Miten tutustua luokkaansa? Helppii :(

Kannattaa ottaa asia puheeksi jonkun luotettavan aikuisen kanssa, joka tuntee tilanteesi paremmin, koska jokainen tilanne on erilainen eikä mitään yleispätevää vastausta ole olemassa. Voisitko jutella vaikka koulukuraattorin, terveydenhoitajan tai vanhempiesi kanssa? Jos et tunne ketään jonka kanssa pystyisit juttelemaan, voit myös soittaa vaikka Lasten ja nuorten puhelimeen ja kysyä neuvoa, sieltä ehkä osataan ohjata eteenpäin.

Kannattaa relata tuossa vaiheessa, kun ei ole mitään pelissä, ts. kun on valmiiksi ulkona. Olen omat kouluni käynyt ja käynyt läpi viisi-kuusi selkeästi erilaista luokkakokoonpanoa. Täytyy sanoa, että pahinta, mitä voit itsellesi tehdä ulkopuolisena on tunkea väkisin mukaan. Alle 30-vuotiailla ei ole hirveästi ihmisuhdetaitoja, joka yleensä tarkoittaa sitä, että itseilmaisu on heikkoa ja tarkoittamattoman jyrkkää tai muuten teeskentelevää.

Ehdotan, että otat annetut signaalit sellaisenaan ja luovut itsetarkoituksellisesta ryhmään pyrkimisestä, koska se yleensä ärsyttää ryhmän jäseniä eikä ainakaan paranna mahdollisuuksiasi. Parasta olisi ns. perustaa oma ryhmä ja keksiä itselle tekemistä. Sosiaalisten tarpeiden taustalla on yleensä tylsyys ja tarve itsensä validointiin, mihin omat harrastukset auttavat. Kyllä sitä tekemistä riittää ryhmien ja kuppikuntien ulkopuolellakin; aika monessa ryhmässä ei oikeasti tehdä mitään ja jaetaan keskinäistä epätoivoa nujakoimalla, tyhjänpuhumisella ja vaarallisilla kolttosilla.

Anna olla. Omapahan on menetyksensä. Useimmat tyypit (aikuiset mukaan lukien) ovat niin pikkumaisia, että heitä ei kiinnosta muut ihmiset muuten kuin hyväksikäyttämismielessä. Sen takia jees-miehet pääsevät kaikkiin klikkeihin sisään, mutta tuskinpa pohjimmiltaan saavat siitä mitään muuta kuin heppoisen ryhmäänkuuluvuudentunteen.

Aikuiset ovat aika idiootteja sosiaalisissa ongelmissa ja helposti päätyvät syyttämään ja syventämään ahdinkoa. Helposti tulee epäilyksiä mielenterveydestä ja lähetteitä psykologille, koska se sattuu olemaan vakiotoimenpide monissa paikoissa.

Lyhyesti: kaveriporukkasi ei kuullosta "ystäviltäsi" ja heillä on vissiin omia ongelmia. Keskity itseesi ja pyydä rohkeasti kiinnostavia tyyppejä mukaan harrastuksiin ja muuhun sellaiseen. Yläasteikäisillä harvemmin on mitään tekemistä ja he lähtevät aika hyvin mukaan, osittain siitä syystä, ettei heillä itsellään ole kanttia tai oikeita sanoja tehdä aloitetta itse. Aikuinen näkökulma noihin sosiaalisiin tilanteisiin ja aloitteentekemiseen on seurata kohteen reaktioita eikä niinkään odottaa myöntävää/rohkaisevaa vastausta, niin kuin itse taisin tuossa iässä tehdä. Kannattaa muistaa, että ne samat ongelmat on muillakin ja osa väestä on puhtaasti pässiä tai muuten hankalaa.

P.S. Krav maga, kung fu ja karate ovat aika hyviä harrastuksia yksittäiselle tyypille. Kun noiden omia harrastuksia on harjoittanut päivittäin parin kuukauden ajan, alkaa niistä olla omia, kokemusperäisiä ajatuksia, jotka ovat aidosti kiinnostavaa kamaa toisin kuin se älytön, persoonaton epävarmuuksista jauhaminen, mitä veikkaan mainitsemasi porukan harjoittavan. Ole vain rennosti oma itsesi. Joskus sitä sattuu välinpitämättömään luokkaan, minulla näin kävi neljällä vikalla kerralla, eli yläluokilla näin käy aika helposti, jos ajattelet vähänkään itse eikä porukka tunne sinua ennestään kovin hyvin. Minkähänlaista porukkaa muilla luokilla pyörii? Onko teillä paikallisia nuorteniltoja? Niissä kannattaa käydä kattomassa.