meidän perheessä on kaksi alle 3 vuotiasta lasta.minä äitinä olen kotona niiden kanssa ja isä hoitaa leivä pöytään. mutta nyt on ilmentynyt toisen lapsen syntymän jälkeen ongelma..mies aloitti epäsäännöllisen työnsä lisäksi harrastuksen jossa sitten käydään välillä kolmesti viikossa..ei siinä mitään mutta mulle ei tunnu järjestyvän sitä mun omaa aikaa silloin kun tarvitsen..rupee ottaa jo pikkasen pattii, kun kyllä mun mielestä lapset on yhteisesti hankittu ja yhdessä niistä pitäisi kantaa vastuu.. ja silloin kun toisella on vapaata "perheestä" pitäisi sitä suoda myös äidillekin joskus...mitä mä teen kun ei tunnu viesti menevän perille??!!
missä oma aika?
18
469
Vastaukset
- mama ks
Ilmoitat kun mies kotiutuu että lähdenkin tästä jumpalle klo 18...ja lastenhoito on isän hommia:) Me sovittin näin kun lapset oli pienä..äitikin tarvii omaa aikaa..mummu kävi myös joskus hoivaamassa että pääsin kampaajalle hierontaan tms..
- huono kokemus
Koita jotenkin saada omaa aikaa!! Mää sain vain siten, että soitin äitini tai miehen vanhemmat katsomaan lastan perään, isällä oli aina niin paljon muuta hommaa. Varmaan on yhen käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun isä olisi muksujen kanssa ollut keskenään kotona kun nämä olivat pieniä.
Nyt vanhempi jo 11-vuotias niin pärjäävät kotona jo keskenäänkin jonkin aikaa. - ikävä totuus...*
tuota olisi kannattanut harkita ennenkuin ryhtyi kyseisen miehen kanssa lapsia pykäämään.
aina loppupeleissä nainen on yh, oli mies mukana tai ei.
siltä kannalta kannattaa aina alkaa harkitsemaan perheen perustamista. miehet voivat leperrellä suut silmät täyteen kuinka auttavat lapsen hoidossa, mutta tosiasiassa NAINEN HOITAA LAPSEN JA KODIN ILMAN MIESTÄ, se on jo luonnonlakikin. naisista on moneksi, miehistä ei ole muuhun kuin panemaan...jos siihenkään... - epätoivO--
No meillä asiat on juurin päin vastoin.
Mies on AINA kotona ja osallistuu ihan kympillä lapsen hoitoon ja siivoaa kotona sillä aikaa kun olen itse vauvan kanssa lenkillä.
Minulla kuitenkin on sellainen fiilis, että mulla on paremminkin sitä omaa aikaa kun mies on töissä (klo 6-14:30) ja minä vauvan kanssa kotona. Kun mies tulee töistä, vapaus loppuu. Vauvan kanssa kahden kun ollaan, voin mennä mihin vain vauvan kanssa käymään. Kun mies on kotona, ei onnistukaan niin helposti. lenkille voin mennä ja kaupassa käydä yksinkin, mutta auta armias jos otan puheeksi että lähtisin tunniksi tai pariksi jossain kaverilla esim käymään. Mies ei tykkää yhtään. Hän itse on sellainen kotihiiri eikä näe syytä, miksi minäkään haluan muualla käydä kun hänestä parasta aikaa on viettää minun ja vauvan kanssa. No tottakai, mutta itse kaipaan vaihelua, hän ei. Elämäni tuntuu olevan yhtä vangin elämää, aina tätä samaa päivästä toiseen, ei mitään uutta ja ikinä en pääse ystävien luona käymään.
Jättäisin vauvan hoitoon miehen ollessa töissä, mutta kun vauva vierastaa kaikkia isovanhempiaan vaikka pari kertaa viikossa näkeekin heitä kaikkia..
Kerran oli miehen kanssa iso riita ja aloin jo pukemaan vauvaa ja pakkaamaan tavaroita, että me mennään mun kotiin pariks päiväks koska en oikeasti sietänyt miestä sillä hetkellä niin arvatkaas kui kävi. Mies koppasi vauvan, riisui tämän kuteet ja sanoi "mene sinä vain, mutta vauvaa et vie tasan mihinkään!" ja tuo nyt oli sama kuin olisi sanonut että voit mennä mutta jätäppä jalkasi tänne. Tuolloin vauva oli vielä pääsääntöisesti rintaruokinnalla, joten en tietenkään häntä voinut (enkä halunnut!) jättää! Siinä yritin pukea kampetta takaisin vauvan niskaan nii mies samaa tahtia heitti niitä vaatteita pois.
Tuosta on jo pari kuukautta aika melkein, ja vieläkin olen ihan kauhuissani tuosta että on todellakin tavallaan vanki täällä!! Oloni on kaamea, ja mies vain elää onnellista perhe-elämää kun itse mietin joka päivä kuinka lähteä ja kuinka tulen toimeen vauvan kanssa jos erotaan.. :(- älä valita turhasta.
sä et selkeästi arvosta sitä mitä sinulla on!
sulla on mies joka välittää lapsestaan ja perheestään todella paljon, osallistuu yhteiseen arkeen ja elämään.
SINÄ olet se jota ei vittujakaan kiinnosta!
kuvittele kun joillakin naisilla on alkoholisti mies joka aina vähän viinaa saatuaan hakkaa muijan joko mustelmille tai muuten vaan riehuu pelottavasti vieden kaiken itsetunnon haukkumalla ja loukkaamalla.
miksi sä lähdit perustamaan perhettä jos sulle oma aika ja omat harrastukset on noin helvetin tärkeitä?ihan oikein se sulle olisi jos mies ottaisi vastuun lapsestanne ja ryhtyisi yksinhuoltajaksi, sillä häntä näyttää kiinnostavan perhe ja lapsi toisin kuin sinua joka nariset heti jos et saa tehdä mitä haluat, missä haluat, miten haluat ja kenen kanssa.
aikuistu perkele ja älä joka pikku ongelman tullessa juokse karkuun. kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata keskustella keskenään ja sopia asiat, sen sijaan että ruvetaan heti pikku draamakuningattariksi..
sitä paitsi, mikä oikeus sulla olisi riistää lapsi isältään?tai viedä mieheltäsi isän oikeudet ja velvollisuudet kun asiat eivät mene niinkuin sinä haluat?
ehkä sinä olet se jolla on jotain sisäisiä ongelmia itsensä kanssa. et oikein tiedä enää mikä olet. oletko teini?oletko äiti?oletko aikuinen?oletko nainen?..
kannattaisiko sun mennä juttelemaan jollekin sopeutumisongelmistasi äidin rooliin.
ehkä sulla vaan ei ole hajuakaan siitä kuinka onnekas olet kun miehesi ei ole alkoholisti/muu päihdeongelmainen, työtön, moraaliton petturi joka hylkää heti kun nainen tulee raskaaksi.
niin..voi ei, miehesi kantaakin vastuunsa isänä ja puolisonasi. mitä sinä teet? - epätoivO--
älä valita turhasta. kirjoitti:
sä et selkeästi arvosta sitä mitä sinulla on!
sulla on mies joka välittää lapsestaan ja perheestään todella paljon, osallistuu yhteiseen arkeen ja elämään.
SINÄ olet se jota ei vittujakaan kiinnosta!
kuvittele kun joillakin naisilla on alkoholisti mies joka aina vähän viinaa saatuaan hakkaa muijan joko mustelmille tai muuten vaan riehuu pelottavasti vieden kaiken itsetunnon haukkumalla ja loukkaamalla.
miksi sä lähdit perustamaan perhettä jos sulle oma aika ja omat harrastukset on noin helvetin tärkeitä?ihan oikein se sulle olisi jos mies ottaisi vastuun lapsestanne ja ryhtyisi yksinhuoltajaksi, sillä häntä näyttää kiinnostavan perhe ja lapsi toisin kuin sinua joka nariset heti jos et saa tehdä mitä haluat, missä haluat, miten haluat ja kenen kanssa.
aikuistu perkele ja älä joka pikku ongelman tullessa juokse karkuun. kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata keskustella keskenään ja sopia asiat, sen sijaan että ruvetaan heti pikku draamakuningattariksi..
sitä paitsi, mikä oikeus sulla olisi riistää lapsi isältään?tai viedä mieheltäsi isän oikeudet ja velvollisuudet kun asiat eivät mene niinkuin sinä haluat?
ehkä sinä olet se jolla on jotain sisäisiä ongelmia itsensä kanssa. et oikein tiedä enää mikä olet. oletko teini?oletko äiti?oletko aikuinen?oletko nainen?..
kannattaisiko sun mennä juttelemaan jollekin sopeutumisongelmistasi äidin rooliin.
ehkä sulla vaan ei ole hajuakaan siitä kuinka onnekas olet kun miehesi ei ole alkoholisti/muu päihdeongelmainen, työtön, moraaliton petturi joka hylkää heti kun nainen tulee raskaaksi.
niin..voi ei, miehesi kantaakin vastuunsa isänä ja puolisonasi. mitä sinä teet?öö eli koska mieheni ei ole alkoholisti eikä väkivaltainen, minun tulisi olla tyytyväinen?
Sä et oikeasti tiedä YHTÄÄN mistä puhut!! Jos sulla on kokemusta alkoholistimiehestä, niin se ei tarkoita, että sinä olet nyt maailman pahin uhri ja muiden ongelmat on mitätöitävä heti.
Sinulla itselläsi taitaa olla pahakin ongelma. - epätoivO--
epätoivO-- kirjoitti:
öö eli koska mieheni ei ole alkoholisti eikä väkivaltainen, minun tulisi olla tyytyväinen?
Sä et oikeasti tiedä YHTÄÄN mistä puhut!! Jos sulla on kokemusta alkoholistimiehestä, niin se ei tarkoita, että sinä olet nyt maailman pahin uhri ja muiden ongelmat on mitätöitävä heti.
Sinulla itselläsi taitaa olla pahakin ongelma."kuvittele kun joillakin naisilla on alkoholisti mies joka aina vähän viinaa saatuaan hakkaa muijan joko mustelmille tai muuten vaan riehuu pelottavasti vieden kaiken itsetunnon haukkumalla ja loukkaamalla."
yhtä hyvin voisit sanoa naiselle, joka kertoo että hänen lapsellaan on paha kuume, että "mieti niitä kehitysmaiden nälkään kuolevia lapsia", eli ongelmista ei saisi puhua jos ne eivät ole maailman pahimpia ongelmia.
"miksi sä lähdit perustamaan perhettä jos sulle oma aika ja omat harrastukset on noin helvetin tärkeitä?"
Ahaa että kun lapsi tehään niin omia harrastuksia ja omaa ei saisi olla? :D en tiedä millä vuosituhannella sinä elät, mutta nykyään ei kyllä homma mene aivan niin että äidit ovat 24/7 kotona.
"ihan oikein se sulle olisi jos mies ottaisi vastuun lapsestanne ja ryhtyisi yksinhuoltajaksi, sillä häntä näyttää kiinnostavan perhe ja lapsi toisin kuin sinua joka nariset heti jos et saa tehdä mitä haluat, missä haluat, miten haluat ja kenen kanssa."
Mistä ihmeestä päättelit, että minua ei kiinnosta perhe?? Olet aivan oksettava! Olet provo! Olet.. olet.. en edes tiedä millä sanalla sinua kuvailisi!
Kun kyseessä ei todellakaan ole mikään "heti kun en saa tehä mitä haluan"- tilanne. Minä en saa IKINÄ tehä mitä haluan!! Kyllä miehellä on harrastukset myös, miksi hän ei sitten ole sitten tyyppi jota ei kiinnosta perhe?
"aikuistu ******* ja älä joka pikku ongelman tullessa juokse karkuun. kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata keskustella keskenään ja sopia asiat, sen sijaan että ruvetaan heti pikku draamakuningattariksi.."
Kuules kun kyse ei ole pikkuongelmasta. En edes kirjoittanut mikä tilanne on kokonaisuudessaan, olisi näemmä pitänyt. Ja arvaappa kuule montako kertaa olen asian ottanut puheeksi, häh?! Aika monesti! Tyhjän saa vain pyytämättäkin.
"sitä paitsi, mikä oikeus sulla olisi riistää lapsi isältään?tai viedä mieheltäsi isän oikeudet ja velvollisuudet kun asiat eivät mene niinkuin sinä haluat?"
En olisi vienyt lasta pois isältään, kyse olisi ollut parista päivästä. ja mikäs oikeus isällä oli estää minun lähtöni häh?? EI MIKÄÄN!! Ja kyllä se loppupeleissä vauvan kuuluu lähteä äidin mukaan jos kyse on vauvasta joka on vielä rintaruokinnalla..
Minä tiedän mikä olen. Olen äiti ja olen nainen.
Tottakai olen onnekas siinä mielessä, että mieheni ei ole alkoholisti, mutta ei se tarkoita että minun tulisi olla tyytyväine parisuhteeseen, olipa siinä mitä tahansa, kunhan ei ole väkivaltaa ja viinaa!
En varmasti ole ainut joka ajattelee, että sinä olet tässä se, joka tarvitsee ammattiauttajaa.. olet selvästikin katkeruuden murtama, ties minkä asian takia. - mk
Ei kukaan isä eikö ´äiti voi kaiket illat olla vaan kotna koska on omat harrastukse ja muukin oma elämä ja teidän su´hde kaatuu omaan mahdottomuuteen. Itse miehnä olen liikkunut ja pitönyt kuntoa yllä koko ikäni ja en voi olla kuin 2 päivää kuntoilematta muutne rupean hyppimään seinille. Miehesi yritää alistaa sinua olemaan kotona vaikka se ei ole sinun juttusi ja teeppä selväksi että et halua olla näin ja missä miehsi kaverit ovat ja hänen oma elämänsä. Itse vauvaaikan sanoi puolisollenni että nyt hankit jonkun harrastuksen kun rupesi liikaan olemaa kotona iltaisin ja se oli kiva olla lapsenkin kanssa kahden eikä aina äiti vieressa. Jos miehsi ei sinua kavereilleen päästä niin suhde loppuu lyhyeen ja teeppä tämä selväksi miehllesi ajoissa niin voit saada suhteen toimimaan.
- erdgversazvrsdzfgv
epätoivO-- kirjoitti:
"kuvittele kun joillakin naisilla on alkoholisti mies joka aina vähän viinaa saatuaan hakkaa muijan joko mustelmille tai muuten vaan riehuu pelottavasti vieden kaiken itsetunnon haukkumalla ja loukkaamalla."
yhtä hyvin voisit sanoa naiselle, joka kertoo että hänen lapsellaan on paha kuume, että "mieti niitä kehitysmaiden nälkään kuolevia lapsia", eli ongelmista ei saisi puhua jos ne eivät ole maailman pahimpia ongelmia.
"miksi sä lähdit perustamaan perhettä jos sulle oma aika ja omat harrastukset on noin helvetin tärkeitä?"
Ahaa että kun lapsi tehään niin omia harrastuksia ja omaa ei saisi olla? :D en tiedä millä vuosituhannella sinä elät, mutta nykyään ei kyllä homma mene aivan niin että äidit ovat 24/7 kotona.
"ihan oikein se sulle olisi jos mies ottaisi vastuun lapsestanne ja ryhtyisi yksinhuoltajaksi, sillä häntä näyttää kiinnostavan perhe ja lapsi toisin kuin sinua joka nariset heti jos et saa tehdä mitä haluat, missä haluat, miten haluat ja kenen kanssa."
Mistä ihmeestä päättelit, että minua ei kiinnosta perhe?? Olet aivan oksettava! Olet provo! Olet.. olet.. en edes tiedä millä sanalla sinua kuvailisi!
Kun kyseessä ei todellakaan ole mikään "heti kun en saa tehä mitä haluan"- tilanne. Minä en saa IKINÄ tehä mitä haluan!! Kyllä miehellä on harrastukset myös, miksi hän ei sitten ole sitten tyyppi jota ei kiinnosta perhe?
"aikuistu ******* ja älä joka pikku ongelman tullessa juokse karkuun. kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata keskustella keskenään ja sopia asiat, sen sijaan että ruvetaan heti pikku draamakuningattariksi.."
Kuules kun kyse ei ole pikkuongelmasta. En edes kirjoittanut mikä tilanne on kokonaisuudessaan, olisi näemmä pitänyt. Ja arvaappa kuule montako kertaa olen asian ottanut puheeksi, häh?! Aika monesti! Tyhjän saa vain pyytämättäkin.
"sitä paitsi, mikä oikeus sulla olisi riistää lapsi isältään?tai viedä mieheltäsi isän oikeudet ja velvollisuudet kun asiat eivät mene niinkuin sinä haluat?"
En olisi vienyt lasta pois isältään, kyse olisi ollut parista päivästä. ja mikäs oikeus isällä oli estää minun lähtöni häh?? EI MIKÄÄN!! Ja kyllä se loppupeleissä vauvan kuuluu lähteä äidin mukaan jos kyse on vauvasta joka on vielä rintaruokinnalla..
Minä tiedän mikä olen. Olen äiti ja olen nainen.
Tottakai olen onnekas siinä mielessä, että mieheni ei ole alkoholisti, mutta ei se tarkoita että minun tulisi olla tyytyväine parisuhteeseen, olipa siinä mitä tahansa, kunhan ei ole väkivaltaa ja viinaa!
En varmasti ole ainut joka ajattelee, että sinä olet tässä se, joka tarvitsee ammattiauttajaa.. olet selvästikin katkeruuden murtama, ties minkä asian takia.näköjään se menee niin, että nainen kuin nainen keksii aina jonkin syyn erota heti lapsen syntymän jälkeen..syy voi olla ihan mikä tahansa..esim. "mies on vaan töissä se ei tykkää musta, mies hoitaa lasta enempi kuin on mun kanssa olen niin mustis, mieheni ei enää halua mua kun sitä vaan kiinnostaa olla perheenä, mies ei anna mun tehdä enää mitä haluan vaan mun pitäisikin kantaa vastuuni lapsesta voi vittu sentään"...
menepä lukemaan juttuja ihan "perheväkivalta" palstalta, niin saat hieman perspektiiviä.
itselläni ei ole alkoholistimiestä tällä hetkellä, mutta on joskus ollut. olen myös elänyt joskus suhteessa jossa oli väkivaltaa ja pettämistä joten tiedän kyllä mistä puhun.
suomalaiset naiset eivät vain arvosta mitään hyvää elämässään, aina kaiken pitäisi olla parempaa kuin naapurilla tai "mun kaverilla Maijalla", että voitaisiin kehuskella..mutta suomessa taidetaan vain kehuskella sillä kellä on kaikista kurjin parisuhde ja perhe-elämä.
miehesi ehkä toivoisi että voisi luottaa siihen, että perheenkeskeiset asianne pysyvät ominanne, sen sijaan että ne sepiteltäisiin heti ensimmäisenä sinun vanhemmillesi, muistaen myös mainita miten "paska" se sun miehesi aina on, ja miten kaikki on vain ja ainoastaan hänen syytään..sinussa kun ei vissiin mitään vikaa ole?
miksi sinun pitäisi edes heti harkita eroa, jos jokin asia ei miellytä?ettekö todellakaan osaa keskustella keskenänne?miksi lähditte perustamaan perhettä jos vaikean paikan tullen ajattelette ensimmäiseksi eroa? LAPSI ANSAITSEE AINA EHJÄN PERHEEN JA RAKKAUTTA. lapsi kun ei ole mikään esine jolla pelataan esim."jos sä et tee niinkuin mä haluun niin mä vien lapsen. jos sä eroot musta sä et ikinä näe lastasi".
ehkä sinä et alunperinkään halunnut parisuhdetta, halusit vain lapsen..
ja lue tekstisi ennenkuin laitat sen jos haluat että ihmiset saavat realistisen kuvan;"Mies on AINA kotona ja osallistuu ihan kympillä lapsen hoitoon ja siivoaa kotona sillä aikaa kun olen itse vauvan kanssa lenkillä. " - epätoivO--
erdgversazvrsdzfgv kirjoitti:
näköjään se menee niin, että nainen kuin nainen keksii aina jonkin syyn erota heti lapsen syntymän jälkeen..syy voi olla ihan mikä tahansa..esim. "mies on vaan töissä se ei tykkää musta, mies hoitaa lasta enempi kuin on mun kanssa olen niin mustis, mieheni ei enää halua mua kun sitä vaan kiinnostaa olla perheenä, mies ei anna mun tehdä enää mitä haluan vaan mun pitäisikin kantaa vastuuni lapsesta voi vittu sentään"...
menepä lukemaan juttuja ihan "perheväkivalta" palstalta, niin saat hieman perspektiiviä.
itselläni ei ole alkoholistimiestä tällä hetkellä, mutta on joskus ollut. olen myös elänyt joskus suhteessa jossa oli väkivaltaa ja pettämistä joten tiedän kyllä mistä puhun.
suomalaiset naiset eivät vain arvosta mitään hyvää elämässään, aina kaiken pitäisi olla parempaa kuin naapurilla tai "mun kaverilla Maijalla", että voitaisiin kehuskella..mutta suomessa taidetaan vain kehuskella sillä kellä on kaikista kurjin parisuhde ja perhe-elämä.
miehesi ehkä toivoisi että voisi luottaa siihen, että perheenkeskeiset asianne pysyvät ominanne, sen sijaan että ne sepiteltäisiin heti ensimmäisenä sinun vanhemmillesi, muistaen myös mainita miten "paska" se sun miehesi aina on, ja miten kaikki on vain ja ainoastaan hänen syytään..sinussa kun ei vissiin mitään vikaa ole?
miksi sinun pitäisi edes heti harkita eroa, jos jokin asia ei miellytä?ettekö todellakaan osaa keskustella keskenänne?miksi lähditte perustamaan perhettä jos vaikean paikan tullen ajattelette ensimmäiseksi eroa? LAPSI ANSAITSEE AINA EHJÄN PERHEEN JA RAKKAUTTA. lapsi kun ei ole mikään esine jolla pelataan esim."jos sä et tee niinkuin mä haluun niin mä vien lapsen. jos sä eroot musta sä et ikinä näe lastasi".
ehkä sinä et alunperinkään halunnut parisuhdetta, halusit vain lapsen..
ja lue tekstisi ennenkuin laitat sen jos haluat että ihmiset saavat realistisen kuvan;"Mies on AINA kotona ja osallistuu ihan kympillä lapsen hoitoon ja siivoaa kotona sillä aikaa kun olen itse vauvan kanssa lenkillä. "Ensinnäkin yritän nyt sanoa oikein selkeästi: MINÄ EN TOIMI HETKEN MIELIJOHTEESTA ENKÄ OLE HETI EROA HARKITSEMASSA, MUTTAKUN TÄTÄ ON JATKUNUT PITKÄÄN EIKÄ MIKÄÄN PARI PÄIVÄÄ KESTÄNYT JUTTU.
emme ole eroamassa, välillä vain siltä tuntuu kun mies yrittää omistaa minut kuin koiran.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja kihloissa 3 vuotta. Meillä nyt 7kk ikäinen tytär.
Mieheni on aina ollut todella omistuksenhaluinen. Suhteen alussa tuosta piirteestä ei ollut mitään tietoakaan, kunnes pikkuhiljaa alkoi ystävät jäämään elämässäni todella, todella taka-alalle. Miksi? Koska mies halusi olla kanssani 24/7. Tämä johtui siitä, ettei hänellä itsellään ole ystäviä juuri ollenkaan eikä siis tiedä mitä olisi tehnyt silloin, kun minä olin muualla. Miksikö en silloin eronnut? Koska en tajunnut mitä oli tapahtumassa.
Kun sen tajusin, puhuin asiasta ja sain taas olla enemmän ystävieni kanssa. Kohta taas jäi tapaamiset ystävien kanssa vähemmäksi ja taas asia puheeksi. Tätä jatkunut tähän päivään saakka.
Mies on töissä 3 päivää viikossa. Muun ajan kotona koko_helvetin_ajan! Me olemme yhdessä aivan liikaa. Kyllä, yhdessä voi olla liikaa! Sitä alkaa toinen tympiä pikkuhiljaa, kun päivä toisensa jälkeen on aina samaa. Ei ikinä mitään uutta ja erikoista.
Sitä yrittää itse ehdottaa vaikka mitä, mutta toista ei kiinnosta ilmeisesti mikään- tai sitten kaikki on niin kallista. Mies ei olekaan kertaakaan mitään tarjonnut vaan aina minä olen illat ravintolassa yms kustantanut.
Meijän tyttö vierastaa ihan sikana ihmisiä koska ei näe ikinä muita kuin minut ja isänsä. Tästäkin olen puhunut ja kyllähän mies sen tajuaa mikä tilanne on, mutta kun ei häntä itseään kiinnosta olla ihmisten keskuudessa, ei ilmeisesti tytönkään tarvitse. Olen jopa miettinyt hoitoon laittamista jossain vaiheessa että tulisi sosiaalisemmaksi, mutta jospa se riittäisi, että kun kerhoikään tulee niin kerhoissa sitten tapaisi muita lapsia. Näkeehän hän isovanhempiaan pari kertaa viikossa, mutta silti vierastaa heitäkin.
Kun mies loukkasi minua oikeasti pahasti, ei hän antanut minun lähteä mihinkään. Arvaa, miltä se tuntuu?! Kun toinen ihminen tuntuu maailman hirveimmältä ihmiseltä, jota ei halua nähdä juuri silloin, niin ovet suljetaan eikä lähtö mahdollisuutta anneta. Se ahdisti, pelotti, olin aivan järkyttynyt! Mietin koko ajan vain, että kenelle soittaisin että tulisi apuun jotta pääsisin täältä pois. Silloin pelkäsin miehen jopa käyttävän koviakin otteita jos olisin väkisin yrittänyt lähteä.
Kaikista pahinta on se, että mies oli heti aivan normaali ja eli jotain onnellista elämää, alkoi leikkiä tytön kanssa ja minä olin aivan poissa tolaltani. Syöskyin ulos ja kävelin pitkän lenkin. Teki mieli häipyä kokonaan, mutta en voinut , koska tytön olisi tultava mukaani- mutta mies estää sen.
Hän omasta mielestään omistaa minut ja tytön.
Minulla olisi tasan ollut oikeus lähteä päiväksi pariksi pois tytön kanssa, koska miehen oli mentävä aamulla töihin eikä hän olisi voinut siis senkään takia pitää tyttöä. Plus tyttö on täysin äidin-tyttö ja olisi varmasti myöskin järkyttynyt jos äiti olisi ollut pitkäänkin poissa.
Jos sinulla on vaikeita kokemuksia miehesi kanssa, ei se tarkoita, että muiden ongelmia pitäisi vähätellä. Minä en todellakaan ole kohtuuton taikka vaadi liikoja, minä olen aina uhrannut itseäni muiden vuoksi ja sitten kun minä kerrankin nousen ylös ja vaadin jotain itselleni, niin kaikki tulevat ja polkevat takaisin sinne maantasalle toteuttamaan vain muiden toiveita!
Joten älä tuomitse, jos et tunne, kiitos.
Vielä muutama korjaus luuloihisi:
"miksi sinun pitäisi edes heti harkita eroa, jos jokin asia ei miellytä?ettekö todellakaan osaa keskustella keskenänne?miksi lähditte perustamaan perhettä jos vaikean paikan tullen ajattelette ensimmäiseksi eroa?"
Olen ollut tällaisen miehen kanssa viisi vuotta, joten en ole HETI ollut eroa harkitsemassa.
osataan, siitä ei van ole mitään hyötyä (vähän aikaa toimii, sitten taas mies palaa vanhoihin tapoihinsa)
voi lässynlää oot niin raivostuttava :D anteeksi mutta olet :D
Se että vanhemmat eroaa ole maailman loppu. Mun vanhemmat eros kun olin pieni enkä ole ikinä ymmärtänyt, miksi eroista kuohutaan niin kamalasti ja että lapset siinä kärsivät. Minä en kärsinyt ikinä.
"ehkä sinä et alunperinkään halunnut parisuhdetta, halusit vain lapsen.."
täyttä p*skaa tuo lause oikeasti. - epätoivO--
epätoivO-- kirjoitti:
Ensinnäkin yritän nyt sanoa oikein selkeästi: MINÄ EN TOIMI HETKEN MIELIJOHTEESTA ENKÄ OLE HETI EROA HARKITSEMASSA, MUTTAKUN TÄTÄ ON JATKUNUT PITKÄÄN EIKÄ MIKÄÄN PARI PÄIVÄÄ KESTÄNYT JUTTU.
emme ole eroamassa, välillä vain siltä tuntuu kun mies yrittää omistaa minut kuin koiran.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja kihloissa 3 vuotta. Meillä nyt 7kk ikäinen tytär.
Mieheni on aina ollut todella omistuksenhaluinen. Suhteen alussa tuosta piirteestä ei ollut mitään tietoakaan, kunnes pikkuhiljaa alkoi ystävät jäämään elämässäni todella, todella taka-alalle. Miksi? Koska mies halusi olla kanssani 24/7. Tämä johtui siitä, ettei hänellä itsellään ole ystäviä juuri ollenkaan eikä siis tiedä mitä olisi tehnyt silloin, kun minä olin muualla. Miksikö en silloin eronnut? Koska en tajunnut mitä oli tapahtumassa.
Kun sen tajusin, puhuin asiasta ja sain taas olla enemmän ystävieni kanssa. Kohta taas jäi tapaamiset ystävien kanssa vähemmäksi ja taas asia puheeksi. Tätä jatkunut tähän päivään saakka.
Mies on töissä 3 päivää viikossa. Muun ajan kotona koko_helvetin_ajan! Me olemme yhdessä aivan liikaa. Kyllä, yhdessä voi olla liikaa! Sitä alkaa toinen tympiä pikkuhiljaa, kun päivä toisensa jälkeen on aina samaa. Ei ikinä mitään uutta ja erikoista.
Sitä yrittää itse ehdottaa vaikka mitä, mutta toista ei kiinnosta ilmeisesti mikään- tai sitten kaikki on niin kallista. Mies ei olekaan kertaakaan mitään tarjonnut vaan aina minä olen illat ravintolassa yms kustantanut.
Meijän tyttö vierastaa ihan sikana ihmisiä koska ei näe ikinä muita kuin minut ja isänsä. Tästäkin olen puhunut ja kyllähän mies sen tajuaa mikä tilanne on, mutta kun ei häntä itseään kiinnosta olla ihmisten keskuudessa, ei ilmeisesti tytönkään tarvitse. Olen jopa miettinyt hoitoon laittamista jossain vaiheessa että tulisi sosiaalisemmaksi, mutta jospa se riittäisi, että kun kerhoikään tulee niin kerhoissa sitten tapaisi muita lapsia. Näkeehän hän isovanhempiaan pari kertaa viikossa, mutta silti vierastaa heitäkin.
Kun mies loukkasi minua oikeasti pahasti, ei hän antanut minun lähteä mihinkään. Arvaa, miltä se tuntuu?! Kun toinen ihminen tuntuu maailman hirveimmältä ihmiseltä, jota ei halua nähdä juuri silloin, niin ovet suljetaan eikä lähtö mahdollisuutta anneta. Se ahdisti, pelotti, olin aivan järkyttynyt! Mietin koko ajan vain, että kenelle soittaisin että tulisi apuun jotta pääsisin täältä pois. Silloin pelkäsin miehen jopa käyttävän koviakin otteita jos olisin väkisin yrittänyt lähteä.
Kaikista pahinta on se, että mies oli heti aivan normaali ja eli jotain onnellista elämää, alkoi leikkiä tytön kanssa ja minä olin aivan poissa tolaltani. Syöskyin ulos ja kävelin pitkän lenkin. Teki mieli häipyä kokonaan, mutta en voinut , koska tytön olisi tultava mukaani- mutta mies estää sen.
Hän omasta mielestään omistaa minut ja tytön.
Minulla olisi tasan ollut oikeus lähteä päiväksi pariksi pois tytön kanssa, koska miehen oli mentävä aamulla töihin eikä hän olisi voinut siis senkään takia pitää tyttöä. Plus tyttö on täysin äidin-tyttö ja olisi varmasti myöskin järkyttynyt jos äiti olisi ollut pitkäänkin poissa.
Jos sinulla on vaikeita kokemuksia miehesi kanssa, ei se tarkoita, että muiden ongelmia pitäisi vähätellä. Minä en todellakaan ole kohtuuton taikka vaadi liikoja, minä olen aina uhrannut itseäni muiden vuoksi ja sitten kun minä kerrankin nousen ylös ja vaadin jotain itselleni, niin kaikki tulevat ja polkevat takaisin sinne maantasalle toteuttamaan vain muiden toiveita!
Joten älä tuomitse, jos et tunne, kiitos.
Vielä muutama korjaus luuloihisi:
"miksi sinun pitäisi edes heti harkita eroa, jos jokin asia ei miellytä?ettekö todellakaan osaa keskustella keskenänne?miksi lähditte perustamaan perhettä jos vaikean paikan tullen ajattelette ensimmäiseksi eroa?"
Olen ollut tällaisen miehen kanssa viisi vuotta, joten en ole HETI ollut eroa harkitsemassa.
osataan, siitä ei van ole mitään hyötyä (vähän aikaa toimii, sitten taas mies palaa vanhoihin tapoihinsa)
voi lässynlää oot niin raivostuttava :D anteeksi mutta olet :D
Se että vanhemmat eroaa ole maailman loppu. Mun vanhemmat eros kun olin pieni enkä ole ikinä ymmärtänyt, miksi eroista kuohutaan niin kamalasti ja että lapset siinä kärsivät. Minä en kärsinyt ikinä.
"ehkä sinä et alunperinkään halunnut parisuhdetta, halusit vain lapsen.."
täyttä p*skaa tuo lause oikeasti.Ps. Anteeksi pötköön kirjoittaminen, oli pakko, muuten olisi ollut liian pitkä viesti.
- epätoivO--
mk kirjoitti:
Ei kukaan isä eikö ´äiti voi kaiket illat olla vaan kotna koska on omat harrastukse ja muukin oma elämä ja teidän su´hde kaatuu omaan mahdottomuuteen. Itse miehnä olen liikkunut ja pitönyt kuntoa yllä koko ikäni ja en voi olla kuin 2 päivää kuntoilematta muutne rupean hyppimään seinille. Miehesi yritää alistaa sinua olemaan kotona vaikka se ei ole sinun juttusi ja teeppä selväksi että et halua olla näin ja missä miehsi kaverit ovat ja hänen oma elämänsä. Itse vauvaaikan sanoi puolisollenni että nyt hankit jonkun harrastuksen kun rupesi liikaan olemaa kotona iltaisin ja se oli kiva olla lapsenkin kanssa kahden eikä aina äiti vieressa. Jos miehsi ei sinua kavereilleen päästä niin suhde loppuu lyhyeen ja teeppä tämä selväksi miehllesi ajoissa niin voit saada suhteen toimimaan.
Kiitos mk ymmärryksestä.
Onhan tuolla miehellä harrastuksia, muttakun ei se muka niitä jouda ikinä harrastamaan kun kotona pitää olla, vaikka itse varmaan joka päivä ehotan hänelle että menee nyt ja viettää aikaa itsensä ja harrastuksiensa parissa. Mutta ei voi pakottaa toista ei.
- epätoivO--
muuten, tuli tässä mieleen..
sinä joka valitat koko ajan kuinka pienistä minä mielestäsi murehdin ja käsket miettimään väkivallan uhreja ja kehotat mennä lukemaan heidän tarinoitaan: mene itse! jos sinulla on kokemusta asiasta, mene sinne itse! Miksi edes olet tällä palstalla? jotta voisit tuomita muiden ongelmia koska omasi ovat "pahempaa" laatua?- lanttumaakari<<<*
tuli tässä mieleen että oletko joskus jollakin tavalla rikkonut miehen luottamuksen sinuun?sen vuoksi ei ehkä halua päästää sinua pidemmäksi aikaa minnekään?
vai onko mies masentunut?tässä voisi soveltaa tietoutta eläimistä, että pelokas ja hiljainen eläin muuttuu jossain vaiheessa aggressiiviseksi, joten ennen tuota tulisi toimia.
onko miehelläsi ystäviä?
jos hän kerta on 3xviikossa töissä, niin ehkä häntä voisi patistaa menemään esim.opiskelemaan uutta alaa, kurssille josta voisi olla hänelle hyötyä alallaan(voisi myös ehkä saada uusia ystäviä...)
ehkä kun mies saa jotain muuta sisältöä elämäänsä hän voi alkaa rauhoittumaan sinunkin menemisistäsi ap?
alkaa tajuamaan että elämää on muuallakin kuin 4 seinän sisällä...
no mutta mies nyt kuitenkin pitäisi saada jonnekin keskustelemaan tai sitten menette perheterapiaan ja kerrot myös itse suoraan miltä sinusta tuntuu, ja sitten tämä puolueeton osapuoli sanoo mitä kannattaisi tehdä...ehkä se yhteys löytyy sieltä taas ...
mutta eroa en vielä kannattaisi. ensin kokeillaan kaikki muu mahdollinen ja sitten vasta erotaan jos ei apua löydy. - epätoivO--
lanttumaakari<<<* kirjoitti:
tuli tässä mieleen että oletko joskus jollakin tavalla rikkonut miehen luottamuksen sinuun?sen vuoksi ei ehkä halua päästää sinua pidemmäksi aikaa minnekään?
vai onko mies masentunut?tässä voisi soveltaa tietoutta eläimistä, että pelokas ja hiljainen eläin muuttuu jossain vaiheessa aggressiiviseksi, joten ennen tuota tulisi toimia.
onko miehelläsi ystäviä?
jos hän kerta on 3xviikossa töissä, niin ehkä häntä voisi patistaa menemään esim.opiskelemaan uutta alaa, kurssille josta voisi olla hänelle hyötyä alallaan(voisi myös ehkä saada uusia ystäviä...)
ehkä kun mies saa jotain muuta sisältöä elämäänsä hän voi alkaa rauhoittumaan sinunkin menemisistäsi ap?
alkaa tajuamaan että elämää on muuallakin kuin 4 seinän sisällä...
no mutta mies nyt kuitenkin pitäisi saada jonnekin keskustelemaan tai sitten menette perheterapiaan ja kerrot myös itse suoraan miltä sinusta tuntuu, ja sitten tämä puolueeton osapuoli sanoo mitä kannattaisi tehdä...ehkä se yhteys löytyy sieltä taas ...
mutta eroa en vielä kannattaisi. ensin kokeillaan kaikki muu mahdollinen ja sitten vasta erotaan jos ei apua löydy.En ole pettänyt miehen luottamusta ikinä, toisin kuin hän minun. Ja minä meistä olen se, joka voisi epäillä toisen puuhia, mutta en epäile- enää. Viime kerrasta jo niin kauan aikaa kun luottamamuksen viimeksi rikkoi, että yritän jo parhaani mukaan luottaa häneen ainakin 99%:sti.
Miehellä ei ole kuin kaksi ystävää, ja toinen heistä on hänen veljensä. Toinen on lähinnä työkaveri. Ei pidä paljoa yhteyttä kumpaankaan vapaa-ajalla, silloin tällöin soittelevat jos televisiosta tulee joku auto-ohjelma niin ilmoittaa että katsopas telkkaria siihen aikaan ja siltä kanavalta.
Minusta kun jotenkin tuntuu, että hän ei halua olla edes töissä. Varmaan joka päivä valittaa kuinka p*skaa on aamulla nousta, ja vaikka kuinka ehdotan alan vaihtamista, niin ei, hän ei kuulemma halua olla kenenkään käskyläinen ja olisi mieluummin kuulemma työtön ja elantonsa saisi työttömyyspvärahasta- älytöntä, tiedän!
Miehellä on kyllä harrastuksia, mutta niitä ei oikein talvella voi harrastaa. Kesällä hän paremminkin viihtyy sitten itsekseenkin, mutta talvet pitäisi olla niinkuin karhut talviluolassa.
Olen ajatellut jo, että jos mies kerran niin vihaa töitä, niin kelpaisiko hänelle sellainen, että hän jää koti-isäksi ja minä lähden töihin. Hoitoon en lastani nimittäin halua laittaa (en tarkoita etteikö voisi pari tuntia tai illan/yön olla esim isovanhemillaan, mutta hoitokotiin tms en halua laittaa).
Tuossa ainakin saisin itsekin sitä vaihtelua, jota todella kaipailen.
En minä erota varmaan halua ihan oikeasti, ajoittain vain siltä tuntuu, kun haaveilen siitä että saisin mennä edes kerran viikossa ulos ystävien kanssa ilman että sitä tarvitsee lupaa anoa viikkoa etukäteen. Tottakai pitää molempien suunnitelmiin passata, mutta ei ole oikein että joudun oikein ruinaamaan, että voinko lähteä. Ainahan lähteä voin, mutta haluan välttää turhaa riitaa.
Jos miehen veli vaikka soittaa, ja kysyy mukaan tankkaamaan autoa (jostain syystä joskus pyytää) niin mies kyllä voi pinkaista matkaan ihan tuosta vain. Sanoo vain että menee ja tulee kohta takaisin.
Salilla käyntikin olisi mulla kohta tarkoitus aloittaa, ihme ku sinne pääsen. Saan siinä vaihtelua, mutta ongelmani ei sillä ratkea..
Nimittäin se ahdistus, että käykö taas niin kun mies loukkaa minua tarpeeksi pahasti ja haluaisin lähteä vetämään, hän teoriassa sitoo minut patteriin kiinni jotta jäisin ja odottelee vain että rauhoitun ja voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin. - Kokemus-K
epätoivO-- kirjoitti:
En ole pettänyt miehen luottamusta ikinä, toisin kuin hän minun. Ja minä meistä olen se, joka voisi epäillä toisen puuhia, mutta en epäile- enää. Viime kerrasta jo niin kauan aikaa kun luottamamuksen viimeksi rikkoi, että yritän jo parhaani mukaan luottaa häneen ainakin 99%:sti.
Miehellä ei ole kuin kaksi ystävää, ja toinen heistä on hänen veljensä. Toinen on lähinnä työkaveri. Ei pidä paljoa yhteyttä kumpaankaan vapaa-ajalla, silloin tällöin soittelevat jos televisiosta tulee joku auto-ohjelma niin ilmoittaa että katsopas telkkaria siihen aikaan ja siltä kanavalta.
Minusta kun jotenkin tuntuu, että hän ei halua olla edes töissä. Varmaan joka päivä valittaa kuinka p*skaa on aamulla nousta, ja vaikka kuinka ehdotan alan vaihtamista, niin ei, hän ei kuulemma halua olla kenenkään käskyläinen ja olisi mieluummin kuulemma työtön ja elantonsa saisi työttömyyspvärahasta- älytöntä, tiedän!
Miehellä on kyllä harrastuksia, mutta niitä ei oikein talvella voi harrastaa. Kesällä hän paremminkin viihtyy sitten itsekseenkin, mutta talvet pitäisi olla niinkuin karhut talviluolassa.
Olen ajatellut jo, että jos mies kerran niin vihaa töitä, niin kelpaisiko hänelle sellainen, että hän jää koti-isäksi ja minä lähden töihin. Hoitoon en lastani nimittäin halua laittaa (en tarkoita etteikö voisi pari tuntia tai illan/yön olla esim isovanhemillaan, mutta hoitokotiin tms en halua laittaa).
Tuossa ainakin saisin itsekin sitä vaihtelua, jota todella kaipailen.
En minä erota varmaan halua ihan oikeasti, ajoittain vain siltä tuntuu, kun haaveilen siitä että saisin mennä edes kerran viikossa ulos ystävien kanssa ilman että sitä tarvitsee lupaa anoa viikkoa etukäteen. Tottakai pitää molempien suunnitelmiin passata, mutta ei ole oikein että joudun oikein ruinaamaan, että voinko lähteä. Ainahan lähteä voin, mutta haluan välttää turhaa riitaa.
Jos miehen veli vaikka soittaa, ja kysyy mukaan tankkaamaan autoa (jostain syystä joskus pyytää) niin mies kyllä voi pinkaista matkaan ihan tuosta vain. Sanoo vain että menee ja tulee kohta takaisin.
Salilla käyntikin olisi mulla kohta tarkoitus aloittaa, ihme ku sinne pääsen. Saan siinä vaihtelua, mutta ongelmani ei sillä ratkea..
Nimittäin se ahdistus, että käykö taas niin kun mies loukkaa minua tarpeeksi pahasti ja haluaisin lähteä vetämään, hän teoriassa sitoo minut patteriin kiinni jotta jäisin ja odottelee vain että rauhoitun ja voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin.Et valitettavasti ole ainoa jolla on tuollainen mies. Olen kuullut useastakin tapauksesta jossa mies "linnoittautuu" kotiin eikä innostu oikein mistään. Hankala sanoa milloin on kysessä vain vetäytyvä luonne ja milloin jotain muuta. Mutta ainakin jonkinlainen masennunu voi aiheuttaa eristäytymistä ja juuri tuota sanomaasi "mikään ei huvita" käytöstä. Jos mies on ollut ihan aina veteytyvä, se voi olla vain hänen luonteensa mutta muuten hän voi olla myös masentunut.
Joka tapauksessa se vaikuttaa paljon sinun ja lapsen elämään. Voisi olla hyvä että sinä hankkisit nyt mahdollisimman pian jonkun ihan säännöllisen viikottaisen harrastuksen jolloin pääset säännöllisesti ulos ilman että sinun täytyy joka kerta erikseen pyytää lupaa lähteä. Miehesi tietäisi että se meno on aina silloin eikä siitä tarvitsisi aina vääntää. Ainakin kerran viikossa pitäisi olla ok lähteä kotoa, kaksikaan kertaa ei ole liikaa. Näin saisit ainakin vähän käydä kodin ulkopuolella.
- viidenäiti.
Laita lapsille leffa pyörimään ja sipsipussit kouraan sitten lähdet ovesta ulos hiljaa kampaajalle tms. isä tulee kotiin niin on pakko sitten lapsia hoitaa ja tulet itse sitten joskus kun huvittaa.
- Hyöty
Miehelläni on myös harrastus joka vie hänet pois kotoa välillä 2-3 kertaa viikossa. En erityisesti pidä liikunnasta mutta ostin vuosikortin kuntosalille ja ilmoitin että käyn siellä vähintään kaksi kertaa viikossa. Mies hoitaa silloin lasta. Olen itse vielä vauvan kanssa kotona joten tässä yhdistyy kaksi asiaa, saan omaa aikaa omien ajatusteni kanssa ja pysyn jonkilaisessa kunnossa. Kun kotoa on pakko lähteä, tulee samalla hoidettua myös muita asioita. Muuten olisi riskinä että linnoittautuisi kotiin 24/7. Isän ja lapsen suhteelle on mielestäni tärkeää että isä saa viettää aikaa rauhassa lapsen kanssa ilman että äiti on koko ajan tyrkyttämässä neuvojaa miten lasta pitäisi hoitaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1111789Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101749Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1111691Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541432Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341378Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii483985Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50951Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115901Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai298892Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347838