Olen tuntenut hyvän ystäväni jo useiden vuosien ajan. Alussa emme oikein tulleet juttuun, liekkö sen takia kun olemme molemmat kovapäisiä, mutta myöhemmin suhteemme muuttui ihanaksi ystävyydeksi. Olemme olleet koko ajan lähestulkoon erottomattomat ja melkein päivittäin yhteydessä, pidämme toistemme seurasta. Meillä on myös sama harrastus, jonka tiimoilta riittää puhumista ja tekemistä. Olen vuosien mittaan alkanut aistia pientä kateutta/kilpailua välillämme (ulkonäkö, muut ystävät, elämänvalinnat ym.), mutta en ole päästänyt sitä pidemmälle omalta puoleltani, koska minulla ei sellaiseen ole mitään tarvetta. En tiedä onko ystäväni puolelta vielä jotain sellaista olemassa....
Nyt kuitenkin muutaman kuukauden ajan välimme ovat olleet aivan todella kireät! Ystäväni on aivan uskomattoman loistava mykkäkoulun ja vihan pitämisessä, oli asia sitten mitä tahojaan. Nyt kuitenkin jostain syystä välimme ovat viilenneet, enkä tiedä sille mitään syytä. Emme enää ole juurikaan tekemisissä ja jos olen ehdottanut näkemistä, niin se ei sovi, vaikkei sille ikinä aiemmin ollut koskaan mitään estettä, hän aiemmin monesti kutsui itsensä luokseni kahville! Hän on alkanut tekemään toisen kaverinsa kanssa asioita, joita minä ja hän normaalisti aiemmin teimme, liekö etsii minulle nyt korvaajaa? Olen kerran yrittänyt sovitella asioitamme tämän parin kuukauden ajan. Hän selitti jotain ympäripyöreää, eikä saanut minun mielestäni sanottua sitä asiaa mikä häntä nyt vaivaa. Sovimme, että kaikki on OK tai ainakin niin luulin. Tuosta päivästä lähtien kuitenkin asiat ovat jatkuneet suht samalla tavalla, eikä loppua näy. Nyt joitakin päiviä sitten laitoin pisteen asialle ja sanoin, että jätän hänet rauhaan, koska seurani ei tunnu kelpaavan. En ole saanut mitään vastausta asiaan, pelkkä hiljaisuus. Näinkö sitä vain monet vuodet heitetään kankkulan kaivoon? Onko tämä normaali tapa jättää ystävä? MIelestäni meillä ei pahemmin koskaan ole ollut mitään ongelmia ja nyt tuntuu, että jätetään kuin nalli kalliolle! En ilmeisesti saa syytä tähän selville koskaan, paitsi jos hän nyt yhtäkkiä suostuisikin puhumaan minulle. Miten ihmeessä yli 3-kymppinen ihminen voi käyttäytyä kuin pikkulapsi!? Voiko tämä olla jotain 3-kympin kriisiä tms? En ymmärrä... kaipaisin asiallisia vastauksia muiden kokemuksista!
Nyt kuitenkin muutaman kuukauden ajan välimme ovat olleet aivan todella kireät! Ystäväni on aivan uskomattoman loistava mykkäkoulun ja vihan pitämisessä, oli asia sitten mitä tahojaan. Nyt kuitenkin jostain syystä välimme ovat viilenneet, enkä tiedä sille mitään syytä. Emme enää ole juurikaan tekemisissä ja jos olen ehdottanut näkemistä, niin se ei sovi, vaikkei sille ikinä aiemmin ollut koskaan mitään estettä, hän aiemmin monesti kutsui itsensä luokseni kahville! Hän on alkanut tekemään toisen kaverinsa kanssa asioita, joita minä ja hän normaalisti aiemmin teimme, liekö etsii minulle nyt korvaajaa? Olen kerran yrittänyt sovitella asioitamme tämän parin kuukauden ajan. Hän selitti jotain ympäripyöreää, eikä saanut minun mielestäni sanottua sitä asiaa mikä häntä nyt vaivaa. Sovimme, että kaikki on OK tai ainakin niin luulin. Tuosta päivästä lähtien kuitenkin asiat ovat jatkuneet suht samalla tavalla, eikä loppua näy. Nyt joitakin päiviä sitten laitoin pisteen asialle ja sanoin, että jätän hänet rauhaan, koska seurani ei tunnu kelpaavan. En ole saanut mitään vastausta asiaan, pelkkä hiljaisuus. Näinkö sitä vain monet vuodet heitetään kankkulan kaivoon? Onko tämä normaali tapa jättää ystävä? MIelestäni meillä ei pahemmin koskaan ole ollut mitään ongelmia ja nyt tuntuu, että jätetään kuin nalli kalliolle! En ilmeisesti saa syytä tähän selville koskaan, paitsi jos hän nyt yhtäkkiä suostuisikin puhumaan minulle. Miten ihmeessä yli 3-kymppinen ihminen voi käyttäytyä kuin pikkulapsi!? Voiko tämä olla jotain 3-kympin kriisiä tms? En ymmärrä... kaipaisin asiallisia vastauksia muiden kokemuksista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä ihmettelen kans joidenkin ihmisten ääretöntä julmuutta ystävää kohtaan monen vuoden tuntemisen jälkeen...En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmä kuin ex-ystäväni ! Hylkäämisestä on jo aikaa, mutta minä en toivu koskaan-
Itsekin ihmettelen, että miten ystävän voi heittää nurkkaan kuin käytetyn sukan?! Ystävät ovat kuitenkin elämänsuola ja ihmisiä, joihin voi aina luottaa, tuli mitä tuli! Jotkut ilmeisesti vain osaavat esittää sellaista todella hyvin. Ja vaikka olisi jääräpäinen ihminen, eikä helposti myönnä virheitään, niin on aika rankka veto sen takia pistää ystävyys jäihin! Joustavuutta ja ymmärtämistä jokaisen olisi hyvä opetella, aina ei voi olla oikeassa ja monesti on tilanteita joissa oikeassa olemisesta ei ole mitään hyötyä! Olen muutaman kerran ystävyytemme aikana toiminut sovittelijana, koska ystäväni on jostain vetäissyt herneen nenään (vaikka hänessä on ollut ihan yhtä lailla vikaa), joten enään en siihen hommaan lähde, varsinkaan kun en tietääkseni ole tehnyt mitään väärää. Todella inhottava tilanne... Täytynee vain hyväksyä se, ettei tämä tainnutkaan olla mitään tosi-ystävyyttä...
Ehkä hän ei osaa sanoa että olet loukannut häntä, mutta ei pääse siitä yli puhumattakaan? Minun on tosi vaikea sanoa jos olen pahastunut jonkun sanomisista tai tekemisistä ja joskus asiat jotenkin ihmeellisesti kasvaa lumipallon lailla huimiin mittoihin.
Tätä vaihtoehtoa pidän todennäköisenä, koska ystäväni on todella tuulella käyvä ja saattaa suttua hyvinkin herkästi joistakin asioista. Olen kuitenkin antanut hänelle miljoona kertaa mahdollisuuden kakistaa asian ulos, mutta kerta hän ei ole sitä kyennyt tekemään, niin ei voi mitään... Eikä minulle tule mitään asiaa mieleen josta hän olisi voinut loukkaantua, mutta ehkä se on sitten jokin ihan vähäpätöinen syy, mutta suuttua piti silti... Heitin hänelle kuitenkin nyt pallon, saa päättää itse, että haluaako enää pitää minut ystävänään vai ei.