Pakko avautua, kun pää ei vaan kestä enää!
Eli, viime vuonna tein elämäni parhaan ratkaisun, kun irtisanouduin töistä, jossa olin kärsinyt jo muutaman vuoden. Tulin vaan siihen tilanteeseen, että joko loparit tai järki menee. Mutta nyt olen astunut samaan paksaläjään, eli onnistuin hakeutumaan taas alalle, joka ei kiinnosta yhtään. Pomoni on 100% työnarkomaani, tekee töitä koko ajan kun ei nuku, yhdistää lomatkin sopivasti työmatkoihin. Pahinta on, että hän odottaa samaa minulta. Eli yrittää venyttää työaikoja, lisätä työn määrää, soittelee työasioissa vapaa-ajallani, ja haukkuu kaikkia jotka tekevät sen mielestä juuri sen verran töitä mitä sopparissa on mainittu. Saan kuitenkin kunnon korvaukset ja palkka on hyvä, mutta itse en ole sellannen ihminen joka asettaa työt kaiken muun edelle. En yksinkertaisesti halua enkä jaksa pelata kovemmilla panoksilla. Lisäksi pomoni on perfektionisti, joka tekee minut ihan hulluksi. Hän tarkistaa aina todella tarkasti työni jälkeä ja sen pitää olla aivan täydellinen ja virhetön, mitä ei siis todellakaan arvosteta tällä meidän alalla. Eli ihan turhaa nipotusta.
Olen vihjaillut pomolle, että en ole samanlainen kuin hän, mutta ei tunnu ymmärtävän. Minusta tuntuu että hän yrittää keksiä minulle niin paljon hommia, ettei minulla jäisi elämässäni aikaa muuhun kuin nukkumiseen.
Eli, viime vuonna tein elämäni parhaan ratkaisun, kun irtisanouduin töistä, jossa olin kärsinyt jo muutaman vuoden. Tulin vaan siihen tilanteeseen, että joko loparit tai järki menee. Mutta nyt olen astunut samaan paksaläjään, eli onnistuin hakeutumaan taas alalle, joka ei kiinnosta yhtään. Pomoni on 100% työnarkomaani, tekee töitä koko ajan kun ei nuku, yhdistää lomatkin sopivasti työmatkoihin. Pahinta on, että hän odottaa samaa minulta. Eli yrittää venyttää työaikoja, lisätä työn määrää, soittelee työasioissa vapaa-ajallani, ja haukkuu kaikkia jotka tekevät sen mielestä juuri sen verran töitä mitä sopparissa on mainittu. Saan kuitenkin kunnon korvaukset ja palkka on hyvä, mutta itse en ole sellannen ihminen joka asettaa työt kaiken muun edelle. En yksinkertaisesti halua enkä jaksa pelata kovemmilla panoksilla. Lisäksi pomoni on perfektionisti, joka tekee minut ihan hulluksi. Hän tarkistaa aina todella tarkasti työni jälkeä ja sen pitää olla aivan täydellinen ja virhetön, mitä ei siis todellakaan arvosteta tällä meidän alalla. Eli ihan turhaa nipotusta.
Olen vihjaillut pomolle, että en ole samanlainen kuin hän, mutta ei tunnu ymmärtävän. Minusta tuntuu että hän yrittää keksiä minulle niin paljon hommia, ettei minulla jäisi elämässäni aikaa muuhun kuin nukkumiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.