Onko kiltti kuorotyttö jotenkin ahdistava?

Miksei kiltille kuorotytölle kelpaa kilttimies?

Miksi haluat rokkari panoeinon?
Miksi ei kelpaa kuorotytölle kiltti mies?

Miksi sulle kelpaa vain rokkijätkät? Häh?!

Oot uskovainen joten hanki ittelles uskovainen mies!

Kovin viatonta on ollut nuorisokulttuuri silloin kauan, kauan sitten.

Heiveröinen kiltti tyttökulta on nimenomaan ihanne nainen!

Mutta pitääkö miehen esittää kovista kelvatakseen tällaiselle kiltille naiselle?
Olen kyllä musikkimakuni puolesta rokkijätkä. Mutta pitääkö sitä jotenkin tuoda esille pukeutumisella tai jollain "vittu mä oon kova"-asenteella jotta olisi tarpeeksi mies heiveröisen tyttökullan mielestä? Se on mielestäni olennaisempi kysymys.

Monenko miehen nussima sitten olet?

Jokainen kiltti kuorotyttö haaveilee rajusta rokkijätkästä joka saa kiltin tytön kuoren alta kaivettua esiin sen elämästä nauttivan vampin, jollainen jokainen kiltti tyttö haluaisia olla, muttei uskalla. Kiltteys ei ole koskaan oma valinta, vaan kirous josta etsitään vapautusta, vaikka pohjamutia myöten, kuten Älyn haamut ja muut.

Sanompa kuorotytölle, että varo, mitä toivot, sillä joskus toive voi muuttua todeksi ja se onkin täysin muuta, mitä olet toivonut.
En ole uskovainen, enkä ole laulanut kuorossa, mutta ex-mieheni kysyi seurustelumme alussa, että "sähän olet kiltti, (etkä kirjoita esim. muistelmaa meidän suhteesta kuten Susan Ruusunen teki suhteestaan Matti Vanhaseen)"? :D

Ei ahdista, mutta kuulostaa äärettömän tylsältä. Eli ei mun tyyppiä...

Kiltin kuorotytön unelma on tietysti raju rokkari.

Kuoroharrastus ja musikaalisuus ei varmasti ole este vaan pikemminkin plussaa, ainakin muusikoiden mielestä, mutta muut ominaisuutesi kuulostaa sellaisilta että rokkarit tuskin tosissaan kiinnostuu. Tai riippuu ulkonäöstäsi ja persoonasta muuten, mutta jos oot yhtä tylsä kuin miltä kuulostat niin ei toivoa. Panoksi tietty kelvannet, mutta kukapa ei. Etkä säkään uskovaisena "kilttinä" tyttönä varmaan jaksaisi miestä jonka elämäntapaan kuuluu vahvasti päihteet, sekoilu ja täysin erityyppinen musamaku ja skeneily... Sori yleistys mutta ainakin omassa tuttavapiirissä just näin.

Kuorolaulu no vaikka a capella on jees mutta kirkkoon en ikinä liittyisi.

Kaikenlaiset harrastukset, musikaaliset myös, ovat lähinnä plussaa. Itseäni häiritsisi ainoastaan tämä satuolentoihin uskominen. Uskontokin on kyllä ok, jos siitä ei tarvitse kuulla.
Kirkkohäitä et kanssani tulisi saamaan, eikös sitä pidä kuulua seurakuntaan, jotta voi sellaiset peijaiset järkätä?

Eiku sen ei pitäis olla uskossa. Tai ei se itseasiassa haittaa, jos uskoo... mikäli hän on samaa mieltä siitä että lapsille valehteleminen on väärin.

No minähän en ole rokkijätkä enkä muutenkaan musiikkimiehiä, mutta vastaanpa silti.

Minusta kuorolaulu ja klassinen musiikki ovat naisella todella eroottisia harrastuksia, ja tyylikkäällä tavalla eroottisia. Tiedän joo, tämä on omituinen fetissi, varsinkin kun en itse noista(kaan) musiikin lajeista paljon mitään tajua. Mutta tuossa syksyllä näin jonkin kamarikuoron jäseniä yhdessä seminaarissa, ja kyllä sen porukan nuoret naiset olivat kaikki jotenkin eteerisen kauniita ja keijukaismaisia. Siis ihan meikittöminä ja farkuissa ja arkisina. Ja tuo "heiveröinen nainen" kuulostaa minun korvissani hyvältä.

Sitten tuo uskontopuoli... voisin kyllä seurustella vaikka jonkun humaanin ja liberaalin naispapin kanssa. Sen sijaan ihminen, joka "on uskossa" tai "uskovainen", herättää lähtökohtaisesti vähän epäluuloa, heti tulee joku viidesläinen mieleen. Ehkä tämä on väärä tulkinta, mutta näin nämä semanttiset mielleyhtymät minun päässäni toimivat.