Kun mikään ei tunn riittävän

Olemme olleet yhdessä noin 5 vuotta. Lapsia ja kaikkea tullut hankittua, talot autot yms.... peruselämään kuuluvia asioita.
Yhdessä olemme päivittäin, lapset hoidetaan yhdessä.
Mutta koko aikainen valitus siitä, ettei puoliso saa tarpeeksi henk. koht. huomiota. Vaikka päivittäin olemme yhdessä. Koskettelen ja halailen kohdalle sattuessa.
Mutta pitäisi enemmän ja se on kuulemma vain rutiinia etc.....

Alkaa suoraan sanoen vituttaa koko valitus. Luulen, että puoliso on vain kyllästynyt minuun ja keksii kaikkea valituksen aihetta, että pääsisi eroon.
Tuntuu ettei toinen vain huomaa vai mikä lie turhautumisen syynä.

Tekisi mieli pakata tavarat ja lähteä vaan menemään. Tätä on jatkunut jo niin kauan. Olin ihan tyytyväinen elämääni, mutta nyt tämä valitus on saanut ajattelemaan kaikkea toisin. alkanut ahdistaa koko yhteinen elämä, kun ei se toiselle kelpaakaan, vaan vielä pitäisi olla jotain enemmän.

Tuntuu turhalta enää yrittääkään lisätä sitä huomioimista tai muuta. tuntuu että itse antaa jo liikaakin ja tasapaino on väärä.
Aikaisemmasta kokemuksesta lisäksi oppinut, ettei se lopulta mitään muuta. Syy on jossain muualla.
1168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tyypillinen parisuhteen perusongelma, että haetaan syitä ulkoota esim. puolisosta vaikka oma syy tyytymättömyyteen on itsessään, omissa ajatusmalleissa, toiveissa, käsittelemättömissä ongelmissa/traumoissa jne.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Looseriko ? kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä noin 5 vuotta. Lapsia ja kaikkea tullut hankittua, talot autot yms.... peruselämään kuuluvia asioita.
Yhdessä olemme päivittäin, lapset hoidetaan yhdessä.
Mutta koko aikainen valitus siitä, ettei puoliso saa tarpeeksi henk. koht. huomiota. Vaikka päivittäin olemme yhdessä. Koskettelen ja halailen kohdalle sattuessa.
Mutta pitäisi enemmän ja se on kuulemma vain rutiinia etc.....

Alkaa suoraan sanoen vituttaa koko valitus. Luulen, että puoliso on vain kyllästynyt minuun ja keksii kaikkea valituksen aihetta, että pääsisi eroon.
Tuntuu ettei toinen vain huomaa vai mikä lie turhautumisen syynä.

Tekisi mieli pakata tavarat ja lähteä vaan menemään. Tätä on jatkunut jo niin kauan. Olin ihan tyytyväinen elämääni, mutta nyt tämä valitus on saanut ajattelemaan kaikkea toisin. alkanut ahdistaa koko yhteinen elämä, kun ei se toiselle kelpaakaan, vaan vielä pitäisi olla jotain enemmän.

Tuntuu turhalta enää yrittääkään lisätä sitä huomioimista tai muuta. tuntuu että itse antaa jo liikaakin ja tasapaino on väärä.
Aikaisemmasta kokemuksesta lisäksi oppinut, ettei se lopulta mitään muuta. Syy on jossain muualla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu