terapiaan vai ei??

Suhteemme on kuivumassa, olemme yhdessä enää "no yritetään vielä vähänaikaa" tyyliin. Suhteemme lopahtamisen syy on minussa - olen ollut kylmäkiskoinen tiukkapipo-pihtaajamies. Viikko sitten kerroin vaimolleni, että tiedän pilanneeni suhteemme käytökselläni, ja että se tuntuu ihan vitun pahalta. Nyt silmäni ovat auenneet, ja tiedän että haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämäni, joka päivä. Ongelma on siinä, että heräsin liian myöhään. Vaimoni ei enää rakasta minua, ja luulen että hänellä on rakastaja - hän on tietsikalla pitkiä toveja päivittäin ja pyyhkii aina sivuhistorian. Hänellä on puhelin äänettömällä, ja hän pitää sitä mukanaan aina - vessassa, pyykkituvassa ja suihkussa. Joskus hän tulee töistä kotiin tuntia myöhemmin kuin normaalisti jne. Hän kyllä kieltää pettävänsä, ja sanoo, että voidaan yrittää vielä, ja että mennään terapiaan. Mulla vaan on semmonen tunne, että hän tekee sen minun vuokseni, ts säälistä. Sanoin hänelle, että annan anteeksi sen, jos hänellä on suhde - iteppä oon sen aiheuttanu. Kertokaa mulle, mitä tekisitte tässä tilanteessa?