kunto kuule päivässä mihinkään katoa. Tai sitten vaikka venyttelen kotona ja ajattelen lämmöllä, miten hyvää mun lihaksille tekeekään - sekin, ei ainainen treeni. Jos penikat alkaa vaivaamaan, jätän juoksemisen hetkeksi pois. Jos hartiat on ihan tukossa, en kisko hulluna ylätaljaa salilla. On tärkeätä kuunnella omaa kehoaan.
Pysähdy hyvä nainen hyvissä ajoin. Liikuntamania on sairaus siinä missä mikä muukin. Elämänsä tyhjiön voi täyttää sillä.. pitkäänkin. Nauttia tunteesta, että on jotenkin tavan pulliaisten yläpuolella. Mutta, kuten sanoin, kyllä elämässä pitää olla muutakin.
Hyvä ihminen, täältä et apua saa, mielestäni voisit mennä lääkärin juttusille, sieltä kyllä ohjataan sut sopivaan hoitoon (psykologi, psykoterapeutti, psykiatri...) Hei olkoon vaan iihana kesäloma, mutta jos elämäsi on noin pakkomielteistä ja pyörit ympyrää, niin olisi aika avata silmät.
Ja btw, tolta manialtas sä et huomaa että teet keholles enemmän huonoa kun hyvää!
Elämä ei ole mustavalkoista, ei tarvitse mennä ääripäästä toiseen, muista kohtuus ja järki, toivottavasti vielä löydät tasapainon! Hyvää kesän jatkoa!