Mistä olit kiitollinen viimeksi?
Niin?
Onko miehen logiikkaa?
19
218
Vastaukset
- Sxthsense
Taitaa olla torjuntaa aiheuttava sana miehille, koska se ohjaa ajatuksia johonkin pyhään. Jos sen korvaa sanoin iloinen ja tyytyväinen, niin ehkä ymmärrettävämpi.
Ja jos edelliseen ei voi vastata, niin päivä oli nou hyvä :c- temppuilija
Uskontojen yksi ydinpointti on juurikin tuo mielen kääntäminen vastoinkäymisissä kohti kiitollisuutta -- ymmärtää ja löytää niistäkin kiitollisuudenaiheita. Tavallaan se narsistinen silta, joka normaaleilla ihmisillä johdattaa pois kateudentunteista kohti kiitollisuudentunteita, löytyy jumalsuhteesta. Luulen, että niillä ihmisillä, jotka 'tulevat uskoon' kysymys on vain itsen ulkopuolisen kiintymyssuhteen uudelleenlöytämisestä -- tai ylipäätään sen löytämisestä, jos äiti ei sitä lapsena ole kyennyt tarjoamaan.
- valoajatoivoa
temppuilija kirjoitti:
Uskontojen yksi ydinpointti on juurikin tuo mielen kääntäminen vastoinkäymisissä kohti kiitollisuutta -- ymmärtää ja löytää niistäkin kiitollisuudenaiheita. Tavallaan se narsistinen silta, joka normaaleilla ihmisillä johdattaa pois kateudentunteista kohti kiitollisuudentunteita, löytyy jumalsuhteesta. Luulen, että niillä ihmisillä, jotka 'tulevat uskoon' kysymys on vain itsen ulkopuolisen kiintymyssuhteen uudelleenlöytämisestä -- tai ylipäätään sen löytämisestä, jos äiti ei sitä lapsena ole kyennyt tarjoamaan.
Kyllä luulen, että vaikka kuinka olisi lapsuuden osalta kiintymyssuhde kunnossa, niin elämä vaan voi heittää yhtäkkiä sellaisia vastoinkäymisiä tai kärsimyksiä, että mitkään maalliset keinot tai selitykset ei auta. Esimerkiksi jonkun läheisen kuolema tai äkilinen hylätyksituleminen rakastetun ihmisen taholta, siinä varmasti hajoaa kenen tahansa tunnemaailma, vaikka olisi ollut kuinka hyvä lapsuus tai suhde vanhempiin. Tällaisissa tilanteissa helpotus tai lohtu voi löytyä uskonnosta. Kun maalliset keinot eivät riitä, on pakko turvautua yliluonnolliseen.
Usein ne joilla on ollut hyvä lapsuus tai tosi hyvä äitisuhde, niin ovat ehkä jopa liian turvalliseen maailmankuvaan tottuneita, ja sitten kun elämä heittää kärsimyksiä, ei olekaan kokemusta tai keinoa niistä selviämiseksi. Kun taas ne, joita elämä on kohdellut kaltoin jo pienestä saakka, heiltä löytyy jo valmiiksi selviytymiskeinoja vaikeisiin tilanteisiin. - temppuilija
valoajatoivoa kirjoitti:
Kyllä luulen, että vaikka kuinka olisi lapsuuden osalta kiintymyssuhde kunnossa, niin elämä vaan voi heittää yhtäkkiä sellaisia vastoinkäymisiä tai kärsimyksiä, että mitkään maalliset keinot tai selitykset ei auta. Esimerkiksi jonkun läheisen kuolema tai äkilinen hylätyksituleminen rakastetun ihmisen taholta, siinä varmasti hajoaa kenen tahansa tunnemaailma, vaikka olisi ollut kuinka hyvä lapsuus tai suhde vanhempiin. Tällaisissa tilanteissa helpotus tai lohtu voi löytyä uskonnosta. Kun maalliset keinot eivät riitä, on pakko turvautua yliluonnolliseen.
Usein ne joilla on ollut hyvä lapsuus tai tosi hyvä äitisuhde, niin ovat ehkä jopa liian turvalliseen maailmankuvaan tottuneita, ja sitten kun elämä heittää kärsimyksiä, ei olekaan kokemusta tai keinoa niistä selviämiseksi. Kun taas ne, joita elämä on kohdellut kaltoin jo pienestä saakka, heiltä löytyy jo valmiiksi selviytymiskeinoja vaikeisiin tilanteisiin.Voi olla. Voisi ajatella myös sellaista mahdollisuutta, jossa on ollut luovasti rakentava ensisijainen kiintymyssuhde, joka on mahdollistanut vapaan yrittämisen ja erehtymisen, mutta on ollut kuitenkin rakentavasti vetämässä rajoja ja ohjaamassa, jolloin työkalupakkiin on jäänyt ei valmiita ratkaisumalleja, vaan luottamus siihen, että ratkaisu löytyy, vaikka joutuisikin kärsimään. Tavallaan kasvatustapa, joka kasvattaa kohtaamaan kärsimystä, silottelematta sitä lapselta pois. Elämän eri tilanteisiin ja persoonalliseen tapaan kohdata niitä ei minun käsittääkseni voi olla valmista mallia. Jokainen joutuu luomaan omat selviytymiskeinonsa. Mielikuvat hyvästä isästä ja hyvästä äidistä ovat aivan yhtä tärkeitä, kuin mielikuvat pahasta isästä ja pahasta äidistä. Mielestäni edellisten tasapaino luo uskon itseen ja tulevaan.
- valoajatoivoa
temppuilija kirjoitti:
Voi olla. Voisi ajatella myös sellaista mahdollisuutta, jossa on ollut luovasti rakentava ensisijainen kiintymyssuhde, joka on mahdollistanut vapaan yrittämisen ja erehtymisen, mutta on ollut kuitenkin rakentavasti vetämässä rajoja ja ohjaamassa, jolloin työkalupakkiin on jäänyt ei valmiita ratkaisumalleja, vaan luottamus siihen, että ratkaisu löytyy, vaikka joutuisikin kärsimään. Tavallaan kasvatustapa, joka kasvattaa kohtaamaan kärsimystä, silottelematta sitä lapselta pois. Elämän eri tilanteisiin ja persoonalliseen tapaan kohdata niitä ei minun käsittääkseni voi olla valmista mallia. Jokainen joutuu luomaan omat selviytymiskeinonsa. Mielikuvat hyvästä isästä ja hyvästä äidistä ovat aivan yhtä tärkeitä, kuin mielikuvat pahasta isästä ja pahasta äidistä. Mielestäni edellisten tasapaino luo uskon itseen ja tulevaan.
Uskoisin että ylipäätään koko perusongelma lähtee siitä, että on tarvetta tuomita asiat hyviksi tai huonoiksi. Tai että haluaa elämään vaan iloisia ja helppoja asioita. Silloin pettymykset ja kärsimykset tuntuvat entistä suuremmilta, jos vaan odottaa elämän olevan helppoa.
Sitten kun oivaltaa, että kaikki asiat vain ovat, olematta hyviä tai huonoja, ei ole kärsimystäkään. Tai totta kai on kärsimystä, koska ihmisluonto on sellainen että kokee niin fyysistä kuin henkistä kipua. Mutta jos ajattelee että joku asia on minulle huono, niin samanaikaisesti se voi olla jollekin toiselle tosi hyvä. Milläs sitten määrittelet, onko se asian todellinen luonne hyvä vai huono, kun se on katsojan ja kokijan mielessä luotu mielikuva.
En tiedä kuinka monet vanhemmat osaavat lapsilleen jo pienestä saakka opettaa, että asiat ovat yhtä aikaa sekä hyviä että pahoja. Tätä taitoa ei ehkä edes pieni lapsi voi omaksua, koska sen pitää tulla elämänkokemusten ja kärsimyksen kautta. Irtipäästäminen hyvän ja pahan määritelmistä, ja uskominen siihen että myös pahalta tuntuvissa asioissa on se hyvä puolensa ja sama toisinpäin. Tämä on asia, jota kukaan voi opettaa vaan jonka jokainen joutuu omien kompastumistensa kautta oppimaan.
Jos palataan alkuperäiseen teemaan, niin uskonto tarjoaa mielestäni eräänlaisen tyynyn tai välivaraston tähän, että voi kivun ja kärsimyksen kanssa mennä hetkeksi lepäämään sinne ja sitten on valmis päästämään kivusta irti.
Kirjassa Havahtuminen (Anthonyt De Mello) on hyvin kuvattu tätä ajatusta ja prosessia, miten maailma rakentuu harhoista. Kirjassa neuvotaan: 1. tunnistakaa itsessänne olevat kielteiset tunteet, 2. ymmärtäkää, että ne ovat teissä, eivät maailmassa tai ulkoisessa todellisuudessa, 3. älkää pitäkö niitä ”minän” oleellisena osana, vaan nähkää, että ne tulevat ja menevät, 4. ymmärtäkää, että kun te itse muututte, kaikki muuttuu.
”Älä etsi totuutta, heitä pois vain mielipiteesi.” - temppuilija
valoajatoivoa kirjoitti:
Uskoisin että ylipäätään koko perusongelma lähtee siitä, että on tarvetta tuomita asiat hyviksi tai huonoiksi. Tai että haluaa elämään vaan iloisia ja helppoja asioita. Silloin pettymykset ja kärsimykset tuntuvat entistä suuremmilta, jos vaan odottaa elämän olevan helppoa.
Sitten kun oivaltaa, että kaikki asiat vain ovat, olematta hyviä tai huonoja, ei ole kärsimystäkään. Tai totta kai on kärsimystä, koska ihmisluonto on sellainen että kokee niin fyysistä kuin henkistä kipua. Mutta jos ajattelee että joku asia on minulle huono, niin samanaikaisesti se voi olla jollekin toiselle tosi hyvä. Milläs sitten määrittelet, onko se asian todellinen luonne hyvä vai huono, kun se on katsojan ja kokijan mielessä luotu mielikuva.
En tiedä kuinka monet vanhemmat osaavat lapsilleen jo pienestä saakka opettaa, että asiat ovat yhtä aikaa sekä hyviä että pahoja. Tätä taitoa ei ehkä edes pieni lapsi voi omaksua, koska sen pitää tulla elämänkokemusten ja kärsimyksen kautta. Irtipäästäminen hyvän ja pahan määritelmistä, ja uskominen siihen että myös pahalta tuntuvissa asioissa on se hyvä puolensa ja sama toisinpäin. Tämä on asia, jota kukaan voi opettaa vaan jonka jokainen joutuu omien kompastumistensa kautta oppimaan.
Jos palataan alkuperäiseen teemaan, niin uskonto tarjoaa mielestäni eräänlaisen tyynyn tai välivaraston tähän, että voi kivun ja kärsimyksen kanssa mennä hetkeksi lepäämään sinne ja sitten on valmis päästämään kivusta irti.
Kirjassa Havahtuminen (Anthonyt De Mello) on hyvin kuvattu tätä ajatusta ja prosessia, miten maailma rakentuu harhoista. Kirjassa neuvotaan: 1. tunnistakaa itsessänne olevat kielteiset tunteet, 2. ymmärtäkää, että ne ovat teissä, eivät maailmassa tai ulkoisessa todellisuudessa, 3. älkää pitäkö niitä ”minän” oleellisena osana, vaan nähkää, että ne tulevat ja menevät, 4. ymmärtäkää, että kun te itse muututte, kaikki muuttuu.
”Älä etsi totuutta, heitä pois vain mielipiteesi.”Muihin kappaleisiin otsikko sopii kirjasta: Hyvän ja pahan tuolla puolen.
Kahteen viimeiseen kappaleeseen omia ajatuksiani.
Viimeisen kappaleen psykologisiin ajatuksiin pääsee käsiksi nimenomaan tuon uskonnollisen tyynyn turvin -- se on yksi käyttökelpoinen työkalu, jonka vanhemmat voivat niin halutessaan lapselle opettaa jo pienestä pitäen. Mallioppimisen kautta. Riippumatta siitä onko silta myötäsyntyinen tai 'uskonnollisen heräämisen' kautta myöhemmin rakennettu.
Tunne-elämä on toisinaan vaikea -- erityisesti negatiivisten tunteiden kohtaaminen, jotka mielestäni johtuvat suoraan omista odotuksita ja niiden suhteen syntyvistä pettymyksistä. Minusta negatiivisia tunteita ei voi kuitata vain menevinä ja tulevina, vaan ne pitää nähdä itse luotuina -- ainakin minulla on tarve päästä niiden takana vaikuttaviin voimiin käsiksi, että ne saavat merkityksen.
Omat odotukset ja toiveet ja niiden suhteen tapahuvat pettymykset tuottavat negatiivisia tunteita. Ja tässä tullaan piilotajuisiin mielikuviin negatiivisesta äidistä ja isästä. Periaatteessa voisi yksinkertaisesti puhua arvottomuudentunteesta, jonka yli pääsee, jos on lapsena saanut myötäsyntyisesti ja kasvatuksen kautta narsistisen sillan positiiviseen äiti ja isäkuvaan.
Minusta on surullista, että tuo silta on demonisoitu. - valoajatoivoa
temppuilija kirjoitti:
Muihin kappaleisiin otsikko sopii kirjasta: Hyvän ja pahan tuolla puolen.
Kahteen viimeiseen kappaleeseen omia ajatuksiani.
Viimeisen kappaleen psykologisiin ajatuksiin pääsee käsiksi nimenomaan tuon uskonnollisen tyynyn turvin -- se on yksi käyttökelpoinen työkalu, jonka vanhemmat voivat niin halutessaan lapselle opettaa jo pienestä pitäen. Mallioppimisen kautta. Riippumatta siitä onko silta myötäsyntyinen tai 'uskonnollisen heräämisen' kautta myöhemmin rakennettu.
Tunne-elämä on toisinaan vaikea -- erityisesti negatiivisten tunteiden kohtaaminen, jotka mielestäni johtuvat suoraan omista odotuksita ja niiden suhteen syntyvistä pettymyksistä. Minusta negatiivisia tunteita ei voi kuitata vain menevinä ja tulevina, vaan ne pitää nähdä itse luotuina -- ainakin minulla on tarve päästä niiden takana vaikuttaviin voimiin käsiksi, että ne saavat merkityksen.
Omat odotukset ja toiveet ja niiden suhteen tapahuvat pettymykset tuottavat negatiivisia tunteita. Ja tässä tullaan piilotajuisiin mielikuviin negatiivisesta äidistä ja isästä. Periaatteessa voisi yksinkertaisesti puhua arvottomuudentunteesta, jonka yli pääsee, jos on lapsena saanut myötäsyntyisesti ja kasvatuksen kautta narsistisen sillan positiiviseen äiti ja isäkuvaan.
Minusta on surullista, että tuo silta on demonisoitu.No mutta koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvää lapsuutta, juuri tänään satuin lukemaan artikkelin siitä, että masennuslääkkeet yhdistettynä terapiaan ovat paras yhdistelmä, jos haluaa muuttaa aivoratoja. Artikkelin mukaan masennuslääkkeiden kemikaalit lisäävät aivoissa sitä joustavuutta jota lapsilla on luonnostaan. Ja terapian avulla sitten muokataan uusia kaavoja ja toimintamalleja aivoihin, jolloiin niihin syntyy uusia ratoja ja yhteyksiä.
Sitten uusinta uutta näyttäisi olevan hengellisyyden mukaan tuominen psykologisiin hoitomuotoihin. Tästäkin satuin tänään juuri lukemaan hyvän artikkelin. Meditointi näyttäisi olevan yksi keino, jolla myös pystyy vaikuttamaan aivoratoihin. Ja meditointi perustuu juuri samoihin toimintaperiaatteisiin kuin tuo aiemmin siteeraamani De Mellon ajatus siitä, että etäännyttää itsensä omista tunnekokemuksista havainnoijaksi, jolloin tunnekokemuksetkin on helpompi käsitellä. http://www.teologia.fi/tutkimus/uskontojen-valiset-suhteet/691-tuoko-mindfulness-hengellisyyden-psykoterapiaan .
Mitä tarkoitat sillä, että narsistinen silta on demonisoitu? Vaikka kirjoitat passiivissa ja etäännytetyssä muodossa, niin jotenkin rivien välistä paistaa läpi se, että tavallaan kerrot itsestäsi ja suret sitä, että olet jäänyt vaille sitä hoivaa lapsena, mikä olisi mahdollistanut omanarvontunnon kehittymisen (tarkoitatko tällä narsistista siltaa?). - temppuilija
valoajatoivoa kirjoitti:
No mutta koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvää lapsuutta, juuri tänään satuin lukemaan artikkelin siitä, että masennuslääkkeet yhdistettynä terapiaan ovat paras yhdistelmä, jos haluaa muuttaa aivoratoja. Artikkelin mukaan masennuslääkkeiden kemikaalit lisäävät aivoissa sitä joustavuutta jota lapsilla on luonnostaan. Ja terapian avulla sitten muokataan uusia kaavoja ja toimintamalleja aivoihin, jolloiin niihin syntyy uusia ratoja ja yhteyksiä.
Sitten uusinta uutta näyttäisi olevan hengellisyyden mukaan tuominen psykologisiin hoitomuotoihin. Tästäkin satuin tänään juuri lukemaan hyvän artikkelin. Meditointi näyttäisi olevan yksi keino, jolla myös pystyy vaikuttamaan aivoratoihin. Ja meditointi perustuu juuri samoihin toimintaperiaatteisiin kuin tuo aiemmin siteeraamani De Mellon ajatus siitä, että etäännyttää itsensä omista tunnekokemuksista havainnoijaksi, jolloin tunnekokemuksetkin on helpompi käsitellä. http://www.teologia.fi/tutkimus/uskontojen-valiset-suhteet/691-tuoko-mindfulness-hengellisyyden-psykoterapiaan .
Mitä tarkoitat sillä, että narsistinen silta on demonisoitu? Vaikka kirjoitat passiivissa ja etäännytetyssä muodossa, niin jotenkin rivien välistä paistaa läpi se, että tavallaan kerrot itsestäsi ja suret sitä, että olet jäänyt vaille sitä hoivaa lapsena, mikä olisi mahdollistanut omanarvontunnon kehittymisen (tarkoitatko tällä narsistista siltaa?).Lapsuuteni ja geenieni perusteella minun pitäisi olla skitsofreenikko -- 'otan maljani täytenä' periaatteen mukaisesti. Minkä vuoksi näin ei ole? Sitä olen kovasti pohtinut. Ja nuorena pelkäsin -- sen vaikutuksen ihmisen persoonaan läheltä nähneenä.
Omanarvontunne on mielenkiintoinen monellakin tapaa. - temppuilija
temppuilija kirjoitti:
Lapsuuteni ja geenieni perusteella minun pitäisi olla skitsofreenikko -- 'otan maljani täytenä' periaatteen mukaisesti. Minkä vuoksi näin ei ole? Sitä olen kovasti pohtinut. Ja nuorena pelkäsin -- sen vaikutuksen ihmisen persoonaan läheltä nähneenä.
Omanarvontunne on mielenkiintoinen monellakin tapaa.Yksi ajatukseni on arkaaisen ja tyypillisen aineksen minuutta suojelevasta merkityksestä. Siis mielen symboliaihoiden sisältämän minuutta suojelevan psyykkisen energian merkityksestä minuuden kehityksessä sille (kehityksellisestä näkökulmasta katsottuna) ylivoimaisessa ulkoisessa ympäristössä.
Eskapismin positiivisia puolia. - valoajatoivoa
temppuilija kirjoitti:
Yksi ajatukseni on arkaaisen ja tyypillisen aineksen minuutta suojelevasta merkityksestä. Siis mielen symboliaihoiden sisältämän minuutta suojelevan psyykkisen energian merkityksestä minuuden kehityksessä sille (kehityksellisestä näkökulmasta katsottuna) ylivoimaisessa ulkoisessa ympäristössä.
Eskapismin positiivisia puolia.No nyt meni minun miehisille aivoilleni liian monimutkaiseksi. Mutta sinänsä kiva että joku jaksaa näitä asioita pohtia ja miettiä, se on harvinaista miesten keskuudessa. Itse olen kuitenkin enemmän tutkinut henkisyyttä ja uskontoa kuin psykologiaa tai filosofiaa, joten en ihan saanut tuosta ajatuksesta kiinni, siis miten symboliaihiot suojelevat minuutta.
- temppuilija
valoajatoivoa kirjoitti:
No nyt meni minun miehisille aivoilleni liian monimutkaiseksi. Mutta sinänsä kiva että joku jaksaa näitä asioita pohtia ja miettiä, se on harvinaista miesten keskuudessa. Itse olen kuitenkin enemmän tutkinut henkisyyttä ja uskontoa kuin psykologiaa tai filosofiaa, joten en ihan saanut tuosta ajatuksesta kiinni, siis miten symboliaihiot suojelevat minuutta.
Itse olen ajatellut niin, että lapsen eläimelliset heijasteet olisivat kristillisestä näkökulmasta katsottuna lähtökohtaisesti pahoja, mutta joissain tapauksissa, riippuen perimästä, nillä voi olla myös minuutta suojelevia ominaisuuksia.
- xena-183
Ihan viimeksi tyttärelleni tiskikoneen laittamisesta ja yöpaidan laittoavusta. - Sitä ennen kiitin murua päivän kuskauksista ja muista avuista.
- kaarne
Niin tyhmältä kuin se ehkä kuulostaakin, niin ihan vimeksi olin kiitollinen mun joulukuuselle sunnuntaina vähän ennen kuin heitin sen pois. Se oli niin kaunis ja se sai mut tuntemaan kiitollisuutta kaikista pienistä asioista, joista elämän ihmeellisyys koostuu. En olisi halunnut luopua siitä ja sen edustamasta kauneudesta.
Sitten riisuin siltä koristeet ja kippasin sen pihalle. - keltai.n
Hyvä kysymys. Sanon kiitos joka päivä monta kertaa, mutta olenko kiitollinen? Sitä vaan kiirehtii päivästä toiseen, yrittää pitää /- fiiliksellä, ellei huuda autossa jollekin (joka ei muka osaa ajaa :)
Olin eilen kotimatkalla kiitollinen monesta muutoksesta. En osaa otsikkoon vastata, mutta tohon toiseen kyssään.
Olin kiitollinen eilen illalla kotiin ajaessani, omalle elämälleni, mulla on ollut siinä tuuria ja onnea, ehkä enemmän kuin ansaitsen . Siitä, että olen saanut jo nuorena tutustua ihmisiin, jotka on potkineet mua persuksille ja rohkaisseet mua, nähneet mun todellisen "luonnon" ja sanoneet : kyllä sä osaat ja kyllä sä uskallat . Ja siitä, että elämä on kohdellut mua aika hyvin, että nyt roolit alkavat olla toisinpäin, kenties mulla on antaa niille henkisesti jotain, joilla oli ennen minulle.
Toi oli vain yksi kiitollisuuden aihe, on lukemattomia muitakin,läheisilleni kaikille olen tosi kiitollinen monista asioista, mutta en nyt halua niitä tähän eritellä.
Nämä asiat kuin muistaisin aina kun maailma muka kaatuu päälle ja kaikki on niin väärin ja hirveän raskasta.. Kiitos sinulle hyvästä kysymyksestä.- niin se meni
Parantumisesta.
- ,...,...,
Älä sitten tänne takaisin tule, elä vapautesi täytenä, terveenä ja onnellisena.
- niin se meni
,...,..., kirjoitti:
Älä sitten tänne takaisin tule, elä vapautesi täytenä, terveenä ja onnellisena.
ääh, mä vaan halusin nostaa tän ketjun..
- puskalisko
finnairin koneessa oli tarpeeksi bensaa eikä lentäjä saanut mitään sairaskohtausta (ja jos sai, salasi sen taitavasti)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242053Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1331957Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101811Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561479Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341395Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5321113Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50980Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115927Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse349899