Mikä ihme on loppujen lopuksi aloite. Oon tajunnut että olen täysin kyvytön aloitteen tekemisen suhteen. Siis konkreettisen aloitteen.
Jämähdän kaverimeiningille ja siinä olenkin kovin aloitteellinen ja aktiivinen ilman aloitteenteko ongelmia.
Ja toinen varmasti huomaa että viihdyn hyvin hänen seurassaan, ja olen halukas näkemään, tapaamaan ja tekemään asioita yhdessä. Tavatessa taas varon yhtään antamatta mitään romanttisia signaaleja, välttelen niitä tarkkana ja olen jopa ylpeä itsestäni miten hyvin sain peiteltyä ihastukseni.....
Sitten jälkikäteen manailen itseäni että miks en taaskaan tehnyt yhtään mitään.
Pelkään että käytökseni perusteella se toinenkaan ei ikinä uskalla tehdä mitään..vai ollaanko sitten vaan molemmat samoilla linjoilla.
En tajuu, must tuntuis vaan äärettömän vaivautuneelta selvin päin "lähennellä" toista tai esim. hakeutua suuteluetäisyydelle..ja lähestyä toisen huulia. Tilanne tuntuu kuin benjihypyltä...huimaa ja kauhistuttaa mutta pitäis vaan hypätä -tuli mitä tuli.
Miten te ihmiset teette nämä asiat??
Mulla ei ole ikinä alkanut suhteet omasta ihastumisesta ja aloitteesta, ja sen kyllä huomaa.....
Jämähdän kaverimeiningille ja siinä olenkin kovin aloitteellinen ja aktiivinen ilman aloitteenteko ongelmia.
Ja toinen varmasti huomaa että viihdyn hyvin hänen seurassaan, ja olen halukas näkemään, tapaamaan ja tekemään asioita yhdessä. Tavatessa taas varon yhtään antamatta mitään romanttisia signaaleja, välttelen niitä tarkkana ja olen jopa ylpeä itsestäni miten hyvin sain peiteltyä ihastukseni.....
Sitten jälkikäteen manailen itseäni että miks en taaskaan tehnyt yhtään mitään.
Pelkään että käytökseni perusteella se toinenkaan ei ikinä uskalla tehdä mitään..vai ollaanko sitten vaan molemmat samoilla linjoilla.
En tajuu, must tuntuis vaan äärettömän vaivautuneelta selvin päin "lähennellä" toista tai esim. hakeutua suuteluetäisyydelle..ja lähestyä toisen huulia. Tilanne tuntuu kuin benjihypyltä...huimaa ja kauhistuttaa mutta pitäis vaan hypätä -tuli mitä tuli.
Miten te ihmiset teette nämä asiat??
Mulla ei ole ikinä alkanut suhteet omasta ihastumisesta ja aloitteesta, ja sen kyllä huomaa.....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovin tututulta kuulostaa.. :(
Ja kun olen mies, niin yllättäen kaikki potentiaaliset suhteet on jämähtäny kaveriasteelle, kun miehen ois kuitenkin "perinteisesti" se aloite tehtävä..
niinpä niin...
Naisena voin vain sanoa, että sitä on välillä ihmeissään kun kyllä tajuaa miksi toinen käy, tehdään asioita yhdessä yms. mutta romanttisempi eteneminen odotuttaa. Sitten sitä alkaa kuvittelemaan, että on vain kuvitellut ystävyyttä joksikin muuksi kuin potentiaaliksi elämänkumppaniksi. Ja riski on että sen vuoksi alkaa etääntymäään, ettei vaan kiinny liikaa kun sitten joutuis pettymään jos toinen ei aiokaan tehdä sitä "aloitetta" :)
anteeksi, mutta kuulosti tosi monimutkaiselle:) vaikka niinhän nää asiat kaiketi yleensä tuppaa menemäänkin vaikka loppujen lopuksi kyse hyvin yksinkertaisista asioista.
mut totta että kai sitä tasapainottelee ystävyyden ja kumppanuuden rajamailla ja itse taidan vain jo tietyssä pisteessä olla niin kiintynyt etten uskalla enää riskeerata sitä mitä on jo saavutettu sen ihmisen kanssa. Vaikka alun perin ajatuksissa oli jotain ihan muuta.