Sinkut ja ulkonasyöminen

En yleensä edes yritä etsiä seuraa, vaan menen ravintolaan jos mieleni tekee. En ole koskaan kokenut kenenkään paheksuvan, ihmettelevän tai surevan - tosin Frasier ja Niles taitavat suosia sellaisia erittäin hienoja ravintoloita joihin tarvitaan varaukset ja kaikki, en ihan kalleimmissa (siis sellaisissa jossa aterioitseminen menee yli 50 euroon yhdeltä hengeltä) tule yksin käyneeksi. Ei sillä ettenkö voisi, mutta käytännössä menen kämäiseen kebabpaikkaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin Le Cigar Volanteen.

No jos syön ylipäänsä ulkona niin teen sen aika varmasti yksin. Ketä se haittaa? En mä ainakaan oo huomannut mitään siitä.

Ei ole kyllä tullut käytyä missää hienossa ravintolassa vähään aikaan. Jos johonkin sellaiseen menen niin menen jonkin tapahtuman takia, vaikkapa kaverin synttärin tai muuta vastaavaa. Kebabille, hamburilaiselle taikka pizzalle menen muuten vain kavereiden kanssa tai sitten otan ihan mukaan.

Sushipaikoissa kehtaa vielä käydä yksin.... mutta joo, tunnistan ilmiön!

tietysti amerikkalainen ohjelma kuvaa sikäläistä kulttuuria... kulissit on kaikki.

yksinäinen syöjä voi olla (työ)matkalla. erityisesti hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. nää on päänsisäisiä juttuja jos ahdistaa. ei voi olla että kukaan muu siitä mitään ajattelee. elleivät sitten itsekin ole yksinäisiä.

Eipä tule juurikaan asioitua paikoissa, joita ravintoloiksi kutsuisi...

En edes yritä saada seuraa, jos tahdon vain käydä syömässä ulkona. Yksin syöminen on mukavaa enkä ole koskaan huomannut, että kukaan olisi kiinnittänyt huomiota siihen ettei mulla ole seuraa. Pienituloisena käyn tosin pelkästään sellaisissa paikoissa, joissa saa kunnon ruokaa alle 20 eurolla, joten en tiedä katsotaanko hienommissa paikoissa yksin syöviä oudosti.

Mä pyydän mun lapsiani (aikuisia) mukaan, aika usein lähtevät. Voisin toki yksinkin mennä, ei haittaa:))

Voin mennä yksin syömään, mikäs siinä. Olishan se kiva saada ruokaseuraa, mut kaverit ei ehdi, on niin eri aitaulut.

En olis ikinä pitänyt sitä ongelmana mutta Lahdessa ja Riihimäellä olen melkein saanut kuonooni, siksi että olin yksin. Känniset naiset alkoi uhittelemaan. En vieläkään tajua mikä oli ongelma, enkä ole moiseen muualla törmännyt.

Itse ainakin käyn silloin tällöin yksinään ns. tavispaikoissa, tyyliin Rossot ja Amarillot. Jos ei nyt pahimpaan ruuhka-aikaan mene niin mukavastihan se aika kuluu vaikka lehteä lukiessa ja samalla safkatessa. On sitä joskus Manalassakin tullut käytyä toasti vetämässä yksinään.

Jos pizza/kebumestaan menen, otan yleensä annoksen mukaan, sillä ei hirveästi ko. paikkojen habitus miellytä ruokailumielessä. Nykyään tosin ko. paikoissa käynti on jäänyt muutamaan kertaan per vuosi.

Hienompiin ja tasokkaampiin ravintoloihin en yksin kehtaisi mennä, ei sillä että ne hirveästi muutenkaan kiinnostaisi, vaikka seuraakin saisi. Jotenkaan en vain kuvittele itseäni sellaiseen paikkaan :)

Eihän noisssa pikaruokaloissa kuten kebabeissa tai pizzerioissa yksin käymisessä mitään ihmeellistä ole. Mukavampaa olisi tietty syödä hyvässä seurassa.

Viime vuonna ku olin töissä niin mun pomo omisti raflan josta saa hyvää safkaa. Sain käydä siellä joka päivä syömässä ilmaseks. kyllä mä kattelin kun kaikis muis pöydis oli yleensä kaks ja meikä oli sit yksin iha orpona syömässä. Mut sain aika paljon aina huomiota kun olin pomon suosiossa ja tarjoilijat kävi aina kyselemässä et tarvinko jotain ja ei meikän tarvinnut ruokaakaan kauaa odottaa. Varmaan johtuu siitä kun tein 11 vuotta hommia sille raflan omistajalle.

tottakai, jos vaan on varaa syödä ulkona

Itse käyn todella harvoin ulkona syömässä, useimmiten Rossoissa arkisella tomaattikeitolla. Koskaan en ole nähnyt vaikeaksi syödä yksin.

Parempiin paikkoihin menen sitten jonkun läheisen kanssa, kun on halu sekä herkutella että viettää "laatuaikaa".

Puolassa 10 vuotta sain sitten kyllä yhdessä ravintolassa todella silmätikun aseman. Paikka oli intiimi, hieman kai keskitason yläpuolelle rankattava. Joka ainoassa muussa pöydässä istuttiin pareittain, muutamassa pienellä porukalla, ja jokaisesta minua tuijotettiin joko säälien, peittelemättömän hämmästyneenä tai vähän alta kulmain. Luulin, että se johtui sukupuolestani. Että jospa siellä odotettiin naisen aina kulkevan taluttajan ja maksajan kanssa. Omat kulkunsa ja kulunsa hoitava nainen oli vähintäänkin arveluttava.

Muissa sikäläisissä ravintoloissa, sekä todella tasokkaissa että hyvin pelkistetyissä kasviskuppiloissa, minut otettiin vastaan ilman ylimääräistä huomiota.

Ps. Koska tahansa olisin mennyt ja menisin syömään tohtori Frazierin kanssa. Jos vain hänelle kelpaisi paikka, johon minulla on varaa. :)

Käyn syömässä ulkona yksin vähintään kerran viikossa. Töistä kun saa lounassetelit, niin käytännössä siis olen ensimmäkseen eväillä, mutta yleensä perjantaisin herkuttelen ja käyn syömässä esim. Rossossa pihviä. En pidä ollenkaan ihmeellisenä, että käyn yksin syömässä. En ole edes tajunnut, että sitä pitäisi jotenkin hävetä.

Työmatkani varrella ei ole ns. parempia ruokapaikkoja, joten normaalisti ulkona syödessä laskun hinta jää alle 30 euron/kerta. Olen reissannut myös ulkomailla yksin eikä sielläkään kukaan ole katsonut pitkään yksin syövää naista.

Riippuu paljon paikasta. Rossoon, Amarilloon tms. voi helposti mennä yksin. Mihinkään intiimimpään paikkaan ei olisi kovin mieluista mennä yksin, tosin ei minun mielestäni kyllä kaksinkaan.

Itse käyn useimmiten yksin ulkona syömässä, enkä ole ikinä kokenut sitä miksikään ongelmaksi. Teen yksin myös paljon muita asioita, joita ilmeisesti pitäisi tehdä vain seurassa, että olisi hyväksytty. Käyn leffassa varmaan 80-prosenttisesti yksin, matkustelen ulkomailla melkein aina yksin, baarissakin olen itsekseni käynyt. Olen varmaan tosi erikoinen mielestänne, mutta mieluummin kuin jättäisin asioita tekemättä seuranpuutteen vuoksi, menen ja teen yksin. On minulla toki muutama ystävä, joiden kanssa vietän myös aikaani, mutta pärjään kyllä yksinkin ja jopa nautin siitä.

Vaikka joku joskus katsoisi yksinäistä säälien, vähintään yhtä moni ajattelee varmasti, että onpa hienoa kun tuo ei anna seuran puutteen rajoittaa elämäänsä ja jää kotiin häpeämään tilannettaan.

Ravintolaan en mene kyllä yksin syömään ihan varta vasten ellen siis ole jo valmiiksi kaupungilla ja purtavaa on saatava jne.

Muissa paikoissa liikun paljon yksin ja onhan se totta että yksin kulkeva mies on vähän sellainen surullisen hahmon ritari aina vaikka olisi kuinka iloinen ja itsevarma muuten.

Sen takia kannattaakin kokata kotona eikä tyytyä mikropitsaan.

Tekisi mieli kokata naisillekin, mutta en tahdo asiaa mainostaa koska sitten kaikki ylipainoiset naiset kiinnostuvat tai ne jotka ylipäätään syövät liikaa.