Naisystävä arpoo yhteenmuuttamista

Olen nelikymppinen eronnut yhden lapsen isä ja tapaillut muutaman vuoden nuorempaa naisystävääni puolen vuoden ajan. Olemme tunteneet jo vuosia, ja tapailleet keväästä asti jolloin jo pitkään välillämme ollut vetovoima konkretisoitui. Naisystävälläni on eskari-ikäinen lapsi ja hän on edelleen tahollaan naimisissa. Mies on tiennyt suhteesta melkein alusta asti.

Alusta lähtien naiseni sanoi haluavansa yhteen kanssani, ja olevansa liikkeellä tositarkoituksella. Rakkaus roihahti ns. isosti koska molemmilla on muutamia pitkiä suhteita takana ja tämä on jotain erilaista.. Emme ole käyttäneet lainkaan ehkäisyä koska haluamme yhteisen lapsen, ja naisellani alkavat muutoin vuodet loppua. Viihdymme yhdessä, seksi on upeaa ja elämänarvomme sekä haaveemme ovat samanlaiset.

Ongelmana on naiseni ongelma irroitteutua edellisestä suhteestaan. Naiseni piti muuttaa luokseni jo syksyllä, mutta hän asuu käytännössä edelleen miehensä ja lapsensa kanssa. Hän on tuonut luokseni vain välttämättömyystavaroita eikä omien sanojensa mukaan vain pysty irtautumaan vanhasta. Olen tehnyt selväksi, että myös hänen lapsensa on tervetullut, ja olen tullut pojan kanssa mielestäni hyvin juttuun. Poika myös toivoo pääsevänsä luokseni käymään.

Pystyn tarjoamaan uusperheelle hyvän elintason, olen kohtuullisen hyvätuloinen ja asunnot ym. on kunnossa. Siitä ei pitäisi olla kiinni.

Olen tähän mennessä antanut naiselle aikaa ja koittanut ymmärtää, koska tiedän kokemuksesta ettei avioero ole helppo. Mies katselee touhua ilmeisesti siinä toivossa että saisi vaimonsa takaisin eikä vaadi häntä häipymään. Nainen ei omien sanojensa mukaan nuku aviovuoteessa tai harrasta seksiä miehen kanssa, ja uskon hänen puhuvan totta. Ainoa syy jonka hän pystyy toiminnalleen antamaan on se, että hän kokisi tekevänsä väärin lastaan kohtaan rikkomalla perheen ja muuttamalla pois yksin tai lapsensa kanssa.

Mitä tässä pitäisi tehdä? En jaksaisi enää ymmärtää, koska kärsin suuresti siitä että nainen viettää suuren osan öistä lapsensa luona. Uskon oikeasti rakkaallani olevan vaikeaa enkä ole halunnut kertoa kuinka pahalta minusta oikeasti tuntuu. Hän kuitenkin sanoo haluavansa muuttaa luokseni ja uskovansa että meistä tulee perhe. Hän hakeutuu luokseni säännöllisesti ja näyttää kyllä oikeasti välittävän minusta.

Pelkään asettaa häntä pakkorakoon ja vaatia häntä muuttamaan suhteen päättymisen uhalla, koska luonteeltaan hän on itsepäinen ja saattaisi jääräpäisyyttään tehdä toisin. Ex-mies todennäköisesti luottaa hermojeni pettämiseen eikä myöskään vaadi päätöstä.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten voisin rohkaista naista irtautumaan vanhasta elämästään?