Kaverin nimi ja numero pois kännykästä

Minun paras ystäväni kuoli iltana ennen viime päättäreitä kun hän oli menossa kotiin ja omalla kotipihalla känniset miehet hakkasivät hänet. En todellakaan tule ikinä pääsemään yli siitä, tiedän että pitäisi kertoa jollekkin ammattilaiselle mutta en uskalla kertoa asia on kuitenkin minulle hyvin arka... Joulun jälkeen kun ostin uuden puhelimen poistelin turhia numeroita, sitten siihen tuli Viivi. Eli ystäväni joka kuoli en pystynyt poistamaan numeroa koska toivon että jonain päivänä vielä näkisin hänet! nyt Viivin kuolemasta on noin. 7kk ja olen jo itse alkanut miettiä suunitelmaa jolla tappaa itseni. Suunitelma on valmis jo, vielä kirjoitan äidille isille ja muille sukulaisille kirjeen siitä kuinka paha minun oli olla ja heistä kukaan ei auttanut minua eivät edes omat vanhempani. Ajattelin nyt kirjoittaa suunitelmaani vähäsen tähän: otan mukaan muuutamia vaatteita ja sitten menen ja nostan pankkitililtäni kaikki 25 000e ja ostan junalipun mahdollisimman kauas sitten jatkan matkaa niiin kauan että pääsen Saksaan ja kun olen vanhan au pairimme kohdalla otan esiin sen köyden ja sidon sen heidän pihapuuhun ja siihen jäävät viimiset hetkeni. Sen ihmisen pihalle jota eniten rakastin maailmassa ja kehen luotin mutta hän petti minut. :( Ai niin olen 14v. Tyttö.

:DDDDDDDDDDDDDDDDD ootko saanu isotki viikkorahat ku 25k on jo tuossa iässä tilillä? hihhahaheeha noh, sori mutta kovasti naurattaa tuo sun angstinen itsarikertomus.

Hei,

Itse en ole poistanut 11kk sitten kuolleen vanhimman poikani puhelinnumeroa kännykästäni, enkä sairaalan huoneiden numeroita, joissa hän viimeiset 4 vrk vietti. Yhä ovat viimeiset testiviestit puhelimessani ja saavatkin olla siihen asti kunnes puhelin ei enää toimi. En tiedä, miksi niitä en ole poistanut.

Minulle ne tuovat välillä kipeän, musertavan menetyksen tunteen mieleen, välillä taas hymyillen katson numeroa, josta aina tavoitin hänet. Monesti hänen kuolemansa jälkeen painoin pikavalikossa hänen numeroaan, kun oli kotiin jotain asiaa. Nyt pitää muistaa vaan valita toisen pojan numero.

Poikani kuolinviikolla puhelin oli omalla pöydälläni tietokoneen vieressä, helmikuisena kuutamoyönä siihen loisti kirkas valo, joka heijastui pimeään makuuhuoneeseeni. Silläkin oli jokin tarkoitus ja ajansaatossa senkin ymmärrän.

Voimia teille lähimmäisenne menettäneille ihmisille. Elämä ei ole helppoa, eikä sen kuulukaan olla, mutta joskus toivoisi helpotusta tähän tuskaan ja ikävään.