Jätin mieheni ensin pikkusyistä, jonka jälkeen halusin palata takaisin. Hän halusi miettiä suhteen jatkamista. Vaadin joka ikinen päivä häneltä vastauksia, jolloin ahdistin hänet nurkkaan. Riideltiin joka päivä samoista asioista.. sitten hän kyllästyi ja lopetti suhteen kokonaan. Nyt en osaa irrottaa hänestä, pakollinen tarve soittaa ja pyytää häntä takaisin. Vaikka päätän etten soita tai tekstaa niin jokaikinen päivä teen sen. Useasti puhuu ihan aikuiseen malliin, ja suostuu jopa lähtemään kahville kanssani. Olen myös saanut kuulla lauseita "jätä mut rauhaan, en tahdo sua enää koskaan". Ja aina kun seuraavaksi soitan niin hän on taas ihan okei. Riideltiin viime puhelussa todella rajusti ja sain tietää hänen olevan toisen naisen luona (jota hän ei myöntänyt). Miksei vaan voinut myöntää niin jättäisin hänet rauhaan? Miksi, miksi en pysty irrottamaan? Vieläkin näin 2kk jälkeen itken iltaisin miksi kaikki meni pieleen!
Tiedän että tarvittaisiin jotain itsekuria, mutten vain pysty. Aina vain täytyy lähettää se viesti jossa kerron rakastavani. Oma vikahan se oli kun jätin mieheni turhasta asiasta jonka olisi voinut ratkoa puhumalla. Syytän vain itseäni.
Tiedän että tarvittaisiin jotain itsekuria, mutten vain pysty. Aina vain täytyy lähettää se viesti jossa kerron rakastavani. Oma vikahan se oli kun jätin mieheni turhasta asiasta jonka olisi voinut ratkoa puhumalla. Syytän vain itseäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sä oot läheisriippuvainen.