Olemme tunteneet exäni kanssa neljä vuotta ja meillä on yhteinen lapsi. Minä itse rakastan exääni, mutta hän väittää, ettei hänellä ole tunteita ja joskus niinä hyvinä etkinä kuulen "vahingossa" sanan kulta tai harrastamme seksiä.
Minä tunnen edelleen välillämme yhteyden ja uskon, että hänelläkin on tunteita, mutta huonon suhteemme takia hän ei uskalla niitä paljastaa, hän pelkää, että satutan häntä.
Minun rakkauden tunteeni o niin suuri, etten kestä menettää häntä, mitä siis tehdä?
Muutimme liian pian yhteen tavattuamme ja suhteemme oli todella myrskyinen. sitten syntyi lapsemme.
Hän on minulle katkera ja vihainen ja tuntee halua kostaa. Kai on pakko olla rakkautta, muutenhan sitä vain antaisi olla ja jatkaisi elämää, uskon että hänen tunteensa piilevät jossain vihan takana ja että tämä voisi toimia jos saisin hänet avautumaan.
Onko rakkaus todella kuollut.
Meillä on ollut onoffia eromme jälkeen tähän asti.
Mitä itäisi tehdä, luovuttaa vai yrittää?
Pelkään niin kovasti hänen löytävän toisen, enkä halua luopua hänesä.
Minä tunnen edelleen välillämme yhteyden ja uskon, että hänelläkin on tunteita, mutta huonon suhteemme takia hän ei uskalla niitä paljastaa, hän pelkää, että satutan häntä.
Minun rakkauden tunteeni o niin suuri, etten kestä menettää häntä, mitä siis tehdä?
Muutimme liian pian yhteen tavattuamme ja suhteemme oli todella myrskyinen. sitten syntyi lapsemme.
Hän on minulle katkera ja vihainen ja tuntee halua kostaa. Kai on pakko olla rakkautta, muutenhan sitä vain antaisi olla ja jatkaisi elämää, uskon että hänen tunteensa piilevät jossain vihan takana ja että tämä voisi toimia jos saisin hänet avautumaan.
Onko rakkaus todella kuollut.
Meillä on ollut onoffia eromme jälkeen tähän asti.
Mitä itäisi tehdä, luovuttaa vai yrittää?
Pelkään niin kovasti hänen löytävän toisen, enkä halua luopua hänesä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luehan tekstisi uudelleen..
Rakkaus perustuu kahden keskeiseen kunnioitukseen, välittämiseen. Teillä konkreettisesti yhteistä on vain lapsi ja seksi.
Miehesi rakastaa sinua tavallaan, sitä ei voi kieltää, mutta ei niin paljon, että kunnioittaisi sinua. Se ei ole oikeaa rakkautta, se on riippuvuutta..
Katkeruus, viha ja kostaminen hallitsee ja mies hallitsee näillä perusteilla sinua eikä osaa irrottautua vaikka syytä olisi, kummankin.
Teillä on pitkä historia takana, lapsenne yhdistää teitä tavallaan ikuisesti mutta onko tuo tuska ja suru mitä tunnet sen kaiken arvoista?
Luopumisen tuska on valtava ja lyö rikki mutta ennenpitkää siitäkin selviää, sattuu vähemmän ja vähemmän ja tulee sekin päivä, kun kaikki on ohi. Älä pitkitä tilannetta, niinkuin minä tein koska toipumiseen menee niin kauan, ettei sinusta ole kuin pelkät kuoret jäljellä ja monta tuhlattua kuukautta, vuotta.
Olen käynyt läpi vastaavan tilanteen, taistelen sen kanssa vieläkin mutta omat tunteeni mieheen ovat jäätyneet ajan kuluessa, vieläkin niitä on mutta jonain päivänä kaikki on kuluneet loppuun. Nyt yritän pelastaa itseni parisuhteen sijasta, surra ja itkeä jotta säästyisin vihalta ja katkeruudelta. Puhua ja käydä tilannetta läpi uudelleen ja uudelleen, hyväksyä myös ajallaan ne miehen uudet naisystävät.
Ettei minusta tulisi samanlaista, kuin miehestä.
Kyse on sinun elämästäsi!