to be or not to be

ollaan miehen kanssa tässä puolisen vuotta tapailtu.
kun olemme yhdessä, kaikki sujuu loistavasti. meillä synkkaa hyvin ja meillä on samanlainen ajatusmaailma. tunteemme ovat voimakkaita toisiamme kohtaan.

kuitenkin, mies on sanonut parikin kertaa että ei osaa seurustella ja tämä on johtanut siihen että emme ole nähneet vähään aikaan. sitten kun taas näemme, se rakkauden määrä on käsinkosketeltavan valtava.

tässä taannoin mies sanoi taas että ei pysty tähän ja sanoi myös että ei ole enää kiinnostunut minusta. tämä johti siihen että emme ole nyt nähneet..

kunnes juttelimme ja sovimme että oltaisiin vain ystäviä. sovimme että näemme seuraavana päivänä. menin hänen luokseen ajatuksena, että vaikka hänestä välitänkin, me emme saa enää suudella tms lähen tyä.
siksi ihmettelinkin, kun ituessani hänen viereensä hän otti käteni käteensä ja siitä sä lähti. emme pystyneet olemaan vain ystäviä ja huomasin että ei hänen kiinnostuksensa mihinkään ollut hävinnyt.

mitä minun pitäisi tehdä? en halua painostaa häntä kysynällä missä mennään, mutta toisaalta tämä on puuduttavaa kun ei tiedä mitä tapahtuu.
anannko vain ajan kulua ja katson kuinka tämä etenee ja olen jatkuvasti varpaillani, koska hän taas sanoo että tämä onki ohi vai lopetanko tämän itse?

en haluaisi lopettaa, koska hän on kaikkea sitä mitä haluan ja hän on sanonut minulle samaa. eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö tämä pitäisi paikkaansa. ketään toista kummallakaan ei ole.

en kaipaa tähän mitään tylyjä jätä se-, tai se ei rakasta sua-kommentteja. vaan neuvoja, viisaita neuvoja.
kiitos