mies lähti ja tuli

Minusta tämän asian tekee kaikkein vaikeimmaksi se, että sinä olet itse tässä tilanteessa henkisesti niin heikko. En kiellä etteikö tilanne olisi vaikea, varsinkin kun lapsia ajattelee. Mutta kauanko luulet jaksavasi itse kun vai ymmärrät ja holhoat muita ja itse saat tuskin mitään.

Elin itse vastaavassa tilanteessa n. 3 vuotta ja lopussa kärsin jo masennuksesta ja unettomuudesta. Pelastukseni oli se, että ihastuin syvästi toiseen mieheen mistä sain voimia alkaa asioitani järjestämään. Kun pääsin asioissa alkuun, tapahtui kaikki sitten nopeasti. Hain avioeroa ja painostuksen jälkeen sain "häädettyä" mieheni uuteen asuntoon koska halusin jäädä lasten kanssa tuttuun asuntoon.

Koko prosessi vaati älyttömän määrän voimia koska työt ja lapset oli siinä samassa hoidettava. Saimme lopulta aikaiseksi melko "hyvän" sovun. Asumme lähekkäin ja lapsille on koti molemmissa paikoissa. Riitelemme nukyisin harvoin enää mistään.

Tällä hetkellä voin henkisesti hyvin. Olen kasvanut ja vahvistunut ihmisenä. Joskus mietin kuinka kaikesta selvisimme näinkin hyvin mutta hyvä näin.
Se ihastukseni josta kaikki alkunsa sai on jo melkein unholassa. Olen asunut 2 vuotta yksin lasteni kanssa ja viihdymme hyvin keskenämme. Olen tutustunut miehiin mutta olen todella tarkka. Elän mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Myös lasteni isä on edelleen sinkku.

Voimia sinulle ja mieti mitä elämältäsi haluat. Tilanteesi ei ole helppo jo olosi on kohta tosi ahdistunut jos mikään ei muutu. Apua ja henkistä tukea voi hakea myös monista eri paikoista. Tilaa vaikka aika lääkärille ja kerro tilanteesi. Hän osaa ohjata sinut oikeaan paikkaan jos voimasi alkavat loppumaan.

Tosi ikävä tilanne. Kuulostaa siltä että voimasi eivät voi kestää kovin kauan noin. Mitäpä jos ehdottaisit miehellesi että puhuisitte tilanteesta ammatti-ihmisen kanssa, ehkä hän pystyisi avautumaan paremmin neutraalilla maaperällä? Kertoisit hänelle ettet jaksa näin, että tilanne on selvitettävä, tahdotteko molemmat yrittää yhdessä vai ei. Ja sinulla on oikeus tietää miksi miehesi tuli takaisin ja mitä hän sinusta ja perhe-elämästänne nyt haluaa. Epävarmuus on pahinta, itse ainakin yritin rakentaa tyhjän päälle, olla täydellinen ja näyttämättä tuskaa pari vuotta kun mies häilyi minun ja uuden suhteen ja jonkinlaisen kokonaiskriisin välillä eikä tiennyt mitä tahtoo (ei tiedä vieläkään, mutta ammattiavun ja oman prosessointini kautta uskalsin ensin edellyttää käyntejä ammatti-ihmisellä ja sitten lopulta asettaa takarajan jolloin on sitouduttava yrittämään tai sitten rakennan elämää yksin - meillä on myös aika pienet lapset jotka huolletaan jatkossa yhdessä, puolet ajasta molemmilla).

Hirveintä on että olet jo kerran kokenut jättämisen ja joudut pelkäämään sitä taas. Kyllä ehdottomasti kannattaa ottaa härkää sarvista ja alkaa selvittää, onko miehelläsi ja myös sinulla vielä tahtoa yrittää yhdessä, ei vain lasten takia vaan myös parisuhteen kannalta! Parempi saada selkeät omat elämät kuin se jäätävä ahdistava yhteiselämä jos tahtoa ei löydy.

Voimia sinulle, ymmärrän täydellisesti tuon pelon, olen kokenut sen ja pelkään vieläkin kaikkea mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta pahinta on kun ei tiedä tulevasta mitään. Näytteleminen ei saa miestä sitoutumaan eikä estä häntä lähtemästä uudelleen, vain se että edellytät häntä selvittämään kanssasi mistä on kysymys ja voiko asioille tehdä jotain. Uskon että niin on lapsillennekin pitkällä tähtäimellä parasta. Koita jaksaa, et ole yksin vaikka siltä tuntuisi.

mitä tilaa, lauletaan laulussa. Taitaa pitää paikkansa. Koska olet asettunut päähän potkittavaksi, mies myös kohtelee sinua sillä tavalla. En osaa sinua auttaa, mutta tarvitsisit kyllä jonkun, joka antaisi sinulle itseluottamusta. Olet itse niin kiinni miehessäsi (en ymmärrä miksi), että välität sen viestin lapsillekin. Heti kun alat uskoa pärjääväsi ilman häntä, pärjäävät lapsetkin.

Minäkin otin mieheni kerran takaisin,mutta onnekseni tuo lähti itse.
Lapseni voivat nyt paremmin,vaikka isää ikävöivätkin.On kuitenkin parempi elää erossa
isästä,kuin elää koko perhe ahdistuneessa ilmapiirissä.
Vanhimman lapseni koulu alkoi isän lähdön
jälkeen sujua paljon paremmin (keskiarvo nousi
numerolla!) ja hän sanoi minulle,että minä
en olisi ottanut takaisin ja ettei olisi enää
kestänyt hetkeäkään.
Älä piiloudu lasten selän taakse,vaan ota niskasta
kiinni itseäsi ja ala elää elämisen arvoista elämää.Se tekee kipeää ja on vaikeaa,mutta sitten
kun alat itse voimaan hyvin,niin hyvä olosi heijastuu ympärillesi ja ympäristösikin ,
siis lapsesi,alkaa voimaan hyvin.
Voimia sinulle,sinulla on raskas tie kuljettavana
mutta pohjan kun saavuttaa, niin sieltä ei pääse
kuin ylöspäin!