Alan olla kyllästynyt tähän yhteiskunnan eriarvoisuuteen!!

Ilmainen elämä

Hei! tämä tarina ei koske minua vaan erästä läheistä tuttavaani. Häntä pyöritettiin päivästä toiseen Kelan työharjoitteluissa eri firmoissa ja ikinä ei työllistetty. Tämä henkilö haki koko ajan aktiivisesti opiskelemaan päätoimisiin oppilaitoksiin ja eri kouluihin siis muuallekin,ihan mitä tahansa muuta kun tuota turhanpäivästä sontaa mistä ei ole ihmiselle mitään hyötyä. Noin 400 työhakemusta samaan aikaan teki ja sama laulu jatkui päivästä toiseen viimeinen niitti oli viimeisin työharjottelu paikka josta taas heitettiin pellolle tuosta vaan mene soskuun ja Kelaan tervemenoa vaan! Tällöin tälle ihmiselle tapahtui erittäin vakava stressireaktio jossa hän sekosi päästään todella pahasti ja ankaran paniikkokohtauksen ja ahdistuneisuuskohtauksen luuhistui maahan soitin ambulanssin paikalle ja sairaalaan. En ole ikinä nähnyt kun terve nuori mies joutuu tollaseen tilaan yhtäkkiä. Hän joutui mielisairaalaan osastolle ja rauhottavat päälle. Hän jankkasi minulle koko ajan tämän kohtauksen aikana että hänen koko loppuelämänsä on kokonaan piloilla,että ihan sama on kuolla ja tappaa itsensä. Ei ymmärrä yhteiskunnan korkeat päättäjät ja työvoimaviranomaiset millaista tuollainen naurettava touhu voi ihmiselle merkitä jonka pitäisi pystyä itsensä elättämään ja pystyä viettämään normaalia elämää. Ainiin tällä ihmisellä oli ammattillinen koulutus pohjalla ja työkokemusta. Miten tämä yhteiskunta voi tehdä tälläisiä sairaita temppuja? En oli ikinä nähnyt kun ihmiselle sekosi lopullisesti päänuppi todella pahasti.Tähän ryhmään (F43) koottujen häiriöiden ajatellaan sitä vastoin syntyvän aina äkillisen vaikean stressin tai jatkuvan trauman suorana seurauksena. Rasittavat tapahtumat tai jatkuvat hankalat olosuhteet ovat ensisijainen ja tärkein syytekijä, eikä häiriötä olisi ilmennyt ilman niiden vaikutusta. Tämän ryhmän häiriöitä voidaan siis pitää sopeutumista häiritsevinä reaktioina vaikeaan tai jatkuvaan stressiin, sikäli että ne ehkäisevät menestyksellisiä selviytymiskeinoja ja johtavat siksi sosiaalisten toimintojen ongelmiin.
F43.0 Äkillinen stressireaktio Tähän alle laitoin vielä tietoa mikä hänelle tuli. Kyllä ei ajattele tämä yhteiskunta yhtään. Millonka täällä tajutaan se asia että ihmisillä pitää olla palkkatyösuhde eikä mitään tollasta jonniinjoutavaa langan näpräystä mistä ole mitään hyötyä ihmisen kukkarolle?

10

188

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mikko vaan

      En ihmettele yhtään että pitkässä juoksussa Kelan ja Työkkärin sekä Soskun välillä asiointi aiheuttaa tollaisen stressi reaktion. Kuka hullu sitä kestää päivästä toiseen? Väliaikaisesti se vielä menettelee,mutta pitkyttyessään itsellenikin aivan taatusti tulee tollainen kohtaus!

      • dddddddddddddddddd

        mullakin kokemusa samanlaisesta pyörityksestä jo reilun 20 vuoden ajan jatkuvasti.
        Nyt olenkin mielentervystoimiston asiakas...


    • Taistelija.....

      Ihmiset on niin erilaisia. Minä olen ollut työttömänä jo yli 20 vuotta ja saanut myös sossun rahaa jo n 15vuotta, sekä asumistukea. Olen ollut erilaisissa pyörityksissä kelassa, sossussa, kursseilla, muutamissa pätkätöissä yms yms Minulle tämä kaikki ei ole aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa niin fyysiselle kuin henkiselle puolelle, Mutta niinkuin totesin me ihmiset olemme niin erilaisia ja kestämme asioita ja paineita kovin erilaisesti. Luulen että tämä ystäväsi oli tai on kuitenkin kovin kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivää sorttia? Minä taas olen kovin tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen ja enkä muuta oikeastaan kaipaakkaan, riittää kun on ruokaa, vähän rahaa, oma lämmin sänky ja katto päänpäällä.

      • 7+17

        Se ero onkin juuri siinä miten työttömyyteensä suhtautuu. Itsellä meni kaksi ekaa vuotta aika huolettomasti. Hain työtä tasaiseen mutta rauhalliseen tahtiin ja olin ihan varma, että kohta tärppää ja on turha stressata koska sitten kun työelämään pääsee niin elämä alkaa ja oravanpyörään ehtii vielä hyvin mukaan. Sitten kun se toinen vuosi läheni loppuaan niin alkoi tulla varmuus siitä, että se oravanpyörä karkaa tavoittamattomiin ja elämä menee ohi huomaamatta.

        Ensimmäisenä katosivat haaveet siitä, että olisin vielä joskus johtaja tai muu pamppu (olen akateeminen). Sitten menivät unelmat urakehityksestä ja työkeikoista ulkomaille. Lopulta tajusin, etten tule edes työllistymään omalle alalleni ja kuuden vuoden opiskelut valuvat hukkaan koska pitkä työttömyys on tuhonnut mahdollisuuteni. Jokaista alimman portaan paikkaa hakee 200-300 henkilöä, joista löytyy aina muutama kymmenen nuorempaa, fiksumpaa, parempia arvosanoja saanutta tai kauniimpaa, jolla on laadukkaampaa ja tuoreempaa alan työkokemusta ja jotka eivät ole olleet työttöminä (tai varsinkaan pitkäaikaistyöttöminä, joka on nykyään papereissa pahempi kupru kuin vankilatuomio). Ja sitten on vielä opiskelijoiden armeijat, jotka kilpailevat niistä samoista paikoista ja aloittavat työuransa jo kouluaikanaan.

        Tuon tiedostaminen oli aika masentavaa. Kuitenkin elämästä hyvinkin kymmenen vuotta oli kulunut selvä suunnitelma mielessä: lukion jälkeen opiskelen tätä alaa ja sitten työllistyn tällaisiin hommiin ja etenen uralla tähän suuntaan jne. Kun tajusin kaiken tuon jäävän haaveeksi niin aloin kärsiä stressistä. Hain vimmatusti mitä tahansa työtä, mutta mitään en saanut. Kun ei kelpaa edes kantamaan laatikoita, on aika vaikeaa pitää itseään minkäänlaisessa arvossa. Unirytmi katosi ja heräilin keskellä yötä tai en saanut unta laisinkaan, vaikka väsytti enkä ollut nukkunut kuin 4-5 tuntia edellisenä yönä. Olin jatkuvasti pinna kireällä ja aloin vältellä ihmisiä ja sosiaalisia kontakteja.

        Tuossa vaiheessa ei olisi varmasti ollut mitenkään mahdotonta sairastua oikeasti esimerkiksi vakavaan masennukseen. Jos sellaiseen olisi ollut vähänkään taipumusta, niin kenties olisin nyt sairaseläkkeellä tai haudassa itsemurhan tehneenä. Itsemurhakin kävi nimittäin mielessä, mutta ei niinkään masennuksen takia, vaan enemmänkin järkiratkaisuna: kannattaako tätä elämää jatkaa kun kerran olen jo pelin hävinnyt. Mitä tavoiteltavaa tässä enää on?

        No lopulta sitten pääsin oppisopimuskoulutukseen ja nyt kouluttaudun duunariksi ja toivottavasti teen näitä hommia loppuelämäni. Maisterintutkinnolla voisin vaikka pyyhkiä perseeni, jos se ei olisi printattu niin kovalle ja imukyvyttömälle paperille. Hukkaan heitetyt vuodet ja menetetty työtulo ottavat päähän, mutta ainakin nyt on taas jonkinlainen tulevaisuus ja suunnitelma edessä. Työttömyyttä en kaipaa koska sen kestää vain sellainen pääkoppa, joka on sen täysin hyväksynyt, että tämä oli nyt tässä ja mitään muuta en elämältä odota.


      • nousukiito
        7+17 kirjoitti:

        Se ero onkin juuri siinä miten työttömyyteensä suhtautuu. Itsellä meni kaksi ekaa vuotta aika huolettomasti. Hain työtä tasaiseen mutta rauhalliseen tahtiin ja olin ihan varma, että kohta tärppää ja on turha stressata koska sitten kun työelämään pääsee niin elämä alkaa ja oravanpyörään ehtii vielä hyvin mukaan. Sitten kun se toinen vuosi läheni loppuaan niin alkoi tulla varmuus siitä, että se oravanpyörä karkaa tavoittamattomiin ja elämä menee ohi huomaamatta.

        Ensimmäisenä katosivat haaveet siitä, että olisin vielä joskus johtaja tai muu pamppu (olen akateeminen). Sitten menivät unelmat urakehityksestä ja työkeikoista ulkomaille. Lopulta tajusin, etten tule edes työllistymään omalle alalleni ja kuuden vuoden opiskelut valuvat hukkaan koska pitkä työttömyys on tuhonnut mahdollisuuteni. Jokaista alimman portaan paikkaa hakee 200-300 henkilöä, joista löytyy aina muutama kymmenen nuorempaa, fiksumpaa, parempia arvosanoja saanutta tai kauniimpaa, jolla on laadukkaampaa ja tuoreempaa alan työkokemusta ja jotka eivät ole olleet työttöminä (tai varsinkaan pitkäaikaistyöttöminä, joka on nykyään papereissa pahempi kupru kuin vankilatuomio). Ja sitten on vielä opiskelijoiden armeijat, jotka kilpailevat niistä samoista paikoista ja aloittavat työuransa jo kouluaikanaan.

        Tuon tiedostaminen oli aika masentavaa. Kuitenkin elämästä hyvinkin kymmenen vuotta oli kulunut selvä suunnitelma mielessä: lukion jälkeen opiskelen tätä alaa ja sitten työllistyn tällaisiin hommiin ja etenen uralla tähän suuntaan jne. Kun tajusin kaiken tuon jäävän haaveeksi niin aloin kärsiä stressistä. Hain vimmatusti mitä tahansa työtä, mutta mitään en saanut. Kun ei kelpaa edes kantamaan laatikoita, on aika vaikeaa pitää itseään minkäänlaisessa arvossa. Unirytmi katosi ja heräilin keskellä yötä tai en saanut unta laisinkaan, vaikka väsytti enkä ollut nukkunut kuin 4-5 tuntia edellisenä yönä. Olin jatkuvasti pinna kireällä ja aloin vältellä ihmisiä ja sosiaalisia kontakteja.

        Tuossa vaiheessa ei olisi varmasti ollut mitenkään mahdotonta sairastua oikeasti esimerkiksi vakavaan masennukseen. Jos sellaiseen olisi ollut vähänkään taipumusta, niin kenties olisin nyt sairaseläkkeellä tai haudassa itsemurhan tehneenä. Itsemurhakin kävi nimittäin mielessä, mutta ei niinkään masennuksen takia, vaan enemmänkin järkiratkaisuna: kannattaako tätä elämää jatkaa kun kerran olen jo pelin hävinnyt. Mitä tavoiteltavaa tässä enää on?

        No lopulta sitten pääsin oppisopimuskoulutukseen ja nyt kouluttaudun duunariksi ja toivottavasti teen näitä hommia loppuelämäni. Maisterintutkinnolla voisin vaikka pyyhkiä perseeni, jos se ei olisi printattu niin kovalle ja imukyvyttömälle paperille. Hukkaan heitetyt vuodet ja menetetty työtulo ottavat päähän, mutta ainakin nyt on taas jonkinlainen tulevaisuus ja suunnitelma edessä. Työttömyyttä en kaipaa koska sen kestää vain sellainen pääkoppa, joka on sen täysin hyväksynyt, että tämä oli nyt tässä ja mitään muuta en elämältä odota.

        Kirjoituksesi on aivan kuin toisinto minun elämästäni, sama kuvio. Nyt on mitta täysi. Suunta on vain ylöspäin...Tsemppiä sinulle.


    • Antti vaan

      On kyllä todella paha ja masentava tarina miten ihmistä voidaan kohdella kaltoin. Kaikenlisäksi kun ei ole itse syyllinen tilanteeseen vaan yhteiskunnassa mättää ja pahasti. Onneksi kuitenkin minun käsityksen mukaan ammatin omaavalla ihmisellä tollaiset tapaukset ovat todella harvemmassa. Yleensä jos on ammatti niin minun käsityksen mukaan edes välillä on sitä palkkatyötäkin tarjolla jos nyt ei pysyvää niin välillä ainakin. Toivottavasti kukaan nuori ei lue näitä juttuja kerta minusta tärkeintä on hommata kuitenkin jonkin alan ammatillinen tutkinto kaikesta huolimatta. Se ehkäisee kuitenkin tehokkaasti nykypäivänä työelämästä syrjäytymistä

    • onko uskottavaa

      "Noin 400 työhakemusta samaan aikaan teki""

      näinköhän ?

      • Revi siitä huumoria!

        Niin tein minäkin ja hiukan vielä enemmän. Työpaikan saaminen ei ole helppoa, koska vapaat työpaikat ovat kansoittaneet nämä "ilmaiset" työtekijät, koulujen työharjoittelijat, ym. vastaavat, joille ei makseta palkkaa. Tottakai työnantajat käyttävät hyväkseen näiden ryhmien työpanosta. Ei tule palkkakustannuksia.


    • 29

      Ilmainen elämä: Minusta kaverillasi on ollut tuuria, jos sen kortiston orjatyön (mikä kyllä
      sinällään riittää sekoittamaan pään sen takia, että ei sitä kunnolla pysty nukkumaan, kun
      hermot niin kireällä sen työmarkkinatuen venyttämisen kanssa) lisäksi ei ole menettänyt asuntoaan.
      Kerronpa esimerkin elävästä elämästä: kun olin viimeistä viikkoa töissä tietyömaalla, työmaalla oli
      tieuralla kettu, joka juoksi 15 metriä suuntaan ja 15 metriä toiseen. Siis edes takaisin, muuta se ei
      tehnyt. Kysyin jätkiltä, että mikähän tuolla ketulla on, onko se hullu? Vastaus: ketulla oli pesä tulevan
      tien paikalla, työn takia me ajettiin sen pesä caterpillarilla paskaksi.
      Kyllä täytyy nostaa hattua Suomessa asunnottomana selviäville, ovat tosi kovia (ilmeisesti kaikki miehiä)tyyppejä.
      Itse en totu asunnon menetykseen millään, joka kerta olen yrittänyt itsaria kun on kämppä mennyt (3 kertaa).
      Ei ole itsarin teko helppoa, saattaisi eutanasialääkkeillä onnistua, mutta se on suurinta vittuilua, kun niitä
      ei Suomesta saa!Eli vielä enemmän nostan hattua itsarin tehneille, ne vasta kovia tyyppejä on, Suomalaisen
      arabikevään marttyyrisankareita!

    • Ilmainen elämä

      No tuolla tutullani on ollut aina ura ja työ pääasia mikään ei ole merkinnyt enempää elämässä kun että on korkeassa virassa ja menestyy työssään.Sitten, kun hän ei pääse haluamaansa työhön/kouluun hänellä sekosi pää kun Kela ja sosku touhu vaan jatkoi vaikka ei sitä halunnut.Just tuollainen kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä oli juuri tämä kaverini.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      120
      1924
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      125
      1818
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1778
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1454
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1386
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      496
      1038
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      969
    8. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      915
    9. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      912
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      874
    Aihe