Millaisia ihmisiä olette salaa? Mitä teette, etteivät muut tiedä. Muokkaudutteko ympäristön mukaan, ja peitätte osan itsestänne?
Itse en ole ympäristölle aivan se, mitä tunnen. Olen mm kiinnostunut vaikkapa itämaisista kulttuureista, jjoskus innostun taiteesta, joskus musiikista, mutta ystävilleni en voi sitä näyttää. En ole "kulturelli" enkä matkustele paljon, en viitsi puhua asiasta. Käyn esimerkiksi salaa yksikseni taidemuseossa tai konserteissa toisinaan. Olen kiinnostunut useasta eri ammatista, teen nyt sitä yhtä ja olen leimautunut siihen. Liikun ja kuntoilen itsekseni enemmän kuin kukaan tietää, mutta koska en ole hyvin sporttisen oloinen, en viitsi asiasta edes mainita niille, jotka pitävät liikuntaa elämässään tärkeänä, ovat henkeen ja vereen innostuneita ja antavat sen kuulua ja näkyä ja pitävät itseään kuntoilijoina.
Osittain rakastan kotoiluakin vaikka, olen kiinnostunut monista asioista, mutta koska ei nyt ole mahdollista toteuttaa niitä, olen niiden suhteen hiljaa. Olen aatteellisempi kuin päällepäin näkyy, pohdin monesti yksikseni mm. eettisiä ja ympäristöllisiä asioita, mutta ympäristön arkiseen ilmapiiriin ne eivät istu.
Roolini on aika tylsä, en pysty toteuttamaan itseäni kuin pienissä asioissa ajan ja rahan rajoittaessa. Haluaisin olla luova ja kokeilla monenlaista. Haluaisin harrastaa ja matkailla, nähdä enemmän maailmaa ja ennenkaikkea pystyä keskustelemaan asioista laajasti, mutta koen, että ihmisen kanssa vuorovaikutus jää vain yhdeksi osa-alueeksi. Voi saada virikkeitä ja elämyksiä ihan muutenkin.
Joskus koen, että en ole löytänyt sielunkumppania edes ystävistä. Arvostan heitä omalla tavallaan, mutta kaipaisin jotakin lisää.
Kokeeko joku muu sinkku näin?
Itse en ole ympäristölle aivan se, mitä tunnen. Olen mm kiinnostunut vaikkapa itämaisista kulttuureista, jjoskus innostun taiteesta, joskus musiikista, mutta ystävilleni en voi sitä näyttää. En ole "kulturelli" enkä matkustele paljon, en viitsi puhua asiasta. Käyn esimerkiksi salaa yksikseni taidemuseossa tai konserteissa toisinaan. Olen kiinnostunut useasta eri ammatista, teen nyt sitä yhtä ja olen leimautunut siihen. Liikun ja kuntoilen itsekseni enemmän kuin kukaan tietää, mutta koska en ole hyvin sporttisen oloinen, en viitsi asiasta edes mainita niille, jotka pitävät liikuntaa elämässään tärkeänä, ovat henkeen ja vereen innostuneita ja antavat sen kuulua ja näkyä ja pitävät itseään kuntoilijoina.
Osittain rakastan kotoiluakin vaikka, olen kiinnostunut monista asioista, mutta koska ei nyt ole mahdollista toteuttaa niitä, olen niiden suhteen hiljaa. Olen aatteellisempi kuin päällepäin näkyy, pohdin monesti yksikseni mm. eettisiä ja ympäristöllisiä asioita, mutta ympäristön arkiseen ilmapiiriin ne eivät istu.
Roolini on aika tylsä, en pysty toteuttamaan itseäni kuin pienissä asioissa ajan ja rahan rajoittaessa. Haluaisin olla luova ja kokeilla monenlaista. Haluaisin harrastaa ja matkailla, nähdä enemmän maailmaa ja ennenkaikkea pystyä keskustelemaan asioista laajasti, mutta koen, että ihmisen kanssa vuorovaikutus jää vain yhdeksi osa-alueeksi. Voi saada virikkeitä ja elämyksiä ihan muutenkin.
Joskus koen, että en ole löytänyt sielunkumppania edes ystävistä. Arvostan heitä omalla tavallaan, mutta kaipaisin jotakin lisää.
Kokeeko joku muu sinkku näin?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Itse olen asiatiedoista ja ajatuksistani saakutin usein hiljaa. Yleisemmin koitan jotenkin muokkautua muun ympäristön tasolle ja keskustella asioista vain hyvin pintoja myöten. Hyvin harvoin alan selvittämään asioita, että miten ne oikeasti ymmärrän ja keskustelu loppuu yleensä siihen. Taas muistan sen, miksi kannattaa olla vaan se perustason henkilö, eikä teitää tai ymmärtää asioita mitenkään erityisemmin. En luota ihmisten kykyyn ymmärtää.
Show must go on...
Mitä arvelet, jos töissä (riippuu sen luonteesta tosin)...
siitä jos työnantaja vaatii jotain katetta palkanmaksulleen, niin seurauksena pitäisi löytyä muutakin selkärankaa kuin kumartaa myötätuuleen :)
Tarkoittaako kuvaamasi asenne vain omaa vapaata aikaa ja oloasi, eli voitko tarpeen (=työn, pakon,ym) edessä olemaan ainakin hieman jämäkämpi kuin Turussa notkahtanut Myllysilta... (vähän tällai kieli poskessa tehty kysymys..)
Joskus katson tosi-tv-sarjoja tai romanttisia komedioita ja kyynelehdin, vaikka kaikille muille esitän kyynistä ja älykästä taide-elokuvien ja korkeakulttuurin harrastajaa.
Ainoat paheeni on kasvissyönti, biseksuaalisuus ja se että ymmärrän naisia niin hyvin. En voisi koskaan tunnustaa tätä ääneen, koska pelkään ettei minua ymmärrettäisi.
Nussin salaa käytettyjä kurppia ja oksennan kotona.
Kirjoittelen muiden tietämättä myös nimimerkeillä: Suuri isä, Kunnian mies, 40 pillun mies, teen-lover-MAN sekä suomihuora=15nussima
noita ainakin puolet jo tuli :)
Olen toivoton romantikko.
Tuon ei pitäisi olla este vaan mahdollisuus
Olen salaa herkkä ja hellä ja ihana mies.
Olen salaa Al Bundy 8)
Oikeesti olen aika mukava. Kukaan ei tiedä.
Ohitin tän lukematta ;)
Niinhän me kaikki, minäkin.
Olen Darth Wader 8))))))))===================>
Ja minä Darth Vader.
Olen salaa äääääärimmäisen skeptinen ihmiskunnan älykkyyttä, huumorintajua ja empatiakykyä kohtaan luettuani näitä suomi24:n viestejä.. Ulospäin olen kovinkin positiivinen ja ihmismyönteinen :)
Olen salaa käytännössä kaiken. Se mitä näytän muille on pelkkä hiljainen, neutraali kuori.
Olet salaa samanlainen kuin näytät ulospäin.
Seuraan NHL:ää innolla ja kuuntelen oopperoita. Piilotan aina toisen puolen itsestäni.
1. Olen poliittisesti valveutunut kaappivasemmistolainen. Työskentelen ja elän vain sellaista elämää ettei asiasta uskalla oikein kenellekään puhua.
2. Vaikka olen jo 30v mies, niin minulla on jonkin sortin bulimia. Onneksi se ei näy päällepäin eikä ole kovin yleistä. En vain silti voi hillitä aina joskus sitä että syön mahan täyteen kaikenlaisia herkkuja ja menen oksentamaan heti sen jälkeen. Hävettää...
3. Kerron useimmille tuttavilleni lyhentäväni asuntolainaa, vaikka todellisuudessa ostin tämän asunnon jo opiskeluaikoinani saamillani perintörahoilla.
4. Käyn joskus öisin juoksemassa kun ei tahdo uni tulla, teen näin vaikka keskellä yötä vesisateessa ja silloinkin kun minulla on seuraavana aamuna töitä.
5. Näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta varsinkin silloin jos ajan parran höylällä ja laitan geeliä hiuksiini. Olen hyödyntänyt tätä usein yökerhoissa ja valehdellut ikäni usealla vuodella alakanttiin niille nuorille naisille joiden kanssa olen halunnut harrastaa seksiä.
6. Varastan säännöllisesti toimistolta tavaraa; kyniä, paperia, lounaslippuja ja jopa yksi kannettava tietokonekin on mukaani vuosien varrella lähtenyt.
7. En uskalla tunnustaa tätä edes anonyyminä täällä palstalla, sen verran hävettävä asia on.
Kannatan salaa kommunistisia aatteita. Muille esitän perusvasemmiston kannattajaa, mutta salaa toivon paljon radikaalimpia muutoksia yhteiskuntaan. Uskonnollisesta vakaumuksestani en oikeastaan puhu. Kaikki tietävät että olen uskova, mutten puhu näistä asioista, lähinnä koska tiedän ettei ketään kiinnosta. Sitten on vielä yksi asia jota ystäväni eivät tiedä; nukun aina tosi pitkään. Ennen olin vuorotyössä jolloin unirytmiä ei oikeastaan ollut. Sitten jäin työttömäksi ja nyt nukun aina vähintään yhteentoista. Häpeän sitä suunnattomasti vaikka eihän se keneltäkään pois ole.
Sitä se on kun taide saa ihmisen täysin pauloihinsa..
Katsokaapas tuolta, 15 minuuttia alusta :d
http://www.youtube.com/watch?v=sIYNtKuNBeg
Mä olen erittäin taipuvainen kateuteen ja mustasukkaisuuteen.Oireilen jopa fyysisesti ja samalla mun pitää kätkeä nämä ominaisuuteni,etenkin kun oikein tunteilen.
Kadehdin menestystä ja työpaikkoja, rahasaldoja, ruokareseptejä ja lemmikkieläimiä.Haluan toiselta ihmiseltä hänen koiransa itselleni.
Mustasukkainen olen komeista mallipojista, itsestäni et kuka milloinkin on parempi kuin minä, olen mustis hevosista joita ei oo itselläni varaa ratsastaa jne...Olen tosi mustasukkainen jos joku mies ekana torjuu ja välttelee ja vihoittelee just mulle ja sit mun edessä alkaa olemaan toisen naisen kanssa.Oireilen jopa salaa oksentamalla kotona vessassa. Nuorena olin kateellinen isoista rinnoista mutta vähitellen totuin näkemään oman settini peilissä ja siitä päästiin helpolla, toivon mukaan en tunne uudelleen sitä tunnetta, koska silikoneihin eipä oo varaa.
ihan pakko nusnus pilkkua mutta sekoitit parissa kohdassa kateuden ja mustasukkaisuuden keskenään. et voi esim. olla mustis siitä että joku on parempi jossain kuin sinä. se on kateutta.
Muutin satojen kilometrien päähän kavereista ja ystävistäni jäätyäni eläkkeelle.Olen vielä nuori,40-v.
Yksinäisyyteeni olen alkanut juoda päivittäin.Kukaan ei tätä tiedä,kaupan tätiä lukuunottamatta koska en vedä kännejä ja sönkkää.
Olen lihonut valtavasti eikä tätä tiedä kuin vain äitini ja sisareni,koska en tapaa vanhoja tuttuja ;edes luokkakokouksiin en mene,koska olen lihava,että tuntisin itseni varmaan valaaksi muiden seurassa.Syitä aina löytyy,miksi en muka pääse tapaamaan ketään.Tosin,ei minua kukaan juurikaan enää edes pyydäkään mihinkään ja hyvä niin.
Entisestä itsevarmasta ihmisestä on tullut kateellinen muille,en olisi itsestäni koskaan uskonut,sillä olen halunnut kaikille aina hyvää ja ollut onnellinen muiden puolesta....Tätäkään kukaan ei tiedä koska esitän aina olevani sellainen kuin ennen olin.
1. Poltan salaa tupakkaa ystäviltäni ja perheeltäni.
2. Katson salaa tv-ohjelmia, joita yleisesti kerron vihaavani. Tälläisiä ovat mm. Salatut elämät, emmerdale ja kauniit ja rohkeat.
3. Katson salaa pornoa, jota yleisesti paheksun.
4. Haavailen seksistä miehen kanssa. Olen siis itsekin mies.
5. Luen salaa romanttisia kirjoja.
6. Syön salaa lihaa, vaikka olen muille ihmisille vege.
7. Puhun ja hellittelen pehmounilelluni.
Erittäin yleistä, uskoisin.
Minullakin on monta "roolia", eri tilanteissa näkyy erilainen osa minusta.
Miksi paljastaa kaikki kaikille, luultavasti mahdotontakin....
En silti koe vetäväni mitään itseäni ahdistavaa "roolia", eri yhteisöissä vain käyttäydytään hieman eri lailla. En esitä mitään, mikä ei kuulu omaan persoonaani.
Relaa, ole enemmän, sitä mitä olet, rehellisesti joka paikassa.
1. Syön salaa herkkuja. Ihmisten ilmoilla syön terveellisesti.
2. Kotona saatan olla viikonlopun itsekseni lököverkkareissa, tukka kampaamatta ja ilman meikkiä, dödöä tms. Tällaisia löhöviikonloppuja huomaan viettäväni ehkä kerran kuukaudessa.
3. En kehtaa myöntää, että en kaipaa huippu-uraa. Minulle riittää ns. kasista neljään -duuni ilman hirmuista työstressiä. Sanon olevani kiireinen, mutta oikeasti työni on leppoisaa
4. Itkeä tirauttelen, kun katselen romanttista hömppää telkkarista.
5. Käyn joskus salaa kirkossa. En kerro siitä kenellekään ystävälleni. Haen kirkosta rauhoittumista ja seesteisyyttä. Tosin saman fiiliksen saa kävelemällä luonnossa, mutta en sitäkään mainosta kauheasti ihmisille.
6. Omistan naiseksi hävettävän vähän vaatteita, kenkiä ja laukkuja.
Olen ulospäin mukava ja huumorintajuinen tyyppi, mutta oikeasti olen sitä mieltä että ihmiset, lähes kaikki, ovat pirun tyhmiä ja itsekeskeisiä pellejä.
Olen älyllinen, keskustelutaitoinen, vahva, itsenäinen ja pärjäävä oman puolisoni terapeutti. Todellisuudessa haluaisin olla vahvan, itsenäisen, rehdin suomalaisen mielen kainalossa ja olla joskus heikko itsekin. No, joka tapauksessa olen korkeakulttuurin harrastaja, enkä häpeile sitä. :)
Tervehdys vain, kumppani. Minäkin olen vahva, itsenäinen, pärjäävä, ymmärtäväinen ihminen, jolta riittää voimaa myös muille, kuten puolisolle ja tämän perheellekin - näin minulle on hoettu yli 20 vuoden ajan ja olen itsekin alkanut uskoa tuohon. Todellisuudessa minäkin kuitenkin kaipaisin tuota vahvaa, rehtiä, luotettavaa suomalaista miestä, jonka kainalossa voisin olla myös heikko ja oma itseni. Samaa sekin, että korkeakulttuuriset harrastukset on minullakin henkireikänä ja antoisa akateeminen työ. :)
ei koe
Todellisuudessa olen korkeasti koulutettu nainen ja ennen lapsia jopa olin feministi, nyt lasten syntymän jälkeen olen vähän hurahtanut vanhoihin arvoihin, tykkäisin käydä kirkossa, hoitaa lapset itse, tykkään jopa laittaa kotia ja olisin oikeasti ikionnellinen jos voisin olla kotiäiti PITKÄÄN, rahalla ei olisi niin väliä jos mies suostuisi. Läheisimmät ihmiset varmaan tietävät tämän puolen itsestäni, mutta työpaikka ja tuttavat ei (luulevat varmaan, että innosta hihkuen palaan töihin kun ennen olin aika urakeskeinen). Koen kyllä, etten voi sanoa suoraan näitä mielipiteitäni tai monet ystävistäni katsovat vähän kieroon jos pyytäisin heitä kirkkoon joskus :-). Koen, että nämä pari, kolme kotiäitivuotta ovat kasvattaneet minua henkisesti todella paljon, mieskin sanoo, että aivan sädehdin ja olen paremmin näköinenkin kuin ennen lapsia kun saan tehdä nyt sitä mitä haluan. Koen että kotiäitiys olisi mun juttu, mutta oikeasti en uskalla luopua työpaikasta, johon pitkään kouluttauduin ja miehen palkkakaan ei riitä enää elättämään perhettä.
En halua vastata kysymykseen sosiaalisäädystäni, koskei se kuulu tämän julkisen keskustelupalstan kirjoittajille, enkä ole innostunut avautumaan persoonastani, mutta koska tuo foorumin etusivulla ollut kysely oli sen verran mielenkiintoinen, vastaan: minä olen "salaa" sellainen, että keskimäärin pidän internetissä itsestään erityistä tai kaunisteltua roolia vetäviä ihmisiä sosiaalisesti tylsinä. Tätä en tietenkään voi sanoa livessä, koska nykyisin ilmeisesti kaikkien pitäisi ihan "ihannoidakin" aikuisten ihmisten isojen vauvojen leikkimisiä "virtuaalimaailmassa" ja koneiden parissa ruipeloimista, mistä saavat "sosiaalisia kicksejä" tyyliin facebookit ja muut, mitä minä taas pidän pääosin narsismina ainakin, mikäli jotkut elävät melkein todellisuuttaan jo muka yksi yhteen virtuaalimaailman ja liven kanssa osaamatta tehdä eroa niiden välillä. En siis usko, että ihmiset, jotka heittää "hyvää nettiläppää", ovat välttämättä mielenkiintoisia. Mielenkiintoiset ihmiset on sosiaalisesti taitavia livessä tuntemiensa kesken ja mielenkiintoiset ihmiset tunnetaan livetuntemisen perusteella.
Lisäksi olen "salaa" sellainen, että olen kai paljon jyrkempi ja ehdottomampi tyyppi, kuin moni voisi kuvitellakaan,ja siten sangen tylsimys: Suomi24- palstoja lukemalla olen esimerkiksi löytänyt itsestäni sisäisen moralisoijani ja sisäisen katkeran ruikuttajani, enkä ole varma, että pidänkö huomiostani, kosken todellakaan ole katkera tai ruikuttaja, enkä edes osaa kantaa katkeria ajatuksia, koska siihen olen liian itsekäs ja hyväntahtoinen kaikkia kohtaan. Myös osa mielipiteistäni on "salaa" sellaisia, etten aina kannata niitä itsekään, mietittyäni: minulla on esimerkiksi paljon kotiäitejä ystävinä, mutta kannatan usein "salaa" kotiäideille pienempiä yhteiskunnan tukia, koska pidän itseäni ehdottomana köyhien oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolustajana ja olen sitä mieltä, että Suomessa osa kotona lasten kanssa pitkään kotona olevista töissäkäymättömistä naisista ihan oikeasti saa enemmän yhteiskunnan täysin vastikkeettomia perhetukia täysin tuottamattomasta toiminnasta, kuin ansaitsisivat... Melkein mistään sanonnasta en raivostu niin paljoa, kuin että jos kotiäidin omien lastensa kanssa olemista kotona kehdataan kutsua "työksi" ja rinnastaa se suoraan palkkatyöhön - sellainen olen joskus "salaa".
Se mitä minun ei todellakaan tarvitse olla edes "salaa", on halveksuntani pinnallista kulttuuria ja ylikaupallisia arvoja kohtaan, kuten Big Brothereita ja muita ko. kaltaisia kohtaan. Erityisesti akateemisille ystävilleni voin myöntää katsovani sellaisia ohjelmia joskus ja me nauretaan niitä yhdessä, eikä hävetä niiden katsomista yhtään, mutta he _tietävät_, että minä ihan aidosti inhoan niitä ohjelmia ja ettei siinä ole mitään teatraalista tai elitististä, että jos niin sanon.
Olen "salaa" myös jonkinlainen paniikkihäiriöinen "hiiri": en esimerkiksi useimmiten pysty edes lukemaan Suomi24- palstoja ottamatta alle paria rohkaisuryyppyä, koska pelkään näiden palstojen kirjoittajia ja arvomaailmaa, joskin toisaalta onhan se sivistyksellinen periaatteellinen arvo itselleni. Tuskin on mitään erityistä hävettävää siinä, että inhoaa niin paljon netin vihakirjoittelua, ettei pysty sitä edes kunnolla lukemaan... Lisänä siihen tulee kuitenkin valitettavasti alkoholin tuottama valheellinen rohkeuden tunne, eli koska olen sanavalmis livessäkin, enkä suinkaan "salaa", en useinkaan pysty pitämään suutani kiinni asiattomille kirjoittajille, vaan sanon usein jyrkemmin ja typerän provosoivammin asiattomiin teksteihin, kuin tarkoitan, eli sellainen olen "salaa", kosken livessä hermostu mistään. "Salaa" minun ei kuitenkaan tarvitse olla analyyttinen luonne, koska sen minut tuntevat lähimmät ystäväni tietävät tietävät muutenkin, että olen järkevä ja rauhallinen ja siinä mielessä varmasti tylsä "nettiteatteri-ihmisten" provokaattoreiden ja näppisten lutjuttajien-virtuaalitodellisuus- tyyppien mielestä.
Katson salaa Alex Jonesin elokuvia ja Max Keiserin raportteja.
Sekä muuta alternative news & docs kamaa.
Eipä näistä voi kenellekkään oikein jutella, koska heti leimataan pöpiksi :D
Herkkä.
Kyllä kokee. Yritän kuitenkin yhä enemmän olla ulkoisestikin sellainen millainen oikeasti oon. Mitä sitä salailee? Ellei se salainen elämä ole jotain tosi outoo ja paheellista. Sielunkumppanikin on kadoksissa.
Kaverit on omanlaisia ja mä oon omanlaiseni mikset säkin voisi olla? Kyllä ne hyväksyy vaikka harrastukset,tyyli ja maailmankatsomuskin olisi erilainen. Ne oikeat frendit.
Varsin sekalainen seurakunta vai sanoisinko sekopäinen?
Isken salaa itseäni paljon nuorempia opiskelijatyttöjä (20b paikkeilla olevia). Treffailen heitä yhtenään muualla kuin kotipaikkakunnallani ja pyrin aina sänkyyn. Olen kehittänyt asiasta oikein tieteen vuosien mittaan. Minulla on koko ajan menossa useita ns. 'romansseja', jotka oikeasti ovat paljolti seksiä. Mietin usein koska alan olla puuhaan liian vanha, mutta homma on käynyt yhä helpommaksi iän kasvaessa. En tajua miksi.
Olen livenä äänekäs feministi ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja ylipäätään suvaitsevaisuuden puolestapuhuja, mutta salainen paheeni on tuhmat fantasiat. Haaveilen joutuvani tummaihoisten ulkomaalaismiesten raiskaamaksi ja nöyryyttämäksi. En ole kehdannut poikaystävällenikään kertoa että kiihotun todella paljon miehekkäistä ja vähän sikamaisista miehistä jotka alistavat naisia. Poikaystäväni on tyypillinen yliopistoälykkö, joka rakastellessamme katsoo minua silmiin ja puhuu helliä sanoja. Salaa minua usein inhottaa tuollainen.
Minulla on pari homokaveria ja keskusteluissa ystävieni kanssa usein äänekkäästi puolustan homojen oikeuksia, mutta salaa halveksin homomiehiä heidän heikkoutensa ja neitimäisyytensä vuoksi. Oikeastaan pystyn olemaan heidän ystävänä vain ajattelemalla heitä toisina naisina, jollaisia he käytöksensä puolesta ovatkin.
En todellakaan haluaisi että kaikki miehet olisivat machoääliöitä, mutta en voi sille mitään että kiihotun heistä vaikka samalla minua inhottaa.
Kirjoittelen Suomi24-nettisivuilla hyvää suomenkieltä kirjoittaville lahjakkaille ja komeille nuorille miehille (itseäni aika paljonkin nuoremmille) ja haluan kokea heidän kanssaan kihelmöiviä hetkiä. Kaikki on mennyt hyvin tähän saakka, mutta nyt pelkään rakastuneeni erääseen vanhaan hippiin... Pilaako tämä ihastus harrastukseni?
Olen salaa sosiaalinen ja varsinainen halailija, vahingossa toiset ovat tulkinnet aivan väärin (että olisin kiinnostunut heistä seksuaalisesti) vaikka vain halaan kun asiat hyvin tai toivotan hyviä pyhiä tms.. :(
siis kotona pitää esittää kylmää ja kiireistä..
Mä taas olen kristitty ja ihmisten seurassa käyttäydyn hillitysti ja rauhallisesti sekä pyrin olemaan kohtelias. Kun pääsen oman kämppäni rauhaan, huomaan että minusta paljastuu ikäviä piirteitä. Usein saatan masentua yksinäisyydessäni ja huudan seinille, Jumalalle, itselleni. Kiroilen paljon, kun olen hermostunut...mutta siis vain omissa oloissani.
Kun esim pelaan jotain konsolipeliä ja se menee huonosti, saatan kiroilla ihan hulluna. Aika typerää, tiedän kyllä, mutta ilmeisesti nämä kämppäni suojassa tapahtuvat asiat ovat mulle kuitenkin tärkeitä. Eli pelaaminen, kitaransoittaminen, lukeminen ja dvd:n katsominen. Ilmeisesti elän elämääni niiden kautta. Pakenen tämän maailman yksinäisyytta ja kylmyyttä fantasiamaailmoihin. Elän niiden kautta. Ne ovat todellisempia minulle, kuin tämä reaalimaailma. Toki tiedän eron, en siis ole hullu. Tiedostan sen mitä teen ja usein ajattelen että ihmiset pitäisivät minua hulluna, jos tietäisivät mitä teen omassa rauhassa. Puhun itsekseni, kiroilen jne...huh!
On se melkoista, mitä ihminen voi tehdäkkään. Kai tämä käyttäytymiseni purkaa sitä elämän kylmyydestä ja naisettomuudesta johtuvaa katkeruuttani. Hyvä että puran sen näin, enkä joihinkin sivullisiin viattomiin ihmisiin. Voisi aloittaa vaikka nyrkkeilyn tai jonkun kamppailulajin missä sais mättää oikein kunnolla.
Herran haltuun, sanoi tämä tekopyhä paska!
Olen salaa erakko, olen usein "kiireinen" että saan olla yksin. Muut luulevat että olen erittäin sosiaalinen.
Vanhat asiat voivat nakertaa mieltä viikko kausia jos tulevat mieleen, kadun niitä sen verran pahasti vaikka ei isoja tapauksia olisikaan olleet.
Olen salaa häpeissäni siitä että en voi juoda alkoholia.
Olen salaa epävarma itsestäni, muut luulevat että olen todella itsevarma.
Taitaa ne muut tietää että olet epävarma erakko. Yllättyisit jos tietäisit.
Minä olen jotakuinkin samanlainen ihminen myös itsekseni,mutta joitakin asioita en vaan halua tehdä toisten nähden kuten kaivaa nenääni antaumuksella plus muita paikkojani jotka kutisee.
Minusta olisi raskasta olla jotakin muuta mitä olen.Jos joku ihminen kokee kanssani yllätyksen niin se johtuu vain siitä että ei tunne minua ja saatan toisinaan yllättää jopa itseni.
kuullostat vastakappaleeltani.
kenties joskus kohtaamme....odotan sitä vilpittömästi
Jos mä sen kertoisin tässä ja nyt, ei se olisi enää salaisuus. ;-) Olen mitä olen.
ei kai sitä nyt kerrota kun kerran salassa pidettäviä asioita.
jokainen on erilainen ollessaan yksin. ja salaisuuksia kuuluukin olla.
Salaa olen hirveen rietas ja fantasioin lähes kaikista vastaantulevista miehistä, mukaanlukien naapurit ja varatut sukulaisten miehet. Miltei häpeän tätä, siksi olenkin sitä salaa. Muita juttuja mitä en halua muiden tietävän on se, että oon hirveen pihi ja haluan kuitin mistä tahansa ostoksesta. Pelkään poliisia ja itseni ikäisiä miehiä.
EI KOE
Kotona piereskelen mutta ihmisten ilmoilla pidättelen pierua vaikka tuntuu pahalta.
Elän tavallista yksinkertaista valtion virkamieselämää.Olen suvaitsevainen, ammattietiikan omaava julkisesti, mutta kotona ihailen Hitleriä. Makuuhuoneen seinät on täynnä natsiaiheisia julisteita ja on yksi lippukin.
Olen pariin otteeseen nauttinut ajatuksesta kiduttaa hengiltä erästä kiusaajaani armeija-ajoilta. Ketään en ole ikinä vihannut yhtä paljon kuin häntä silloin. Se puhtaan verenpunanen vihan tunne oli loppujen lopuksi kasvattavaa, vaikka mulkkuna pidän häntä yhä.
Olen siviilissä nähnyt häntä jälkikäteen ja hän oli yhä samanlainen armoton kusipää, joka jollain ihmeen taidolla löysi ihmisistä ne herkät napit. Kellekään en ole yhtä nopeasti suuttunut mitä hänelle ja armeija-aikoina tappelimme kolmeen otteeseen ja hän nautti siitä. Itseltä tuntui, että taas "hävisin" käymällä käsiksi.
Olen ihan tavallinen mies työssä kasista neljään,mutta vapaa-aikana harrastan salasuhteita joita on useita. Tälläkin hetkellä pyöritän neljää naista ja välillä se tuntuu raskaalta.
"Millaisia ihmisiä olette salaa? Mitä teette, etteivät muut tiedä. Muokkaudutteko ympäristön mukaan, ja peitätte osan itsestänne?"
Tottakai peitän.
Mitä siitä seuraisi jos julkisesti kuljeskelisin puolialastomana ja nauraisin ratketakseni omille ajatuksilleni. Eivätkä ne olisi edes pahimmasta päästä.
Esitän olevani ystävällinen mies, joka haluaa vain yhden naisen rakkauden. Oikeasti olen ATM, joka ei haluaisi mitään muuta niin paljon kuin läträtä alkoholilla ja panna satojen nuorten naisten kanssa, koska on jäänyt kaikesta paitsi. Aion silti yrittää vain olla yhden kanssa, vaikka varmasti pahalta siinä suhteessa tuntuisikin. Varsinkin, kun minulla on niin huono itsetunto, etten uskalla yrittää kaunista naista, vaikka olen itse komea mies ja saan huomiota kauniilta naisilta. Hajottaa lopulta panna jotain tavista, joka sai paremman kuin ansaitsi.