Aikuisen lapsen sekoittaminen avioeroon

Uupunut

Kerron nyt oman tarinani. Toivon, että saan tällä edes jonkun ajattelemaan mitä avioero/avioerottomuus voi aikuiselle lapselle tehdä.

Olen nyt 27-vuotias. Vanhempani ovat olleet naimisissa muistaakseni vuodesta 1980 eli jo yli 30 vuotta. Minulla on kaksi veljeä, pikkuveli kaksi vuotta nuorempi ja isoveli neljä vuotta vanhempi.

Isäni sairastui alkoholismiin meidän jo ollessa lapsia. Muistan hyvin ne itkuiset illat lapsuudestani kun yritin piiloutua peiton alle ja tukkia korvani tyynyllä. Huuto oli kamalaa. Äitini muuttui vuosien saatossa täysin hermoraunioksi ja lopulta pienikin ärsyke sai hänet huutamaan kurkku suorana isälleni. Isä oli lapsuudessani vielä "vain" kaappijuoppo. Vuodet kuluivat ja elämä kotitalossamme oli ainaista viikonloppujen pelkäämistä ja itkua. Minä ainoana tyttölapsena otin jo tuolloin roolin äitini lohduttajana. Veljeni alkoivat jo tuolloin ottaa hieman etäisyyttä asiaan.

Avioerosta puhuttiin jatkuvasti. Äitini huusi ja raivosi lopulta lähes viikottain ellei jopa päivittäin asiasta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Monta kertaa eropaperit allekirjoitettiin mutta kuitenkin lopulta kun se puoli vuotta tuli täyteen ei mitään tapahtunutkaan. Isä saattoi olla monta viikkoa juomatta ja kaikki oli taas näennäisesti hyvin.

Isoveljeni muutti omaan kotiin ollessaan 18-vuotias. Itse muutin noin 20-vuotiaana opiskelupaikkakunnalleni. Kun me lapset aloimme lentää pesästä isäni juominen paheni pahenemistaan. Kaappijuoppouden sijasta hän alkoi juoda ihan rehellisesti oman pöytänsä ääressä. Opiskeluaikanani sain tottua viikottaisiin puhelinsoittoihin äidiltäni. Äiti itki ja huusi minulle, että isä juo ja on kamala. Haluan kuitenkin täsmentää, että fyysistä väkivaltaa ei ollut koskaan. Jouduin aina rauhoittelemaan äitiä ja yritin sen sata kertaa saada hänet vihdoin ottamaan eron isästäni.

Jälleen vuodet kuluivat. Veljeni päätyivät lopulta olemaan ottamatta minkäänlaista kantaa vanhempiemme tilanteeseen. Enkä syytä heitä siitä. Lapsuus rikkinäisessä kodissa oli ollut heille tarpeeksi. Tyttärenä en kuitenkaan voinut tehdä sitä äidilleni, että olisi lopettanut kotona käymisen tai puheluihin vastaamisen. Kuuntelin ja kuuntelin, itkin ja huusin, sovittelin ja ehdotin eri ratkaisuja. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Äiti ei vain yksinkertaisesti saanut otettua isästäni eroa.

Tässä välissä tapahtui vielä kaikenlaista. Monet kerrat olen katkaissut välini isääni ja äitiini ja lopulta aina sopinut asiat. Äitini käyttää aina syynä minuun takertumisessa sitä, että veljeni eivät halua ottaa kantaa. Minulla on kuitenkin myös oma elämä. Sitä äitini ei välillä ymmärrä vaan alkaa itkemään ettein kukaan välitä hänestä vaan kaikki ovat juopon isäni puolella. Mitä voin siinä vaiheessa tehdä. Rakastan äitiäni kaikesta huolimatta, enkä voi jättää häntä yksin asian kanssa.

Muutama vuosi sitten ostimme rivitalo-osakkeen, johon isä muutti. Tämä ratkaisi asioita joksikin aikaa. Äitini asui lopulta yksin isossa kotitalossamme. Lopulta asiat tulehtuivat jälleen ja eropuheet alkoivat taas. Paperit allekirjoitettiin ja puolen vuoden odotus tehtiin. Viime keväänä tuon puolen vuoden täytyttyä isäni sairastui syöpään. Taas ero hyllylle. Isäni selvisi leikkauksesta ja toipui. Eron hakeminen oli kuitenkin mennyt umpeen.

Nyt äidilläni on uusi mies. Hän asuu äitini kanssa kotitalossamme ja isäni ei voi sietää tilannetta. Nyt isä on se joka koko ajan vaatii talon myymistä ja eroa. Äiti on nyt sitä mieltä, että hänellä on hyvä olla kodissaan tämän uuden miehen kanssa ja ei halua menettää kotiaan. Vanhempani ovat siis edelleen avioliitossa.

Tässä on vain pieni palanen kaikesta siitä, mitä olen joutunut kärsimään. Olen siis jo 27-vuotias ja olen käsitellyt vanhempieni ongelmia jo kohta 15 vuotta. En tiedä miten enää kestän tätä. Tällä hetkellä tilanne on entistä pahempi ja huuto ja puhelinsoitot päivittäisiä. Isä uhkailee tappavansa tämän uuden miehen ja äiti vain itkee kohtaloaan. Ja minun pitäisi aina olla se järkevä joka puolustaa molempia. Ja selvittää kaikki asiat, myy talon, ei myy taloa, ottaa yhteyden asianajajiin, kuuntelee ja kuuntelee, huutoa ja raivoa.

Kirjoitukseni ei oikeastaan kaipaa vastauksia. Halusin vain purkaa pahaa oloani tänne, ja toivon, että joku joka on samassa tilanteessa ymmärtäisi minua. Onko teitä? Miksi en vain voisi elää omaa elämääni ilman tätä kaikkea..

8

232

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • xoxoxopuh

      Olet aikuinen. Sinä voit sanoa, että sinä et ole heidän huoltajansa tai asianajaja ja voit lyödä luurin korvaan.

      Sano itseäsi aikuiseksi vasta sitten, kun otat itse tehdä päätökset ja pysyä niissä. Vai oletko ottanut liikaa mallia vanhemmistasi, etkä edes itse osaa sanoa, kun on menty liian pitkälle eikä päätöksiä osata tehdä?

      • Uupunut

        Taidat olla oikeassa. Alan todellakin muistuttaa vanhempiani ja en pidä siitä. En ole oikestaan koskaan ajatellut noin, mutta hyvä että sanoit sen. Pelkään vain, että joudun katkaisemaan heihin välit kokonaan, sillä tilanne on mennyt jo liian pitkälle.


    • Olepa rohkea vielä

      Yhden asian toisin eteen, sillä kerrot isäsi sairastuneen syöpään. Hänen täytyy olla jollakin tapaa hoidoissa, joten olepa rohkea ja koeta saada yhteys hoitohenkilöstöön ja kerro että isäsi tarvitsee muutakin hoitoa, sillä nuo uhkailut ovat kauheita teille kaikille.
      Ei tarvita kuin hetki kun ylittyy raja tekoihin, on paljon parempi ett sen voisi estää. Nyt on kysymys ihmishengistä, joten toimi.
      Vanhampasi tarvitsevat molemmat terapiaa, pyydä äitiäsikin käymään siellä, evl.luterilaisen seurakunnan puhelimista löytyy numero ajan tilaukseen.
      Isäsi tarvitsee ymmärtää, että tuo juominen on vienyt hänen perheensä ja sitä ei saa takaisin entisenlaisena enää koskaan.

    • Näin täällä

      En tiedä lohduttaako kommenttini vai pahentaako entisestään oloasi kun kuulet, että näinkin vanhana tilanne vaan jatkuu...mutta kerron kuitenkin, että minä olen 45-vuotias ja elän edelleen kuvaamassasi tilanteessa.

      Meillä ei ollut ydinongelma alkoholismi, vaan muut syyt, mutta aivan samalla tavoin olen koko ikäni, niin pitkään kuin muistan, ollut vanhempieni (erityisesti äidin) terapeutti, tuomari, välittäjä ja tukihenkilö. Aina oli jokin "virtahepo olohuoneessa", joka edellytti tukeani.

      Ainoana lapsena en ole tehtävää voinut jakaa kenenkään kanssa tai delegoida kenellekään ja aina kun olen päättänyt ottaa etäisyyttä, olen kantanut siitä kauhean huonoa omaatuntoa, jota ei ole vähentänyt vanhempieni syytökset kiittämättömästä tyttärestä. Pahimmillaan minua kiristettiin jopa itsemurhalla.

      Nyt isäni on dementikko ja äiti hänen omaishoitajansa. Ja EDELLEEN minut saatetaan kutsua vaikka keskellä yötä selvittämään jotain tilannetta.

      Ei minulla sinulle mitään vastauksia ole, kun en ole itsekään omaa ongelmaani pystynyt ratkaisemaan. Halusin nyt kuitenkin vaan kertoa, että kyllä meitä on. Ja kuinka hyvin sinua ymmärränkään ja symppaan.

    • Onneton avioliitto

      Kirjoituksessa tulee hyvin esille näiden "sinnittely" avioliittojen onnettomat lapset. Sinusta on lapsena tehty aikuisten murhetaakkojen kantaja, jotta vanhempiesi avioliitto on säilynyt - se on eräänlaista lapsen psyykkistä hyväksikäyttöä. Toinen tärkeä asia on, että kaikki väkivalta mikä avioliiton sisällä tapahtuu ei ole fyysisesti näkyvää - erityisesti näissä "sinnittely avioliitoissa lasten takia" vanhemmat käyttävät toisiaan kohtaan henkistä väkivaltaa. Pelkäänpä, että jossakin vaiheessa elämääsi tulet kokemaan mielenterveydellisiä ongelmia.

    • Uupunut

      Luulen että ainakin avomieheni saattaisi kompata tuota mielenterveysasiaa. Huomaan monesti tuovani vanhempieni ongelmat myös omaan parisuhteeseeni ja riitatilanteissa käyttäydyn usein samalla tavalla kuin äitini. Tämän tosin tajuan yleensä vasta jälkeenpäin kun olemme sopineet ja keskustelemme riidasta. Tosin näkyvät perhe-elämäni aiheuttamat traumat ajoittain muillakin elämänalueilla.

      Itsemurhalla on minuakin uhkailtu. Mutta ei kerran vaan kymmeniä kertoja. Äiti sanoo aina, ettei hänellä ole mitään hyvää odotettavissa elämältä ja parempi että ajaa rekan alle/junan alle/syö purkillisen pillereitä ym ym... Tuntuu kauhealta nähdä tuo oikeasti kirjoitettuna. Kuinka äiti voi tehdä noin omalle tyttärelleen, joka on aina halunnut/joutunut tukemaan tätä?

    • Nainen65

      Itselläni ei ole ollut vastaavanlaisia kokemuksia, mutta mieleen tuli, että voisit(te) puhua ammattiauttajille tilanteestanne. Uskon siitä olevan apua. Teidän/sinun henkinen kuormitus on todella suuri ja uskoisin, että ammattiauttajalla saisit(te) tukea, jäsenneltyä ajatuksianne ja ennen kaikkia apua itsellenne siihen miten teidän pitäisi suhtautua vaikeaan perhe-elämään, kun on omakin elämä elettävänä. Puhuminen auttaa.

      Itse olen käynyt useamman kerran psyk.hoitajalle ja toisinaan psykiatrillekin puhunut. Olen sairastanut 15-vuotiaasta saakka, vaikeita ja pysyviä sairauksia tulee koko ajan lisää, 2000-luvulla olen läpikäynyt 4 suhteellisen isoa leikkausta ja v.-01 kävin kuoleman porteilla (klisee, mutta niin totta). Olin teholla koneissa ja letkuissa, mutta selvisin. Näiden kokemusten jälkeen ei enää kuitenkaan riittänyt tukijoukkojen apu, vaikka mahtavia olivatkin ja ilman heitä en olisi tässä, vaan tarvitsin ulkopuolista apua. Se oli rankkaa aikaa ja minulla oli alussa aivan ihana terapeutti, joka kuitenkin lähti "talosta", siirtyen muhiin tehtäviin, eikä hänen tilalleen tullut nainen ollut ollenkaan huono, vaan tosi mukava, jolle oli/jonka kanssa oli helppo puhua alku jälkeen.

      Tiedän, että vieläkin löytyy vanhanaikaisia käsityksiä ja ihmisiä, jotka ajattelevat ammattiauttajille puhumisen olevan turhaa tai sinut voidaan leimata hulluksi. Onneksi tämä on varmasti vähentynyt meillä täällä Suomessa.

      Ei kenenkään lapsen, ei edes täysi-ikäisen lapsen tarvitse eikä pidä olla vanhempiensa tuki ja turva, mutta luulen sinun/teidän saavan niitä omantunnon tuskia. ellet(te) "pidä heistä huolta". Sen kun pitäisi olla juurin päinvastoin. Ei ole oikein, että niin paljon vuosia menee ja kuluu teidän "hoitaessanne" vanhempianne. Ei ole oikein, että vanhempanne takertuvat ja turvaavat ongelmien tullessa teihin.

      Jos menette ammattiauttajan puheille ja jos on valinnan varaa, niin pyrkikää saamaan itseänne vanhempi terapeutti, jolla on jo sitä KOKEMUSTA JA ELÄMÄNKOKEMUSTA. Voihan tietenkin olla niinkin, ettei teillä ole sille väliä; minulle on ja lisäksi on mukavampi ja helpompi puhua naiselle. :) Onhan Jenkeissäkin nykyään joka julkulla oma teraperautti.;)

      Toivottavasti saatte tästä jotain irti! :)

    • oppeliini

      Uupunut, sinä et esittänyt kysymyksiä, etkä kaipaa vastauksia. Tiedostat oikein hyvin tilanteesi .

      Mutta oletko tullut ajatelleeksi että vanhempasi ovat harjoittaneet vakavaa henkistä väkivaltaa sinua, lastaan, kohtaan käytoksellään? Sinä voit ja sinun täytyykin täysin oikeutetusti rauhallisella äänellä ilmoittaa kummallekin että "nyt riittää". Sinun ei todellakaan tarvitse enää olla heidän verbaalinen kaatopaikka jonne voi tunkea kaiken heidän tietoisesti ja harkiten keräämänsä saastan. Uudelleen ja uudelleen ja uudellleen ja uudellleen ja.....

      Sinulla on oikeus omaan rauhalliseen ja kauniiseen elämään.

      Olet huomannut jo miljoonannen kerran että sinä et VOI sanoa enää mitään uutta heille. Sinä olet jo sanonut kaiken mitä heille on voinut ehdottaa ja auttaa. Mikään ei ole tehonnut.

      Joten eiko olisi jo korkein aika jättää heidät omaan rauhaansa, jauhamaan sitä samaa iänkaiken vanhaa purukumiaan.

      Vain älä vastaa puhelimeen tai jos vahingossa vastaat, lopeta keskustelu heti alkuunsa. Muista, pidä AINA mielessäsi, että sinä olet kunnioitettu ja arvokas yksilo, et iänikuinen kaatopaikka!!!
      Valitse huolella kenelle puhut, kenelle käytät aikasi ja ajatuksesi. Hyväksikäyttäjä-vanhempasi eivät takuulla kuulu tuohon ryhmään!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      106
      1762
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      209
      1742
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      106
      1663
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      254
      1425
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1376
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      482
      965
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      946
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      898
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      298
      886
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      832
    Aihe