Olen itse luonteeltani aika erakko, pidän yksin olosta, hiljaisuudesta. Ystäviä minulla on n. 5 kappaletta joita nään pääasiassa viikonloppuisin. Silloin tällöin arkipäivisinkin. Monesti voin viettää viikonlopunkin kokonaan yksin, itseasiassa hyvin voi olla että kuukaudessa kaksi viikonloppua olen yksin ja teen kaikkea.
Nyt olen ihastunut erääseen naiseen, ja hänkin on minuun. Hän tuntuu olevan täydellinen minulle sen vähän mitä olemme tutustuneet. Meillä on hauskaa yhdessä, saamme toisemme nauramaan ja tunnelma on todella rento ja mukava..
Mutta...
... Tuo nainen on taas todella sosiaalinen.. ystäväpiiriin kuuluu n. 15 ihmistä joiden kanssa hän viettää aikaa aivan kokoajan.. monena viikonloppuna hän voi asua jonkun ystävänsä luona jossa asuu samaan aikaan vaikka neljä muuta hänen ystäväänsä. Viikonloppuisin he monesti kokoontuvat viettämään aikaa isommalla porukalla jonkun toisen luokse, hän näkee ystäviään käytännössä joka ilta, viikonloppuisin paljon enemmän...
Mietin, että kannattaako edes yrittää mitään tuon naisen kanssa, ajatus siitä että joskus muuttaisimme yhteen ja noita ystäviä alkaisi meidän luonamme näkymään jokaisena viikonpäivänä on aika kammottava..
Typerää tietysti edes ajatella tälläisiä. Vaikka mielestäni ehkä aiheellista. Ei jaksaisi rakastua naiseen vain huomatakseen että suhde ei voikaan toimia sen vuoksi että toinen viihtyy yksin, tai siis viihtyisi kahdestaan kumppaninsa kanssa. Kun taas toinen tahtoo tavata ystäviään kokoajan. Tietysti en tiedä sitäkään että muuttuisiko tuo tilanne jos nainen olisi parisuhteessa. Jäsikö ysvät silloin hieman edes taka-alalle?
Nyt olen ihastunut erääseen naiseen, ja hänkin on minuun. Hän tuntuu olevan täydellinen minulle sen vähän mitä olemme tutustuneet. Meillä on hauskaa yhdessä, saamme toisemme nauramaan ja tunnelma on todella rento ja mukava..
Mutta...
... Tuo nainen on taas todella sosiaalinen.. ystäväpiiriin kuuluu n. 15 ihmistä joiden kanssa hän viettää aikaa aivan kokoajan.. monena viikonloppuna hän voi asua jonkun ystävänsä luona jossa asuu samaan aikaan vaikka neljä muuta hänen ystäväänsä. Viikonloppuisin he monesti kokoontuvat viettämään aikaa isommalla porukalla jonkun toisen luokse, hän näkee ystäviään käytännössä joka ilta, viikonloppuisin paljon enemmän...
Mietin, että kannattaako edes yrittää mitään tuon naisen kanssa, ajatus siitä että joskus muuttaisimme yhteen ja noita ystäviä alkaisi meidän luonamme näkymään jokaisena viikonpäivänä on aika kammottava..
Typerää tietysti edes ajatella tälläisiä. Vaikka mielestäni ehkä aiheellista. Ei jaksaisi rakastua naiseen vain huomatakseen että suhde ei voikaan toimia sen vuoksi että toinen viihtyy yksin, tai siis viihtyisi kahdestaan kumppaninsa kanssa. Kun taas toinen tahtoo tavata ystäviään kokoajan. Tietysti en tiedä sitäkään että muuttuisiko tuo tilanne jos nainen olisi parisuhteessa. Jäsikö ysvät silloin hieman edes taka-alalle?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.