Tutustuin mieheeni reilu 10-vuotta sitten. Alkumme oli aika hankalaa. Mieheni oli parisen vuotta aiemmin ollut ammattisotilaana nuoruusvuosina ja käsitteli sen tuomia traumoja pitkään suhteen alku taipaleella. Itse olin juuri kokenut eron pitkäaikaisesta suhteesta ja läheisen ystäväni kuoleman.
Lähtökohtamme olivat siis vaikeita, koska monenlaisia tunteita ja ongelmia nousi pintaan. Eräänä päivänä sitten suhteen alussa, mieheni petti minua. Hän tunnusti seikkailunsa itse heti, jotta kuulisin sen häneltä suoraan. Sen jälkeen erosimmekin puoleksi vuodeksi, kunnes kohtalo toi meidät taas yhteen.
Siitä lähtien olemmekin olleet kuin paita ja peppu. Onhan meilläkin ongelmia, mutta selvitty ollaan ja yhdessä jatketaan eteenpäin. Kaksi lastakin on siunaantunut.
Silti minua vaivaa tunne, että hän voisi vielä pettää minua. Olemme puhuneet asiasta, mutta en saa tunnettani pois päästäni. Mieheni on sosiaalinen ja hauskan näköinen, joten vientiä varmasti olisi. Hän juttelee mielellään ihmisten kanssa ja katselee hyvännäköisiä naisia. Ihan niinkuin minäkin miehiä ja niinhän se onkin, että katsoa saa, muttei koskea...
Mieheni käy harvoin ulkona ja kertoo yleensä kaiken?! mitä on tapahtunut. Harvoin tarkoittaa meillä muutamaa kertaa vuodessa. Hän on hyvä isä ja aviomies, mutta tämä tunne häiritsee minua. Mikä avuksi? Ei minua vaivaa mustasukkaisuus. En koe oloani uhatuksi, kun olemme liikkeellä yhdessä. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta tätä tunnetta en saa mielestäni. Mitä tehdä?
Lähtökohtamme olivat siis vaikeita, koska monenlaisia tunteita ja ongelmia nousi pintaan. Eräänä päivänä sitten suhteen alussa, mieheni petti minua. Hän tunnusti seikkailunsa itse heti, jotta kuulisin sen häneltä suoraan. Sen jälkeen erosimmekin puoleksi vuodeksi, kunnes kohtalo toi meidät taas yhteen.
Siitä lähtien olemmekin olleet kuin paita ja peppu. Onhan meilläkin ongelmia, mutta selvitty ollaan ja yhdessä jatketaan eteenpäin. Kaksi lastakin on siunaantunut.
Silti minua vaivaa tunne, että hän voisi vielä pettää minua. Olemme puhuneet asiasta, mutta en saa tunnettani pois päästäni. Mieheni on sosiaalinen ja hauskan näköinen, joten vientiä varmasti olisi. Hän juttelee mielellään ihmisten kanssa ja katselee hyvännäköisiä naisia. Ihan niinkuin minäkin miehiä ja niinhän se onkin, että katsoa saa, muttei koskea...
Mieheni käy harvoin ulkona ja kertoo yleensä kaiken?! mitä on tapahtunut. Harvoin tarkoittaa meillä muutamaa kertaa vuodessa. Hän on hyvä isä ja aviomies, mutta tämä tunne häiritsee minua. Mikä avuksi? Ei minua vaivaa mustasukkaisuus. En koe oloani uhatuksi, kun olemme liikkeellä yhdessä. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta tätä tunnetta en saa mielestäni. Mitä tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olette puhuneet toisillenne ja olette luvanneet olla toisillenne olla uskollisia.Kerroit että sinulla on hyvä aviomies ja hyvä isä lapsille.Miehesi käy harvoin ulkona ja hän on ollut rehellinen sinulle,niin eikö se kerro että miehesi haluaa olla avoin ja kertoo sinulle illanvietosta.
Tärkeintä parisuhteessa on luottamus toiseen ihmiseen.Kun ei ole mitään tapahtunut ja olette keskustelleet asiasta niin luota aviomieheesi ja unohda ne häiritsevät tunteet ja keskity parisuhteen hoitamiseen.