ei ammattia, ei työtä :(

Minusta tuntuu, että ongelmasi on itseluottamuksen puute (mikä toki on ymmärrettävää tilanteessasi). Ei kukaan palkkaa ihmistä, jonka naamasta/hakemuksesta paistaa läpi "must-ei-oo-mihinkään-oon-niin-surkee-otus"-asenne. Pitää vaikka vähän fuulata, vaikkei itse uskoisikaan olevansa maailman paras jossain, mutta ainakin täytyy yrittää näyttää siltä ;)Jokaisella meistä on jokin asia, missä on hyvä. Mieti, mikä on sinun vahvuutesi? Millaisia ominaisuuksia sinusta löytyy? Kun mietit mikä ala sinulle sopisi, mieti esim. oletko enemmän ihmisten kanssa viihtyvä ryhmä-tyyppi vai viihtyisitköhän itsenäissä työssä, yksin? Kerroit räplänneesi konetta pari vuotta, olet varmaan ihan hyvä tietotekniikan saralla? Kouluihinkin pääsee, kun on vain tarpeeksi tahtoa. Ei ne asiat tapahdu ihan ilmaiseksi, joskus on nähtävä tosi paljon _vaivaa_! Nyt potkaiset itseäsi kannustavasti pepulle ja muutat elämäsi kurssin, ihan itsesi tähden. Sinä olet oman elämäsi sankari!

Olen sinua vanhempi ja hieman kokeneempi, mutta muutoin samassa tilanteessa.

Hyvin harvassa työssä on vaatimuksena ammattikoulutus. Joissakin työpaikoissa on vain tapana, että helpohko työ ollaan tarkoituksenmukaisesti tehty työnantajan toimesta niinkin hankalaksi, että työhön mentäessä pitäisi kyetä itsenäiseen ammattitason tehtäviin. Asioiden näin ollessa työ muistuttaakin alihankintatyötä, joka sekin olisi tekijälle edukkainta tehdä omalla toiminimellä.

Koulutukset ovat tänäpäivänä likimain naisten itsetunnonkohotusta. Nykymaailmassa koulutus ei takaa tekijän kykeneväisyyttä, mutta koulutettu kokee helpostikkin ansainneensa muita enemmän. Jostakin työn tuotto on siis saatava, joten maksumieheksi joutuu helpostikkin kouluttautumaton ja kykenevä. Siksipä kouluttautumattomuus tarkoittaakin tänäpäivänä pikemminkin sitä, että henkilö on tuottava.

Mitä paskalla kun ei ole peltoakaan?

Tavanomainen työntekijä on siis tuottava yritykselle ja yhteiskunnalle veroina, mutta jos tekijällä ei ole omaa perhettä eikä työn tuottoakaan voida muuttaa kivuttomasti mielekkääksi mm. asunnoksi taikka autoksi, eihän työtäkään kannata tuolloin tehdä, koska ainahan vuokrarahat ja näkkileipä voidaan hakea valtion kassasta. Sehän on täysin järjetöntä tehdä lapsilisärahaa naapurille taikka purjevenerahaa työnantajalle.

Työvoimatoimiston kurssitukset ovat tarkoitettu kurssittajan työllistämiseen. Mikäli kursseista olisi jotakin hyötyä jollekkin, niin kaipa kursseilla opeteltaisiin jotakin järkiperäistä ja työllistämistä edesauttavaa. Todellisuudessa kursseilla voidaan opiskella oikeaoppisen cv:n kirjoitusta ja sehän on turhaa, koska omalla kokemuksella työnhaussa työnantajakaan ei osaa cv:tä tulkita.

Työttömyyteni kestäessä olen joutunut toistuvasti painimaan työvoimatoimiston kanssa. Viimekertainen letkautus työvoimatoimistosta oli, että mummoikäinen naisihminen antoi ymmärtää, että minulla ei olisikaan mahdollisuutta saada työtä, minun tulisikin osallistua kuntouttavaan työvoimatoimintaan ja hankkia valtion tukemaa työllistämistyötä ja mahdollisesti antaa työnhakuni yksityisen työnhakijan tehtäväksi. Samainen mummo ei ollut edelleenkään tietoinen siitä, että minkälaista työtä olen hakemassa.
Jokin aika sitten sain kurssiosoituksen jonka päämääränä oli auttaa hakijaa löytämään oma elämänsuunta.

Työvoimatoimistossahan on hakijasta kaikki tarpeellinen tieto ja näiden tietojen valossahan voidaan muodostaa elämänsuunta samaisella tavoin kun cv:kin kirjoitetaan, joten hakijan tuskin tarvitsee antaa satasanaista selvitystä työvoimatoimistolle haettavan työn osalta. Kyse on siis siitä, että työvoimatoimisto ei osaa tulkita työnhakijan cv:tä.

Samanaikaisesti kuntouttavaa työvoimatoimintaa koskeva laki ei velvoita vielä tässävaiheessa minua osallistumaan työllistävään toimintaan ja vapaaehtoisuudesta on mainittu, että minun tulisi itse vaatia työllistämistä. Tässäkin asiassa työvoimatoimisto haluaa kaikesta vastustuksesta huolimatta minun edesauttavan heidän halua työllistää.

Itse olen työskennellyt tekniikan parissa. Olen mies parhaassa iässä, vapaa, terve ja älykkyysosamäärä n.150. Haluaisin kuulla yhdenkin pätevän syyn miksi minun tulisi ottaa vastaan itselleni tuottamattoman työllistämistyön?

Mielestäni idea työllistämisestä, epämielekkäästä ammatista, keskiasteen koulutuksesta taikka pohjapalkkaisesta työstä on kuin työntäisi lipputangon kuivana peräsuoleen.
Miksi yhteiskunta kaikesta huolimatta haluaa pohjattoman typerää ja vastentahtoista elämänsuuntaa toiselle.

Mielestäni jokaisen tulisi opetella tuntemaan itsensä ja hankkiutua sellaiseen työhön ja ammattiin jossa tuntee olonsa mielekkääksi. Lakikin sanoo, että jokaisella on vapaus valita ammattinsa ja toimeentulonsa. Jostakin syystä esim. työvoimatoimistoissa ei kunnioiteta yksilöä. Työvoimatoimistossa puhutaan vain byrokratiasta ja auktoriteetistä. Jostakin kumman syystä uusavuton byrokratia ja auktoriteetti johtaa umpityhmän virkamiehen taikka naisen työllistämiseen ja heidän velka-auton hankintaan. Samalla yhteiskuntamme tuottavin osa jää nuolemaan näppejään.

Hyvää loppuelämää Suomisosialisimille.

Paikallinen terroristisolu tarjoaa sinunkin elämällesi sopivan raon jossa voit tehdä itsesi merkityksekkääksi ja edistää tulevaisuutta - ellei omaa henkilökohtaista niin ainakin kanssakituuttajiesi elämää.

Muutos tehdään itse - sitä ei voi anoa ylempää.

kyllä samanlaisia kuin sinä löytyy paljon muitakin. Ja sitten on vielä sellaisia jotka ei saa mitään korvauksia kun ovat muka itse omalla toiminnallaan aiheuttaneet oman tilanteensa. Ihan niinkuin kaikki voisivat edes tietää mitä tehdä ja miten menetellä kaikissa tilanteissa joissa eivät ole ennen olleet ja joista ei ole kokemusta, eikä ole ketään kenellä olisi kokemusta, joilta voisi edes kysyä asioista. Jokaisen kun pitäisi jo syntyessään tietää kaiken mistä saa mitäkin ja mistä ei saa ja saako vai eikö ja niin edelleen. Ja kaiken huippu on jollei tiedä asioista niin pitäisi ottaa selvää, mutta mistä sitä ottaisi selvää ja mistä jollei tiedä ja osaa? Eikä edes tiedä sitä ettei tiedä eikä osaa. Asiat kun sattuvat ihan ensi kertaa kohdalle ja joutuu vasta sitten käsittelemään niitä. Että aika hukassa sitä on jollei kukaan kerro mistään mitään sellaiselle jolla ei tietoa ole.

itse en ole istunut peruskoulun jälkeen päivääkään koulunpenkillä, ei ole ammattia siis.
Töitä sen sijaan minulla on aina ollut.
Olen huomannut, että töitä saa parhaiten tekemällä töitä.
Elikä jos olet työtön, sinua ei kukaan huoli töihin, mutta jos olet ihan missä tahansa hommassa työelämässä kiinni, niin saatat päästä ihan mukaviinkin hommiin!
Tällä hetkellä teen tehtaassa kokoonpanotyötä, ei ihmeellistä mutta elää silläkin ja samalla voi miettiä jotain muuta, jos vaikka alkais jotain vielä opiskellakin tms.