Täällä 34-vuotias mies. Tai paremminkin kait poika, kun ei ole koskaan ollut mitään kanssakäymistä naisen kanssa. Ei mitään, ei edes suutelua.Tässä alkaa väkisinkin miettimään, onko minut tuomittu elämään elämäni yksin. Elämässäni ei ole mitään muuta kuin työ. No pitäähän siitä olla tyytyväinen että ei tarvi olla työtön.
Mutta kun ei ole kavereita eikä sosiaalisia harrastuksia niin mistä voi löytää naisen? Viihteellä käyminen ei ole koskaan kiinnostanut. Tylsä sinne baariin on yksin lähteä ja alkoholia käytän erittäin vähän.Kammoksuttaa jo pelkkä ajatuskin että en löydä ikinä ketään.
Vaikka työpaikallani on ollut vuosien varrella kymmeniä sinkkunaisia, kukaan ei ole osoittanut minuun mitään kiinnostusta. Syynä kai hiljainen luonteeni ja olen myös kovin totinen. Ei naurata.
Pikemminkin naiset aukovat minulle päätään naisettomuudestani ja helppohan minulle on vit-tuilla kun en osaa puolustautua. Aikoinaan olin koulukiusattu mistä kai osin johtuu kaverittomuuteni.
Nettideittailuakin yritin pari vuotta sitten, mutta kukas hiljaisesta miehestä kiinnostuisi.
Olen saamaton nahjus ja mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeampi on aloittaa suhde.
Tunnen itseni aivan luuseriksi, kun monilla ikäisilläni on jo kouluikäisiä lapsia.
Tiedän, että kuulostan ikävältä ja masentuneelta ihmiseltä, mutta mistä tähän elämään saisi iloa? Tekisi mieli tehdä loppu tälle kaikelle.
Onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia?
Ja kenenkään ei tarvi kirjoittaa mitään vit-tuiluviestejä, mä saan sitä osakseni joka päivä.
Mutta kun ei ole kavereita eikä sosiaalisia harrastuksia niin mistä voi löytää naisen? Viihteellä käyminen ei ole koskaan kiinnostanut. Tylsä sinne baariin on yksin lähteä ja alkoholia käytän erittäin vähän.Kammoksuttaa jo pelkkä ajatuskin että en löydä ikinä ketään.
Vaikka työpaikallani on ollut vuosien varrella kymmeniä sinkkunaisia, kukaan ei ole osoittanut minuun mitään kiinnostusta. Syynä kai hiljainen luonteeni ja olen myös kovin totinen. Ei naurata.
Pikemminkin naiset aukovat minulle päätään naisettomuudestani ja helppohan minulle on vit-tuilla kun en osaa puolustautua. Aikoinaan olin koulukiusattu mistä kai osin johtuu kaverittomuuteni.
Nettideittailuakin yritin pari vuotta sitten, mutta kukas hiljaisesta miehestä kiinnostuisi.
Olen saamaton nahjus ja mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeampi on aloittaa suhde.
Tunnen itseni aivan luuseriksi, kun monilla ikäisilläni on jo kouluikäisiä lapsia.
Tiedän, että kuulostan ikävältä ja masentuneelta ihmiseltä, mutta mistä tähän elämään saisi iloa? Tekisi mieli tehdä loppu tälle kaikelle.
Onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia?
Ja kenenkään ei tarvi kirjoittaa mitään vit-tuiluviestejä, mä saan sitä osakseni joka päivä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hakeudu terapiaan (hae KELA-tukea varten lausunto psykiatrilta). Auttaa pääsemään yli traumoista. Sillä välin hae lääkkeitä jotka auttavat sekä masennukseen että sosiaaliseen jännitykseen. Vedä isoa annosta päivittäin ja paljon alkoholia päälle ja lähde yöelämään riehumaan. Aloita myös pari harrastusta missä tapaa muita ihmisiä. Ja ilmoittaudu vaikka vapaaehtoistoimintaan mukaan.
Manillaköyttä saa rautakaupasta...
Manilla köyttä saa ja luotollakin, mutta manilla saa myös naista.
hei,
oletko miettinyt, että uskonnollisissa yhteisöissä on samat normit yksinelävälle, mitä jo noudatat, mutta ei pakkoa elää yksin.
Suosittelisin hengellisiä tilaisuuksia, vaikka taatusti pettyy, jos vain sillä asenteella vain käy tilaisuuksissa. Lähinnä vertaistuen näkökulmasta ajattelen ja kiusaaminen ei ainakaan kuulu em. kuvioihin, tosin kaikkea on.
Monia kristittyjä kiusataan myös samoista syistä kuin sinua, joten ei se uskovana olo tuon pahempaa ole kuin kuvaat. Saisit vielä tulevaisuuden ja toivon. Jeesusta kannattaa kokeilla. Ei tuo terapiakaan aivan turha idea ole, vaikkei tuo lääkehumala kovin järkevältä kuulosta. Traumat syö voimia.
Mistä asioista pidät ja mitkä aiheuttavat/voisivat aiheuttaa intohimoja? Mitä tekisit vapaa-ajallasi, jos saisit valita ilman rajoitteita minkälaista elämää viettäisit? Jaa asiat kahteen luokkaan, asiat joihin voit toteuttaa itse ja asiat, johon liittyy toinen/toisia ihmisiä. Mieti miten pystyisit toteuttamaan asioita käytännössä tai etenemään lopputuloksen suuntaan vähitellen (toteuta vaikka ensimmäinen askel kohti tavoitetta ja kun olet siellä mieti seuraava askel).
Ilmeisesti haluaisit naisen. Jos haluat naisen mitkä omista kriteereistäsi ovat sellaisia, josta voit joustaa ilman että se tuntuu tyytymiseltä huonoon? Mitä enemmän kriteereitä on, sitä turhauttavampaa hakeminen on, varsinkin jos kontakteja on vähän. Turhat kriteerit siis kannattaa poistaa listalta ja keskittyä vain oleelliseen. Puolison löytäminen vaatii uskaltamista-yrittämistä-pettymistä n-sykliä kunnes vika vaihetta ei enään tule. Ota sykli kokemuksen keräämisen kannalta, aika harvalle se kolahtaa molemmin puolin ensimmäisen kanssa. Koska naisen saaminen on osittain ulkonäöstä kiiinni niitä asioita sinun on helppo kohentaa liikkumalla, vaatevalinnoilla ja käymällä säännöllisesti parturissa. Samalla itsetunto nousee, mikä parantaa mahdollisuuksia paljon enemmän kuin ulkonäkö. "Mä en ole mitään"-asenne on tehokkaimpia naisenkarkottimia...
Jos sinulla on joku asia mistä innostut, voisitko hakeutua harrastamaan alaa? Ehkä samalla voisi tavata mielenkiintoisia ihmisiä kaveriksi/ystäväksi ehkä jopa naisystäväksi. Kun alat tehdä jotain mistä innostut, olet onnellisempi ja tyytyväisempi. Tyytyväisyys lisää oman elämäsi mielekkyyden lisäksi myös kiinnostavuuttasi naisten silmissä.
Jos taustalla on traumoja, ei terapia ole huono vaihtoehto. Parantaa luultavasti parisuhdetaitojasi. Huonoitsetuntoinen ja koulukiusattu ihminen helposti kokeilee koko ajan pysyykö toinen tässä ja rakastaako, vaikka uhkaan lähteä tai sanon pahasti tms. Kaikki ei välttämättä pysy.
Nainen ei ole avain onneesi. Vaikka saisitkin naisen, mutta jos et elä vain hänen ja suhteenne kautta, on naisen osa aika rankka (suhde ei välttämättä kestä). Siis paras taktiikka naisen saamiseen, on hankkia oma elämä ja vastata itse omasta onnellisuudestaan. Jos käy huonoin vaihtoehto eli et saa naista, silti sinulle jää onnellisuus ja tyytyväisyys.
Täällä kirjoittaa kolmeakymppiä lähestyvä nainen joka ei ole myöskään koskaan seurustellut ja kokenut aikoinaan kiusaamista koulussa. Ei todellakaan ole mukavaa kun elämän ainoa sisältö on työ ja sielläkin ihmiset on ilkeitä ja saa kokea halveksuntaa hiljaisuutensa ja yksin elämisensä vuoksi. Naisen arvoa ei ainakaan nosta ettei ole kumppania ja lapsia. Jotenkin tuntuu että lapsen saaminen on naiselle jokin status symboli tai arvon mittari. Töissä olen tosiaan kohdannut vain vahvoja naisia joille hiljaisuus tai arkuus ei ole mikään ongelma. Saa kyllä olla koko ajan tarkkana ettei jää niiden jalkojen alle kun tuntuu ettei heillä oikein tunteita ole siellä töissä. Voin siis hyvin ymmärtää miltä sinusta viestin aloittaja tuntuu.
Vapauta mielesi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/LSD
Kyllä se siitä vielä pahemmaksi muuttuu. Itse olen jo 43-vuotias eikä kyrpäni ole koskaan käynyt pillussa, käytän sitä pelkästään kusemiseen ja runkkaamiseen.
"Where you are now you can't even imagine what the bottom will be like"
http://www.youtube.com/watch?v=rSpqObhK4Rw
This is your life ATM.
Käänny Jehovan todistajaksi. Tapaat paljon neitsyitä 25-30 -vuotiaita, tasokkaita sinkkunaisia!