Olen sangen pettynyt itseeni, kun en enää jaksa. Uskon vankasti siihen tai olen uskonut, että itse pitää tehdä työtä. Vaikka mieheni on hieman muihin naisiin vetoa tunteva ja ylivelkainen, on mielestäni minun jaksettava. Itsehän olen tämän valinnut. Merkkejä kaikesta oli jo naimisiin mennessämme. Mutta nyt olen jotenkin vain tullut tieni päähän.Ehkä tämä ikä, ehkä sairaudet, en tiedä. Onko kohtalotovereita, joiden loppumattomat keskusteluyritykset ovat jääneet vastausta vaille. Kuinka paljon voi itse tehdä?
avioero 50 vuotiaana
89
2958
Vastaukset
- 5
Itse voi tehdä juuri niin paljon kuin itse jaksaa.
- vastausta vailla
Niinhän se on, mutta aina voi ajatella kuitenkin pystyvänsä parempaan. Aloitin joulukauden odotuksin, mutta petyin taas kerran. Kaikki mitä oli pariterapiassa moneen kertaan sovittu, oli näemmä unohdettu. Ja meni todella pahaksi, lähelle väkivaltaa. Kun yrittää liikaa, sitä sanoo lopulta viime vaiheessa pahasti. Ja toinen kun ei osaa ilmaista,on lyödä.
- .. .
vastausta vailla kirjoitti:
Niinhän se on, mutta aina voi ajatella kuitenkin pystyvänsä parempaan. Aloitin joulukauden odotuksin, mutta petyin taas kerran. Kaikki mitä oli pariterapiassa moneen kertaan sovittu, oli näemmä unohdettu. Ja meni todella pahaksi, lähelle väkivaltaa. Kun yrittää liikaa, sitä sanoo lopulta viime vaiheessa pahasti. Ja toinen kun ei osaa ilmaista,on lyödä.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
- angelika*
vastausta vailla kirjoitti:
Niinhän se on, mutta aina voi ajatella kuitenkin pystyvänsä parempaan. Aloitin joulukauden odotuksin, mutta petyin taas kerran. Kaikki mitä oli pariterapiassa moneen kertaan sovittu, oli näemmä unohdettu. Ja meni todella pahaksi, lähelle väkivaltaa. Kun yrittää liikaa, sitä sanoo lopulta viime vaiheessa pahasti. Ja toinen kun ei osaa ilmaista,on lyödä.
Lopeta heti! Olet yrittänyt jo kaikkesi, aivan liikaa. Silloin kun toisella on tarjoilla pelkkiä pettymyksiä, voi kääntää katseensa omaan itseensä: mikä on se juttu miksi siedän ja miksi yritän, eikö minulla ole enää järkeä lopettaa?
- Ikäkysymyskö ?
Mitähän toi ikä kuuluu tähänkin asiaan ? Nythän sulla pitäisi olla paljon paremmat edellytykset erota kuin nuorempana; kokemusta, näkemystä, tietoa ja taitoa. Jos on parhaansa yrittänyt eikä toinen sitä ymmärrä, tajua eikä tee omasta puolestaan mitään asioitten eteen, niin miksi sinun pitäisi ?
Liitot ja suhteet ovat suoraan suolesta, jos niiden tuloksena ja seurauksena on ihminen, joka on pettynyt jopa itseensä, jaksamaton, iloton, vailla tulevaisuuden näkymiä, haaveita ja toiveita ja tuntuu siltä, että kaikki tiet on tallattu loppuun.
Ihmiselämän pitää olla juuri päinvastaisen nimistä, joten alapa etsiä hautautuneita OMIA juttujasi, haaveita, unelmia ja ala toteuttaa niitä vaikkapa vaan pienin askelin. Kyllä se polku siitä valoisammaksi muuttuu, miehellä tai ilman. - vastausta vailla
Kyllä tämä on jossain määrin myös ikäkysymys. Kun on pitkään ajatellut, että tässä kohta ollaan mummoja ja vaareja ja sitten on leppoisaa :-) Muutenkin kynnys on aika korkea, kun tietää, ettei ole nuoruuden rientoja. Ehkä työväenopiston virkkauspiiri tarjolla. Sairauksien vuoksi ei ole rahaa, eikä varsinaisesti voimiakaan matkustella. Ja ystävät nyhjäävät kodeissansa, joten vertaistuki on vähissä.
Olen kyllä yrittänyt innostua omasta pikkukodista (vuokra-asunto) jonne laittaisin naisellisemman sisustuksen, kun mitä on yhteisissä ollut. Kuntosalilla olen käynyt ja lukenut enemmän yhteiskunnallisia juttuja. Kun yhdessä katsottiin vain dekkarisarjoja. Jotain omaa olen oikeasti yrittänyt.- mariska*
Ei ole ikäkysymys, ellei sitä sellaiseksi halua tehdä. Unelmallasi siitä, että mummona ja vaarina olo on leppoisaa ei taida olla todellisuuspohjaa. Todennäköisesti miehesi ylivelkaisuus pahenee mitä lähemmäksi eläkeikää hän kulkee. Toiset naiset saattavat myös kiinnostaa entistä enemmän.
Harrastaa voi muutakin kuin virkkausta. Silloin tällöin voi matkustella köyhänäkin - ja siihen riittää myös voimia, kun ei alvariinsa matkustele.Mitä tarkoitat nuoruuden riennoilla? Itse kävin nuorena aerobicissa, kuntosalilla, rokkikeikoilla yleensä lähikunnisssa, joskus kauempana (kesäisin), tanssimassa. Risteilyillä ja keikoilla ihan Ruotsissa asti :). Nuorena aikuisena matkustelin paljon. Lasten syntymä, ainainen rahapula ja ennenkaikkea myös aikapula katkaisivat matkabuumini.
Nykyisin teen kaikkea sitä mitä nuorenakin (ja liittoni aikana). Aerobiccaan, käyn salilla, keikoilla ja tanssimassa. Matkustelen jonkin verran. Koska "sain" exliittoni aikana toimia vain kotiorjana, niin nykyisin nautin suunnatomasti tv:n katselusta olohuoneen sohvalla, etenkin niiden dekkarisarjojen :). Liittoni aikana ex valoitti olohuoneen 24/7, joten minun piti katsella dekkarit toisesta telkkarista vaatimattomissa olosuhteissa...Ex katsoi kaikkea muuta paitsi ei sitä mitä minä halusin katsella.
Sinun pitää aivan tosissasi etsiä itsesi ja tehdä omia asioita. - angelika*
Tähän asti sinulla on ollut pettymyksiä ja väkivaltaa, ainakin sen uhkaa. Miten ihmeessä mummona ja vaarina olisi leppoisaa? Elät omissa haaveissasi ja yrität tehdä mahdotonta mahdolliseksi. Ymmärrä luovuttaa, hyvä ihminen.
Nuoruudessa oli nuoruuden riennot. Vanhempana on vanhempien riennot. Omalla kohdallani nämä eivät edes poikkea toisistaan. Joillain toisilla voi poiketa suurestikin. Pääasia on kuitenkin, ettei jää paikoilleen sammaloitumaan vaan rientää :).
- MikroMikko.
Sinä et ole tullut tiesi päähän, vain tämä avioliittosi on tullut tiensä päähän.
- vastausta vailla
Kiitos MikroMikko tuo oli oikeasti kannustavaa.
Väliin oma elämä on vain unohtunut tässä! Vuosia kun nyhjää toisen kainalossa. (Se kai se alunperinen virhe olikin. Johtui kyllä aikalailla rahan puutteesta, eli siis niistä miehen veloista, että oltiin säästäväisesti kotosalla.)Olisi ollut jotain omaa elämää, jota nyt olisi luontevaa jatkaa...- 19
Kauanko olette olleet naimisissa ?
- vastausta vailla
Parikymmentä vuotta. Kysyjä varmaan ajattelee, että velat ovat myös minun. Ne ovat olleet kuitenkin miehen omia konkursseja ja autolainoja ja oikeusasioihin liittyviä. Tietysti niitä on maksettu yhdessä, mutta niitä on tullut aina uusia. Koskaan ei tullut se päivä kun pääsisi jonnekin. Ulkomaillakin käytiin vain pari kertaa koko aikana. Olen kyllä ajatellut, että olenko nainen vai hiiri :) kun en saa miestä hillitsemään tapojaan.
- Woi h-i !
Miksi sinä maksat miehen velkoja ? En tiedä, onko se "hiiri"mäistä, mutta uskomattoman tyhmää se on. Velan maksaa se, joka sen ottaa.
- mariska*
Ei ole sinun asiasi hillitä ja hallita miehesi tapoja/tottumuksia, mitä tahansa. Se on sinun miehesi tehtävä. Ellet saa sanaasi kuuluviin, on sinun asiasi puolustaa itseäsi ja etsiä keino ratkaista ongelma. Hiiri olet siinä mielessä, ettet ole jo ajat sitten ottanut hatkoja. Ei tuollaista puolison sekavaa rahankäyttöä (ym) kenenkään tarvitse pakosta sietää.
- Hei Haloo
onko ketään kotona? Minä olen 52,5 vuotias ja ero astui syksyllä voimaan. Mies aloitti prosessin, aluksi taistelin vastaan. Mutta onneksi osasin irrottaa. 50-v. elämää vasta onkin; omaa aikaa, vapaasti voit valita mihin menet (aluksi joudut menemään yksin, jos ei ole kavereita), olet rohkea ja tutustut uusiin ihmisiin ja uusiin harrastuksiin. Sulla on vielä elämää jäljellä, älä hukkaa sitä.
- outoörkki
Ottaisin heti avioeron jos voisin. Olemme n. 5-kymppisiä, mies alkaa olla alkoholisti. Itse en ole vähään aikaan ollut töissä, mies on niin halunnut. Tajuan, että hän haluaa käyttää valtaansa, elättämällä minut. Mihin menisin... mistä työ 5-kymppiselle ja asunto, en voi lähteä mihinkään. Olen kaksi kertaa aikaisemmin laittanut avioeropaperit sisään, viimeisellä kerralla mies oli itsetuhoinen... ei saanut itseltään henkeä pois (olen varma ettei ollut tarkoituskaan), mutta saipa näyttää minulle...
- Ei h-i !
Tässäpä vallan hieno esimerkki 'terveestä' parisuhteesta. Koeta nyt hyvä ihminen edes itse tervehtyä, minkään nimisen liiton ei ole tarkoitus olla vankila. Jos työtä ja asuntoa ei löydy, niin muunlaista elämää löytyy kyllä runsain määrin ja mitoin, jotta elämässä on sisältöä ja se vie jonain päivänä oikeisiin ratkaisuihin.
- mariska*
Asunto kaupungilta. Työkkärin tuella yhdistettynä sos.tukiin elää. Voit saada myöhemmin työpaikankin, kun et nirsoile työn suhteen. Menepä kuule vaikka sosiaalitoimeen keskustelemaan asiasta. Kaikki järjestyy.
- ?
Mekin noin 5-kymppisiä. Ulkokuori ok, mutta suhteen sisällä pelkkää tyhjää. Nykyään kartamme kohtaamasta toisiamme, ei ole mitään puhumista. Jos suunsa aukaisee, niin riita siitä tulee kuitenkin. En ole ollut töissä 25 vuoteen. Olen hoitanut lapset (4), kodin ja puutarhan. Mies on tehnyt uraansa. Jos olis tarpeeksi rahaa ja tietäisin pärjääväni, lähtisin. Hän varmasti pärjäisi, onhan hänellä työpaikka, paljon harrastuksia ja niitä muitakin omia menoja. Jos minullakin olisi tarpeeksi rahaa ja tietäisin pärjääväni, lähtisin. Eniten ikävä tulisi varmaankin tätä ympäristöä, mutta ikävä minulla on rakkauttakin. Ja sitä en usko tässä suhteessa enää saavuttavani.
- 1 + 2 = 3
itse olen 5-kymppine mies joka haluaisi päästä vaimosta eroon joka ei ole käynyt töissä 12 vuoteen koska ei ole itse halunnut. minä taas olisin halunnut että olisi ottanut vastuunsa kanssa perheestä eikä vain jäänyt kotiin lorvimaan.
Ainoa este erolle on että miellä on 11 vuotias lapsi. Kuka saisi hänet? Siitä tulisi mehevä riita. jos vaimolelni määrätään huoltajuus niin miten varmistan että elatusmaksut ja vaate ja koulunkäyntiin tarkoitetut rahat todella menee lapsen hyväksi eikä vaimolleni?
- oppeliini
Sinä et ole tullut tiesi päähän! Tämä on vain yksi ( kipeä ) vaihe matkassa. Eikä tuon tunteeen pois saaminen aina ole helppoa mutta aivan oman itsesi takia sinun on suunnattava katseesi ulospäin.
Tee mitä tahaansa vaatiikin päästäksesi talosta ulos joka paivä muutamaksi tunniksi. Kuulostat suht terveeltä, mene auttamaan muita joiden terveys ei ole yhtä hyvä kuin sinun, aivan varmasti seudultasi loytyy vaikka mitä toimintaa, mene sinne mukaan!
Sitäpaitsi 50 on tänäpäivänä nuori! Tilastollisesti naiset elvät lahes 90 vuotiaiksi, sinä itse päätät millaiseksi sinä teet seuraavat 40 vuotta. Se on pitkä aika olla katkeroitunut ja homehtua johonkin nurkkaan.
Jätä miehesi rauhaan, tuskinpa hän muuttuu, mutta ainakin näin aluksi voit itse osallistumalla kotisi ulkopuolella ja saada hiukan objektivisuutta asioihin. Kenties sieltä aikanaan loytyy maksullinenkin homma, kun ensin itse näytät että olet halukas osallistumaan ja tekemään.
Onnea matkaan! - vastausta vailla
Olipa kiva, että oli vastauksia odottamassa. Vietin illan nuoruuden kaverin luona ja oli yllättävää kuinka paljon oli jäänyt puhumatta näinä avioliittovuosinani.
Eli jotain hyviäkin asioita voi tapahtua. Myös tuo "Hei haloon" esimerkki on kannustava. "Outoörkille" sanoisin, että tilanteeni on samanlainen vaikka alkoholismia ei olekaan tässä tapauksessa. Kuitenkin jonkinlaista manipulointia. että en pärjäisi yksin.
Kun "Woi h-i" velkojenmaksuun liittyen, niin kyllä sitä on pakko osallistua, jos toisella ei muuten riitä rahaa ruokaan yms.
Totta että 50 nainen elää todennäköisesti kauan vielä, mutta kyllä ystävät ovat sanoneet. että elämä on jossain määrin aika rajattua naisilla vanhempana.
Yritän kyllä kuitenkin nähdä suurimman osan aikaa asiat valoisana. Etsin kaikenlaisia harrastuksia netistä yms.Muutama vuosi sitten ennen sairastumistani, olisin ensin muuttokuluista huolimatta lähtenyt etelään.- en usko tuohon
Miten ystäväsi perustelevat sen, että elämä on naisilla vanhempana rajattua? Kyllä kai se on itsestä kiinni, mitä elämästä saa irti. Tulee mieleen, että jos nainen on elänyt kovin ulkonäkökeskeistä elämää, on ehkä nauttinut miesten huomiosta kauniin ulkonäkönsä ansiosta, voi olla, että vanheneminen on ongelmallista.
- mariska*
Naisten elämä rajatumpaa vanhempana, no eikä ole! Jokainen rajaa itse oman elämänsä, ei kukaan toinen.
Ikä on asennekysymys. Lemmy on sanonut "If you think you are too old to rock 'n roll then you are". Tämä pätee niin rokkenrolliin kuin kaikkeen muuhunkin. - mariska*
Ai niin vielä:
Tuosta miehesi velkojen maksusta. Miehesi on kanssasi juuri sen takia, että sinä tuot hänelle leivän pöytään, "pelastat" hänet - hänen itseaiheuttamista sotkuistaan. Mies käyttää sinua hyväkseen.
Erossa voit käyttää rahasi kuten haluat. Pelkästään tämä lisää elämänlaatuasi. Talouden tasapaino ei ole mikään niin mitätön asia, vaan perusedellytys. Lisäksi se vapauttaa sinut taloudellisesta epävarmuudesta. Mies voi tehdä tuhottomasti velkaa, sinä tunnet olevasi siitä vastuussa, vaikket ole. Tämä juuri mahdollistaa sen, että mies tekeekin velkaa: hänen ei tarvitse kantaa vastuuta itsestään kun sinä teet sen.
- vastausta vailla
Niin ja piti kiittää "Oppelliinia" hyvän matkan toivotuksesta.
Olisin kuitenkin vieläkin toivonut joltain saman kokeneelta neuvoja, mitä se itsekseen meneminen oikein tarkoittaa tässä iässä? Yksin teatteriinko menemistä? Mitä muuta. Ja mistä niitä uusia ystäviä ikäiseni löytää.- Kaksinkiva yksinhyvä
No nyt ymmärrän, miksi tällaisia asioita pitää kysellä täällä. Mielikuvitusko sinulta uupuu, jos et tiedä / keksi mihin voi mennä ja miten. Ihan joka paikkaan, mihin voi mennä kaksin tai joukon kanssa, voi mennä yksinkin. Ja joka paikassa on "uusia" ihmisiä, joihin voi tutustua, jos haluaa. Yksin menemisessä on se hyvä puoli, ettei tarvitse kysellä muiden tahtoja ja haluja ja myötäillä mukana, voi tehdä ja mennä juuri niin kuin itsestä mukavalta ja omalta tuntuu.
Voi käydä teatterissa, elokuvissa tai konserteissa, tai voi hypätä itse vaikkapa harrastelijateatterin lavalle. Voi mennä tanssimaan, jos tykkää siitä. Voi mennä laulamaan karaokea tai vain istumaan 'kuppilaan' ja kuuntelemaan ja katselemaan, mitä tänä päivänä yöelämään kuuluu. Voi matkustaa kauas tai lähelle, pikku trippi piristää ihan yhtä paljon kuin pidempi. Voi harrastaa liikuntaa tai taiteita tai ihan mitä vain, mikä itseä kiinnostaa. Voi opetella jotain ihan uutta ja tarpeellista - tai tarpeetonta. Jne ...
Ainakaan ikä ole minkään voimisen este. Vain oman mielen maisema, joka on jämähtänyt kaavoihin, estää tehokkaasti elämästä. - Hei Haloo
Mistä olet kiinnostunut? Teatteri, mikset voi mennä yksin? Kuntosali? Uimahalli? Jne. Yksinhän voi mennä ihan minne vaan. Nyt kuuluu kysymys, etsitkö uutta seuralaista? No kaikista paikoista sitä ei löydy, mutta on sitä kaupan kassallakin tavattu ja menty naimisiin. Näin ystävän ystävälle kävi.
Tuttu tunne, mennä yksin, aivan kuin jokin puuttuisi viereltä. Mietipä kuitenkin mitä se aviomies teki rinnallasi, jos kävitte "ulkona"? Huomioiko sinua? Kun menet yksin, olet vapaa ja myös joku voi huomata sinun olevan vapaa. Ja vielä harrastusten parissa voi jutella mm. naisten kanssa ja saattaapi niistäkin saada ystävän. Jos huomaat jutun luistavan, mikset voisi heittää, että mennäänkö kahville juttelee lisää.
Minä tykkään tanssia, menin lavalle yksin (alkuun pelotti), mutta yksinhän minua haetaan ei kahdestaan ystävän kanssa. Sielläkin voi jutella muitten kanssa.
Rohkeutta vaan, ei kukaan hae sinua kotoa. Huulipunaa huuliin kaupungille tai kylille ja menoksi.
Onnea matkallesi! - Miinat3
Hei Haloo kirjoitti:
Mistä olet kiinnostunut? Teatteri, mikset voi mennä yksin? Kuntosali? Uimahalli? Jne. Yksinhän voi mennä ihan minne vaan. Nyt kuuluu kysymys, etsitkö uutta seuralaista? No kaikista paikoista sitä ei löydy, mutta on sitä kaupan kassallakin tavattu ja menty naimisiin. Näin ystävän ystävälle kävi.
Tuttu tunne, mennä yksin, aivan kuin jokin puuttuisi viereltä. Mietipä kuitenkin mitä se aviomies teki rinnallasi, jos kävitte "ulkona"? Huomioiko sinua? Kun menet yksin, olet vapaa ja myös joku voi huomata sinun olevan vapaa. Ja vielä harrastusten parissa voi jutella mm. naisten kanssa ja saattaapi niistäkin saada ystävän. Jos huomaat jutun luistavan, mikset voisi heittää, että mennäänkö kahville juttelee lisää.
Minä tykkään tanssia, menin lavalle yksin (alkuun pelotti), mutta yksinhän minua haetaan ei kahdestaan ystävän kanssa. Sielläkin voi jutella muitten kanssa.
Rohkeutta vaan, ei kukaan hae sinua kotoa. Huulipunaa huuliin kaupungille tai kylille ja menoksi.
Onnea matkallesi!Minuakin huolestuttaa toi yksin meno.jotenkin tuli kaverisuhteet laiminlyötyä ja nyt pelottaa yksin hengalu.en ole päättänyt erosta mut siltä tämä tunne-elämän tunteettomuus nyt tuntuu.
- Aikuinen ?
Miinat3 kirjoitti:
Minuakin huolestuttaa toi yksin meno.jotenkin tuli kaverisuhteet laiminlyötyä ja nyt pelottaa yksin hengalu.en ole päättänyt erosta mut siltä tämä tunne-elämän tunteettomuus nyt tuntuu.
Miksi yksin meno huolestuttaa ?
- Jaettu ilo paras ilo
Aikuinen ? kirjoitti:
Miksi yksin meno huolestuttaa ?
Ei ole ketään kenen kanssa jakaa juuri sen menemisen ja tekemisen ilo!
- Kaksinkiva yksinhyvä
Jaettu ilo paras ilo kirjoitti:
Ei ole ketään kenen kanssa jakaa juuri sen menemisen ja tekemisen ilo!
Muolima on immeisiä pullollaan, joka paikassa, mihin menet, on aina joku, joka mielellään jakaa kanssasi hauskat ja iloiset jutut. Ei ne vieraat ja tuntemattomat ole sen kummempia ihmisiä kuin tututkaan, kandee tutustua ja laajentaa reviiriä, pelot poistuu painamasta.
- vastausta vailla
Kiitos Kaksinkivayksinhyvä ja HeiHaloo oli kiva kuulla, että on ihan normaalia mennä konsertteihin ja teatteriin yksin. Täytyy sanoa, että minulla ei ole oikein muistikuvaa milloin olen tehnyt jotain yksin kaupankäyntiä yms. lukuunottamatta. Olen käynyt tapaamassa harvoja ystäviä, mutta muuten on liikuttu yhdessä. Mieheni on ollut aika kontrolloiva.
En usko, että minulta puuttuu mielikuvistusta, mutta rohkeutta kyllä. En ole koskaan ollut sinkku. Kerta se on ensimmäinenkin. Ystäväni sanoi, että jos nyt lähdet, et koskaan enää tässä iässä löydä miestä. Minua se huvitti, en tarvitse miestä, mutta en toisaalta usko sen olevan mahdotontakaan. Motivaatio on kuitenkin kadoksissa tuohon kokonaan.
Olin muuten katsomassa tänään asuntoa, jota minulle on tarjottu. Pidin siitä ja uskon ottavani sen. Siis enää pari viikkoa odotusaikaa.- mariska*
Melkein tekisi mieleni sanoa "hiiteen tuollaiset ystävät", jotka väittää ettei naisen parhaassa iässä löydä miestä! Minäkin löysin. Ja millaisen miehen!!! Osaa puhua ja pussata, seksi on taivaallista. Osaa myös tehdä kaikenlaista ja ottaa huomioon.
Eipä taida ystäväsi avioliiton perusteet olla itsellä ihan kohdalla, kun tuollaista väittää.
- 50v-ja elämä edessä
Voin kokemuksesta sanoa, että on paljon parempi olla omillaan kuin ahdistavassa parisuhteessa. Voin harrastaa mitä haluan, tavata ketä haluan, elää taas kuin ihminen ainakin. Sairauksien alle ei kannata hautautua, ne voivat toki viedä osan toimintakyvystä, mutta eivät elämän iloa. Aikuisenakin voi löytää uuden rakkauden, etenkin kun sitä vähiten odottaa. Älä hukkaa elämääsi, anna hevosten hoitaa murehtiminen.
- vastausta vailla
Hyvä 50v- ja elämä edessä. Kiitos tosi mukavasta viestistä. Periaatteessa olen samaa mieltä, todellisuudessa vain kaikki on aika pelottavaa. Ajattelen sanojasi, lupaan sen :-)
- kyllä se siitä
50v erosin ja silloin olin aika arka yksin menemään minnekkään, tuntui oudolle, sillä olin aviossa 30 vuotta.
Mutta, nyt erosta jo aikaa ja yksin on ihan mukava mennä ja pidän vapaudestani, ei tarvitse selitellä mitään kellekkään.
Se oli jotai läheisriippuvutta ja siksi pelkäsin alussa, miten minun käy yksin, mutta nyt en enää pelkää.
Paljon enempi pelkäisin, huonossa parisuhteessa näin vanhempana. Nyt vaan, ihmettelen, miksi olin parishuteessa ollessa, niin riippuvainen puolisosta?
Ehkä, pelkäsi, ettei tulisi vaikeuksia, jos olisin elänyt vapaammin ja mennyt yksinkin välillä, puoliso oli kontrolloiva mutta ei itselleen vaan minua kohtaan.
Olen miettinyt, että lopulta olemme yksin aina, kenenkään elämää ei voi elää, vaan omaansa.- Vanha nainen
Tämän kerronnan olisin minä voinut kirjoittaa. 28vuotta avioliittoa ja nyt olen lähdössä.Pelottaa tulevaisuus ja varsinkin taloudellinen puoli, mutta yritän rohkeasti tehdä lähtöä ja luottaa tulevaisuuteen.Mies jää omakotitaloomme ja minä lähden vuokra kaksioon.Meillä on mökki ja sen haluan pitää joten en varmasti saa enää lainaa niin paljon että voisin ostaa jotain omaa ja
se minua hirvittää. Onko sekään oikein, mutta kun toisen on tehtävä ratkaisu ja toinen vain syyttelee ja odottaa valmiita ratkaisuja.
Toivottavasti teen oikean ratkaisun ja on elämää vielä yli 50 vuotiaanakin.
- vastausta vailla
Hei "Kyllä se siitä", on ihana kuulla näitä onnistumistarinoita. Tiedän, on kummallista, ettei käy suhteen aikana missään. Olen tässä luettuani tuon miettinyt sitä. Muutamia syitä löydän. Kuten mainitsit, kontrolloiva mies. Mieheni osasi suhteen alussa tehdä todella vaikeaksi ulkonakäymiseni ja itsenäisen toimintani. Tapoja oli niin monia, etten jaksa tässä niitä eritellä, sanotaan kuitenkin että kiukuttelemalla julkisesti. Sitten sinkkuystävien epäluulo, että minulla olisi jotenkin asiat paremmin. Naimisissa tai parisuhteissa olevien omat ongelmat ja kiireet. Laiskuus myös loppujen lopuksi, kun kotona oli aika helppoa. Oman rahan puute, kun kaikki budjetoitiin yhdessä. Taistelutahdon puute tai riittävän voiman ehkä...
- Kalteritango
Tuohon viimeiseen virkkeeseen sisältyy se tärkein pointti parisuhteissa. Jos toinen ei hyväksy aikä anna lupaa toisen omalle elämälle, menoille ja meiningeille, niin siitä syntyy pattitilanne, taistelu ja toisen elämän lopahtaminen pienen ahtaan piirin pyöritykseen.
Eikä "riittävä voima" tarkoita ollenkaan fyysistä voimakkuutta, vaan henkisen kapasiteetin käyttöönottoa, sitä, jolla mennään läpi vaikka harmaasta kivestä. Omalla tahdonvoimalla pitää osoittaa, että aikoo olla oma itsenäinen ja itsellinen ihminen siitä huolimatta, että on pariutunut.
Liittoutuminen toisen ihmisen kanssa kun ei missään tapauksessa voi tarkoittaa sitä, että kahdesta erilaisesta ihmisestä tulee yksi. Miten käy sen puolikkaan, kun toinen syystä tai toisesta poistuu 'näyttämöltä'.- Prkl !
...... kirjoitti:
Tässä aiheesta pitkä keksustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9540201#comment-47261690Yeap, olin näköjään osallistunut. Ja sinä ollet "M54V", vai mix se kommentti oli sinisenä. "Keksustelu"-sana pistää funtsaamaan ...
- mariska*
Liittonne on tullut tien päähän, et sinä. Olet vihdoinkin huomannut, ettei liitossa pysty itse tekemään kaikkea. Jos toista ei keskustelut kiinnosta, niin se on siinä. Ei ole mikään ihme ettet jaksa. Oikeastaan se on hyvä. Miksi jatkaa kuollutta liittoa?
- vastausta vailla
Hei, kiitos kaikille. Muutamia erityisiä asioita. "Mariskan" rockasenne on ihana. On minullakin rocktaustaa noin sadan vuoden takaa :-) Itseä olen yrittänyt avioliitossa etsiä henkisin keinoin, tämä ulkoinen tulee tässä nyt vasta. "Kalteritango" on oikeassa, olisi pitänyt tehdä itsen eteen valtavasti jo suhteen aikana. Sitä henkistä kapasiteettia on minulta selvästi puuttunut. Myös "en usko tuohon"-nimimerkin kommentti ulkonäkökeskeisestä elämästä mietitytti. Pohdin niitä kaikkia sisälläni. Joku saattoi jäädä huomaamatta, kun viestiketju haarautui monin eri tavoin.
- 50v-ja elämä edessä
Muutos on iso ja varmasti pelottava. Kiersin vuosi sitten lähikortteleita koiran kanssa ja pohdin olenko valmis luopumaan entisestä elämästäni. Sanan "Avioero" ääneen sanominen ja avioliiton kariutumisen myöntäminen otti koville. Kun lopulta jätin erohakemuksen käräoikeuden kansliaan tuntui kuin valtava taakka oli poissa päältäni. Meillä on vain yksi elämä ja se on liian upea hukattavaksi.
- hautiskelija
itse erosin 62vuotiaana enkä ole katunut nyt voin elää itselleni eikä tarvi odottaa koska isäntä mahtaa tulla kotiin vai tuleeko vasta aamulla ilman mitään selitystä.nauti elämästä niin kauan kun voit ,vanha koira ei opi istumaan joten kaikkea hyvää sinulle.
- Motivaatio
Jooo, muuten huva, mutta tässä on yksi pieni - tai suuri - virhe. Vanhakin koira oppii ihan mitä vain, jos itse HALUAA oppia.
- vastausta vailla
"50v-ja elämä edessä" Kiitos. Muutos on tosiaan kovin pelottava ja oikeastaan kehottaisin kaikkia hiemankin häilyvämmässä avioliitossa olevia tekemään nämä (viime päivien viisautta)
Listani omaan vahvuuteen avioliitossa: usko itseesi, ole oma herrasi, pidä tilit erillään ja salasanat erillään, älä anna toiselle omien luottokorttiesi sivukortteja, pidä itselläsi aina jotain vararahaa. Hanki omia ystäviä. Pidä yllä ystävyyssuhteitasi. Hanki harrastuksia, jotka antavat sisältöä myös kriisitilanteissa...
"nautiskelija" on kovin oikeassa, ero on sopiva silloin kun avioliiton haitat ylittävät edut tai oikeammin, kun tuska on liian kovaa suhteessa koettuun onneen.
Yrittelen tässä ensiaskelia, aika heikkoa on vielä. - Sinkkuharjoittelija
Vastausta vailla - tilanteesi tuntuu niin tutulta! Olen itse 50 ja eronnut pari viikkoa sitten. Elämä on vuoristorataa, mutta en aio antaa periksi. Kummallista, miten sitä puhumatonta, velkaista miestä jotenkin ikävöi... Mutta toisaalta mieletön määrä energiaa on vapautunut omaan käyttöön, kun ilmoitin miehelle, että hoitopaikka on nyt lopullisesti suljettu. Olen ajatellut, että ikävöin jotain sellaista, mitä ei ollut olemassakaan - ja vain siksi, että itse olin sitoutunut ja uskollinen. Minä pelasin sääntöjen mukaan ja yritin! Ei ole minun häpeäni, jos toinen ei yrittänyt. Minun on nyt tehtävä tästä elämästä minun näköistäni. Kaiken huippuhan se olisi, jos nyt itse tekisin elämästäni yhtä kurjaa ja painostavaa kuin mieheni onnistui tekemään.
Nyt on aika tutustua itseensä, rikkoa rajojaan, antaa tunteiden tulla. Minun elämäni on paria sairautta lukuunottamatta muuten kunnossa, lapset perheineen asuvat lähellä, on hyvä ammatti ja vakituinen työpaikka. Asuntokin oli minun, tosin velatkin, mutta pian ne on maksettu.
Olen sopinut ystävien kanssa tapaamisia joka viikonlopulle - oikein kalenterin kanssa ja iltatyönkin otin. En aio tehdä kodista itselleni yksinäisyyden vankilaa - ihan tarpeeksi kauheaa oli viimeisten vuosien aikana joko odottaa miestä kotiin tai sietää hänen nurjamielisyyttään ja heikentyvää hygieniatasoaan näiden samojen seinien sisällä!
Nyt jään kotiin silloin, kun se tuntuu hyvältä. Siivoan, kokkaan ja valvon silloin, kun itseäni huvittaa. Itkenkin, jos siltä tuntuu. Surullisena hetkenäkin tuntuu siltä, että elämä on. Pitkästä aikaa.
Rohkeutta sinulle! Samoin kuin parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, uuden sinkkuvaiheenkin käynnistäminen vaatii tahtoa ja päättäväisyyttä. Mutta me onnistumme siinä!- Yksi monista
Kiitos "sinkkuharjotteija" rohkaisevista sanoistasi. Olen juuri kertonut kotona että aion lähteä. Kolme viikkoa taitaa olla yhtä helvettiä ennenkuin pääsen muuttamaan, ja pelottaakin niin kamalasti. Kyllä se ikä (50 ) asia minuakin on painanut, mutta sinun kaltaistesi ihmisten tsemmaus antaa uskomattomasti voimia ja toivoa.
- vastausta vailla
Hyvä Sinkkuharjoittelija Onpa kiva kuulla kuinka hyvin elämäsi on päässyt raiteilleen. Mutta jännä, että vielä kaipaat miestäsi. No, ehkä minäkin hieman. Minulla ei ole samallalailla riittävästi ystäviä eikä mahdollsuutta sairauden takia iltatyöhön tai muuhun taloudelliseen helpotukseen. Aika tuntuu valitettavasti hieman pitkältä välillä. Mutta toisaalta tässä erohössäkässä on kuitenkin työtä itsessään. Ja asioiden selvittelyssä. Mutta en ole ehkä ihan niin itsenäinen. Tai en ainakaan vielä. Työtä on tehtävä ennenkaikkea oman pääni kanssa. Olisinpa aloittanut aiemmin :-)
- varamies..
Itse tajusin onneksi pikkuisen nuorempana 45. Kyllä helpotti. Ihan samaa itsesyyttelyä täälläkin, näkihän sen jo aiemmin, jne jne.
Parempi myöhään.. - niin.
Mies ei siis keskustele. Minkälaista se vedeon tunteminen muihin naisiin hänellä on. Voiko suhteessa olla, jossa ei keskustella tai ole kontaktia toiseen.. henkisesti. Mikä saa miehen yleensä sitten puhumaan.. siitä joku muu tietää enemmän. Vai onko se aina noin että toinen tuntee itsensä hyljätyksi -eikä toisella ole sympatiaa. Ei kivaa.
Onko miehellä ketään toista. Nämä kysymykset tuli mieleen. - jelena*
Itse voi tehdä aivan liikaa. Kuten sinäkin olet tehnyt. Kilttien naisten suurin ongelma on se, että yrittää tehdä kaikkensa yksin. Mieluiten vielä senkin jälkeen, kun ei enää jaksaisi, ei millään. Jos useat keskusteluyritykset eivät johda mihinkään, pitäisi olla tarpeeksi tahtoa ja järkeä luovuttaa, erota.
- Miten eteenpäin?
Niin samassa tilanteessa kuin moni meidän ikäinen nainen on. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Kuuntelin viime viikolla radiota, taisi on yle tampere????
ja siellä joku nainen kertoi kirjastaan, jonka oli kirjoittanut keski-ikäisille naisille, kuuliko kukaan sitä? En löytänyt radion ohjelmatiedoista.
Tammen kirjoja kai - vastausta vailla
Olen alkuperäinen kirjoittaja, mutta en hetkeen ole pysynyt niin kärryillä, että voisin vastata kaikille viime päivinä kirjoittaneille. Muutenkin osahan ei ole edes minulle tarkoitettua vaan tämä keskustelu on haarautunut sinne tänne. Kiitos kaikille! Itse olen miettinyt tässä sitä, miksi meille pitkissä liitoissa tapahtuu niin kuin tapahtuu. Miesdominanssi on kuitenkin ilmeinen. Vaikka miehet tekevät nykyään jo ne 40 prosenttia kotitöistä, vie se kuusikymmentä aikansa ja sitten se ihailu. Miehiä (vanhempiakin) ihailevat kassatytöt, työtoverit, naapurin rouvat. Huomio pitkässä liitossa jotenkin menee miehelle. Itse on siellä kotona sivuhenkilönä, kun mies pääosassa seisoo valokiilassa. Ja sitten... katsokaa vain mitä tahansa asiantuntijaohjelmaakin. Siellä naistoimittaja, asiantuntija joku katsoo ihaillen puhuvaa miestä ja antaa tälle kaiken huomionsa, pää kallellaan. Oli nainen sitten kuinka ansioitunut tahansa. Minullakin on enemmän koulutusta kun exällä, silti olen aina antanut hänelle viimeisen sanan. Omituista. Täällä joku puhui kilteistä tytöistä, en ensin itseäni oikein tunnistanut, mutta sitten aina olin kuitenkin LIITOSSA se kiltti tyttö vaikken välttämättä koko yhteiskunnassa. Onkohan se biologista?
- ------
Minusta tuntuu, että sinulla on alemmuuskompleksi ja naiseutesi on hukassa. Jos mies dominoi naista liitossa, se on parisuhteen ongelma. Eli naisen pitäisi pitää puoliaan ja näyttää miehelle omat rajansa. Sitähän kiltti tyttö ei tee... vaan pyrkii miellyttämään toista, koska välttelee ongelmia ja kerjää hyväksyntää. Tämä kaikki kääntyy kuitenkin kilttiä tyttöä vastaan. Tytöt kasvatettiin kilteiksi, se ei ole biologista.
Pitkissä liitoissa mies tuskin on koskaan tehnyt 40% kotitöistä. Hyvä, jos 10%. Täytyy myös muistaa, että eroa hakevat ovat useammin naisia. Olisiko peräti ainakin lähemmäs 80%.
Niin kauan kuin sinulla on kompleksit hallussa koet miesten ihailevan aina muita naisia. Kun löydät itsesi ja itsevarmuutesi, niin johan kummasti kokemukset muuttuvat aivan toisenlaiseksi.
- vastausta vailla
Ehkä se sitten on alemmuuskompleksi, määritellään miksi sitten, mutta se on niitä jänniä kuvioita mitä pitkän avioliiton aikana rakentuu. Sellaisia vastuullinen-vastuuton -aisapareja. Niitähän on kaikissa liitoissa. Meillä rakentui tuollainen, kestää aikansa päästä omilleen.
- Liljankukka
Minä erosin 5 vuoden pitkän ja ankaran harkinnan jälkeen 45 vuotiaana, enkä ole pätkääkään katunut. Meidän yhteiselo kariutui siihen, että viimeiseen 10 vuoteen en juurikaan miestäni hänen työreissujen takia nähnyt. Olin loppuajasta talouden hoitaja, talonmies ja laskujen/asioiden hoitaja! Ne viikonloput jotka sitten nähtiin, oli loppuaikana minun syyttelyä. Jos en ollut töitten ruuanlaiton, pyykkien pesun, lumitöitten tai nurminkon leikkuun ohella ehtinyt esim. hakea herralle viikonlopuksi sauna oluita, niin helvetti oli irti. Ja sitä haukkumista ja syyttelyä jatkui koko viikonlopun yli, kunnes hän taas maanantaina lähti töihin? Silti olisi siinä sivussa pitänyt jaksaa hoitaa haukkujen lomassa myös avioilliset velvollisuudet?? Olin pelokas ja syyllisyyden tuntoinen viimeiset kaksi vuotta. Sitten jotain kai "pimahti" päässä, kun minut pahoinpideltiin eräällä iltalenkki kerralla sairaala kuntoon. Pyysin maanantaina kun mieheni oli vain työmatkalleen lähdössä että olisi sillä viikolla jäänyt seurakseni kotiin, koska olin todella peloissani ja kipeä. Hän vain lähteissään tuumasi että soita jos tulee hätä??? Siitä paikasta kun hän autoonsa hyppäsi, keräsin kamani ja muutin siskoni luokse asumaan, kunnes sain oman asunnon. Sen jälkeen alkoi jatkuva puhelin ja teksti viesti syyllistämisrumba. Aluksi huonossa omassa tunnossa vastasin kaikkeen ja itkin että mitä olen tehnyt. Hyvien ystävien avulla ja ammatti ihmiselle puhumalla selvisin siitä ja nyt voin sanoa että ei kaduta pätkääkään!! Tänään seurustelen itseäni 8 vuotta nuoremman miehen kanssa joka huomioi ja on kiinnostunut myös minun elämästäni. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tsemppaa itsesi kohti mukavempaa loppu elämää. Mikään ero ei ole helppo, mutta kaikesta selviää, puhumalla. Tsemppiä sulle!
- emmi49
SInun ei ole jaksettava, miksi olisi?! Arvosta itseäsi, lopeta jaksaminen ja eroa. Olet todella entisen tiesi päässä. Aloita uusi elämä.
- vastausta vailla
Hei Liljankukka, tuo tunteettomuus, jonkinlainen turtuus, on tuttu minunkin mieheni (ex-mieheni) käytöksestä. Olen kuitenkin yrittänyt sitä tulkita, onko vika jotenkin minun, yhteiskunnan tai kasvatuksen. Oma ex-mieheni kykeni kyllä aikanaan tunteitaan näyttämään, eli jonnekin se on mennyt. Ja luulen ehkä että JOILLEKIN se on mennyt, että siis koko ajan oli joku muu loppuaikana. Silloin he tekevät vain sen pakollisen, Ja tunteet ovat muualla. Mutta kaiketi ne tunteet saa turrutettua myös pornon avulla. En ennen vastustanut pornoa, kun sitten näin kuinka se vähitellen otti ihmissuhteista voiton. Kuinka paljon helpompi oli kääntää sinne nettikanaville kuin vaikka hankkia ruusuja vaimolle (hinta oli kyllä sama, ehkä kalliimpi, mutta tuotto nopeampaa, parempaa ja varmempaa. Onnea oman uuden elämäsi kanssa!
Emmille sanoisin, että ymmärrän sen, mutta tässä iässä kestää aika kauan päästä uudelle vaihteelle. Kiitos kannustuksesta.- ullaVe
50v on nuori! Uudelle vaihteelle pääsee heti, kun tietää mitä tahtoo ja tarvitsee.
- ex kynnysmatto
Liljankukka, kerroit kuin omasta elämästäni, juuri noin kohteli minun jo ex.ä ja paljastui, et olikin toinen nainen ollut jo vuosia kuviossa.
Myös minä sain itseni irti lopulta siitä ihmisestä, mutta apuna oli todellinen Ystävä, olen ikuiseti hänelle kiitollinen ja muistan hyvällä lopun ikääni häntä.
Kaikkea hyvää ja täällä on hyvä käydä, huomaa, on muitakin samanlaista kokeneita.- lkjhgftyuio0987tyuio
Kaikenlaista huttua noi jutut että miehet on aina ne jotka pettää ja lähtee. Itseltäni lähti vaimo toisen matkaan ja en ole juoppo enkä väkivaltainen.
- Älä petä itseäsi
lkjhgftyuio0987tyuio kirjoitti:
Kaikenlaista huttua noi jutut että miehet on aina ne jotka pettää ja lähtee. Itseltäni lähti vaimo toisen matkaan ja en ole juoppo enkä väkivaltainen.
Jaaa meinaatko, että juoppous ja väkivaltaisuus ovat ainoat syyt, miksi vaimo ottaa pitkät ?
Vaimot lähtevät muutenkin kuin pettäen ja toisen matkaan, viisaimmat jatkavat ainakin jonkun matkaa yksikseen elämää ihmetellen ja itseensä tutustuen. Jälkimmäinen taitaa muuten olla ainoa keino, jolla saa parisuhteet tervepohjaisiksi ja pidettyä ne kasassa.
- siinä syy
no joo, ehkäpä naiset viestii täällä enempi ja siksi tuntuu kuin vaan miehet pettäs..
- tenkka.poo
Niin, ota sit selvää..! Vaimo valitteli eron syyksi että olen niin omistava.. Ikinä en estellyt menoja tms.. Ehkäpä siinä kuitenkin jotain perää?? Täällä raitis duunari,,nyt sinkkuna miettii mikä meni pieleen?? Vaimon 40v kriisi?? Mut onhan se niin et jos jommallakummalla suhteessa huono olla niin ero on kai oikea ratkaisu..vaikka itse olisikin jatkanut.
- ullaVe
tenkka.poo kirjoitti:
Niin, ota sit selvää..! Vaimo valitteli eron syyksi että olen niin omistava.. Ikinä en estellyt menoja tms.. Ehkäpä siinä kuitenkin jotain perää?? Täällä raitis duunari,,nyt sinkkuna miettii mikä meni pieleen?? Vaimon 40v kriisi?? Mut onhan se niin et jos jommallakummalla suhteessa huono olla niin ero on kai oikea ratkaisu..vaikka itse olisikin jatkanut.
Juuri noin kuin sanoit "tenkka.poo": "jos jommallakummalla suhteessa huono olla niin ero on kai oikea ratkaisu..vaikka itse olisikin jatkanut."
Kaikista vaikein ero tulee, kun toinen vänkää vastaan. Mielestäni rakkautta on sekin, kun tarvittaessa päästää irti toisesta . Huomaa, että toinen on tosissaan ja hänellä on paha olla suhteessa.
- hyvä näin
Rakastin miestäni ja päästin irti kun ei lopettanut kakkosen tapailua, vaikka lupasi.
- mrsQ
Kun ei enää jaksa, on aika lopettaa. 50-vuotias on keski-ikäisen elämänsä alussa.
- Liike on lääke
Jos 50-v. ei jaksa, on tarpeellista käydä tutkituttamassa itsensä lääkärillä. Sokeri-, rasva-, hemoglobiini- yms. arvojen mittaus, jotta saa selville terveyden tilansa voi tehdä asioille jotain, jos se mättää. Sitten kuntotesti, jotta saa kuvan fyysisestä kunnostaan ja selvyyden siitä, millä lailla ja mitä tulee tehdä kulahtaneen kroppansa kunnostamiseksi.
Siinä se mielikin samalla, itseänsä hoitaessa ja huolehtiessa, nuorentuu, vilkastuu ja alkaa taas jaksaa. - vastausta vailla
Niin moni on käynyt jälleen tätä keskustelua, etten pysty vastailemaan kaikille. Viimeiseen kuitenkin, että tämä alkuperäinen kirjoittaja potee pitkäaikaissairautta, jonka vuoksi ei voi tehdä kuntotestejä yms. Kuitenkin tuo teema on sillä tavoin esillä, että on tehty hormonimittaus yms. kokeita ja paranneltu nyt tilannetta. (Fyysinen juttu on myös vuosia harmittanut suonikohju, joka on hoidettu nyt.) Ja siksi on uusi hame! Myös uusi oman sukupuolen (nais)ystävä on saatu, joskin ei vielä menokaveria, mutta henkistä kehitystä tapahtuu kun jutellaan. Miehille sanoisin, että anteeksi,, jos tämä on tuntunut miesten syyttelyltä, on naisetkin uskottomia yms. Tämä oli alkuun minun tarinani, josta haarautui uusia tarinoita, tähän on ehkä kertynyt niitä huonoja juttuja aviomiehistä. Monet asiat myös ovat suhteessa kovin erilaisia toisen ja toisen näkökulmasta, kummallakin puolisolla on oma tarinansa. Ymmäretään sanat väärin, elekieli puhuu jotain sanat toista. Tai ollaan kotona eri aikaan ja maailma näyttää aika usein erilaiselta. Esim aikaperspektiivi, onko toinen paljon kotona vai vähän kotona, tekeekö kotitöitä paljon vai vähän. Toinen vaihtaa verhojakin vuodenajan mukaan toinen taas imuroi kerran kuussa. Maailma voi olla eri perspektiiveistä erilainen. Juominen on myös hyvä esimerkki, toinen humaltuu puolesta viinilasista, toinen vasta puolesta vodkapullosta. On vain oma todellisuus ja muusta voi vain kysyä tai yrittää tutkia. Minun maailmassani se uusi mekko on nyt avain uuteen. Koska en niitä koskaan saanut.
- vapaana
On hyvä erottaa toisistaan syyttely, näkökulmat ja tosiasiat. Monet kokevat syyttämisenä esim., ettei puoliso ikinä imuroi. Vaikka se olisi kiistämätön tosiasia (koska puoliso ei todellakaan koskaan imuroi). Näkökulmaerot voidaan myös kokea syytöksenä. Toisen mielestä kumppani tekee kotitöitä aivan liian vähän, vaikka hän itse tekee niitä mielestään aivan riittävästi.
Parisuhde toimii erittäin todennäköisesti hyvin silloin kun molemmat ovat yhteiseloon tyytyväisiä. Tyytyväisiä ollaan, kun jätetään oikea syyttely (kuten kumppanin nimittely, arvostelu, syyllistäminen ja tuomitseminen) ja pystytään sovittelemaan sekä ongelmalliset/ristiriitaiset tosiasiat että näkökulmaerot.
Alkoholin sietokyky kasvaa sitämukaa mitä enemmän juo. Itseasiassa juuri sietokyvynkasvu on ensimmäinen merkki alkaneesta tai jo kehittyneestä riippuvuudesta alkoholiin eli vanhasta kansansairaudesta, alkoholismista. Monet taas eivät humallu, koska eivät juo alkoholia ollenkaan. Tämä ei ole näkemysero vaan tosiasia. - Liike ON lääke
Ihan hyvä on vastauksesi siitä huolimatta, että "Liike on lääke" vastasi "mrsQ":lle.
- aateli
Kaikenlaista vuodatusta. Olen kohta 60 ja vuosi sitten eronnut. Minulla on asiat ihan kunnossa. Suomalainen nainen ei tiedä mikä se on kun täyttää 50 . Se kuvittelee olevansa samaan aikaan joku Jane Fonda ja äiti Teresa. Tämä pätee tietysti niihin joiden ex. mies on hoitanut asiat siten, että taloudellisia huolia ei ole. Minä olen . Haistatan paskat suomalaisille naisille ! Pressaksi olisi pitänyt valita Haavisto ! Menköön suomalainen nainen valitsemaan jostain lesbojen ylläpitämästä piimäpankista tulevan lapsena geenit. Minä elän nyt vapaana ja terveenä miehenä omaa aikaani ja seuraava matka saattaa olla Thaimaahan. Avioero suomalaisesta naisesta voi olla todella vapauttava. On se pahuksen hyvä, että muumimammasta päästiin eroon.
- Rin'sessa
Se "muumimammako" sun liittosi hajoitti ? Katkerasti on puurot ja vellit sekaisin sulla. Tästä kommentista ei ainakaan saa sellaista käsitystä, että sulla olisi "asiat ihan kunnossa".
- aune*
Ihan kunnossa ei asiasi ole. Paljon katkeruutta kirjoituksessasi.
- H.K
Höpsis elämä alkaa nyt.
Olen 56v. Lonkkanivelet vaihdettu kumpaankin lonkkaan, selkä kaksikertaa leikattu. kolmannen asteen palovammasta selvinnyt, melko arvet käsivarressa j a vartalossa.
Mies jätti toisen vuoksi neljä vuotta sitten. Eipä tuota enää kannata surra sillä viimeiset kolme vuotta olivat on/off juttua kun miehellä menoja riitti. Ex oli myö s ylivelkaantnut kun tavattiin mutta avullani hän pääsi veloistaan eroon.
Olen ollut sinkkuna jo monta vuotta ja elämä hymyilee. Olen hankkinut vanhan asuntovaununkin jota kiskon pitkin maita ja mantuja. Eikä tekarini hiasta yhtään Tanssilavoilla käy sellainen säkä että pois tieltä nuoremmat.
Elämä alkaa nyt. Me ns. vanhemmat naiset tiedämme jo mitä haluamme.- aune*
Hienosti selvitty :)! Näin tapahtuu, ellei jää paikoilleen murehtimaan ja toisia syyttelemään.
- Qu'est-ce que tu veu
Parisuhteessa ei pitäisi ikinä luulla, että vain toisen pitää tehdä työtä suhteen eteen. Puoliso saa tehdä mitä haluaa, koska haluaa.
Jos ja kun keskusteluyrityksistä on jääneet vaille vastausta, on toimittava. Ainoa mitä voit tehdä oman itsesi eteen, on päättää liitto ja lähteä kulkemaan omia polkuja. Enempää et voi tehdä liiton puolesta. - Anna-Irmeli
Itse otin eron miehestäni 37 v avioliiton jälkeen.
Jos molemmat eivät tee työtä liiton eteen ja SITOUDU siihen, ei se auta mitään, vaikka vaimo tekisi kaikkensa. Mieheni ei halunnut ulkopuoliseen pariterapiaan.
Nyt kun erosta on jo muutama vuosi, eipä näytä kovin onnelliselta ja vasta nyt jälkikäteen huomasi, miten hyvä liittomme kuitenkin oli ja että olisi kannattanut tehdä jotain sen eteen.
Kun tiedät, että olet kaikkesi tehnyt, voit tuntea hyvää omaatuntoa ja erota ja rakentaa loppuelämäsi uudestaan.
Kaikkea hyvää sinulle! - Mitä ajattelet?
Anna-Irmeli, kadutko nyt eroasi?
- Anna-Irmeli
Olin yksinäisempi aviossa kuin nyt yksin asuessani. Toista voi rakastaa, mutta ei välttämättä kestä asua yhdessä.
Surullista kai on, että olen sellainen fossiili nk. yhden miehen nainen ja edelleen rakastan miestäni edelleen olimmehan koko aikuisiän yhdessä, teimme lapsia, olimme asuntosäästäjiä...näin jälkikäteen arvioiden olimme tosi onnellisia 30 vuotta, jonka jälkeen mieheni alkoi muuttumaan. Edelleen näen uniakin hänestä.
Se, mikä on hienoa, että muistoja ei kukaan voi minulta ottaa pois :-)
Aika vaikea kuvitella, että lähtisin etsimään ravintoloista tms. uutta miestä. Kyllä se sattumaa on, jos jossain yhteyksissä tapaisin jonkun. Tuntuu kyllä vain, että nykyään niin pinnalliset asiat ovat tärkeitä, kun treffipalstoilla haetaan kumppania. Itselleni se, minkälainen mies on ihmisenä, on se tärkein asia, ulkonäöstä viis. - ************
Anna-Irmeli kirjoitti:
Olin yksinäisempi aviossa kuin nyt yksin asuessani. Toista voi rakastaa, mutta ei välttämättä kestä asua yhdessä.
Surullista kai on, että olen sellainen fossiili nk. yhden miehen nainen ja edelleen rakastan miestäni edelleen olimmehan koko aikuisiän yhdessä, teimme lapsia, olimme asuntosäästäjiä...näin jälkikäteen arvioiden olimme tosi onnellisia 30 vuotta, jonka jälkeen mieheni alkoi muuttumaan. Edelleen näen uniakin hänestä.
Se, mikä on hienoa, että muistoja ei kukaan voi minulta ottaa pois :-)
Aika vaikea kuvitella, että lähtisin etsimään ravintoloista tms. uutta miestä. Kyllä se sattumaa on, jos jossain yhteyksissä tapaisin jonkun. Tuntuu kyllä vain, että nykyään niin pinnalliset asiat ovat tärkeitä, kun treffipalstoilla haetaan kumppania. Itselleni se, minkälainen mies on ihmisenä, on se tärkein asia, ulkonäöstä viis.Olet käynyt väärillä treffipalstoilla.... tai tutkinut niitä liian vähän aikaa. Minä sekä monet ystäväni, tuttavani, sukulaiseni... ja monien aikuiset lapsetkin olemme löytäneet kumppanin juuri treffipalstoilta.
"Ulkonäöstä viis" on helppo sanoa. Epäilen kuitenkin, että harva nainen pitää lempeästä miehestä, jonka sisin on puhdasta kultaa, jos hän haisee pahalle eikä yhtään huolehdi ulkonäöstään.
- näin se on
treffipalstoilta ei kyllä ole helppo löytää ketään, ainakaan kun jo ikää on, menee vaan raha hukkaan jos on maksullinen palsta, minäkin elän jatkossa yksin, jos ei muuten ketään enää löydy...
- ------.......
Minulla oli ikää 48v, kun löysin sieltä nykyisen mieheni oltuani palstalla (maksullinen) kaksi viikkoa. Kirjoittelimme parisen viikkoa ja sitten tapasimme. Vakavasti otettavia ehdokkaita oli nykyisen mieheni lisäksi peräti viisi.
Minua vanhempi ystävätär erosi 50 ikäisenä. Löysi treffipalstalta uuden miehen kolmessa kuukaudessa. He ehtivät olla yhdessä kolme vuotta, kunnes uusi mies kuoli :(. Vakava tauti iski. Ystävättären mies sanoi heti diagnoosin jälkeen, että katsoo uuden miehen heti, kun hän on kuollut. Ei saa jäädä paikoilleen ja suremaan. Niin tapahtuikin. Uusi mies löytyi taas netistä ja nopeasti.
Useita tuttaviani, miehiä sekä naisia on löytänyt varsin pienen ajan kuluessa uuden kumppani netistä. Mutta yksikään ei maksuttomalta palstalta. Itsekin maksoin maksun vuodeksi, oli hyvä tarjous :). En silti koe, että maksu meni hukkaan, vaikka löysinkin mieheni sieltä hetkessä.
- H.K
Pois melankolia, ei ollenkaan tyyliä että "minäkin elän jatkossa yksin, jos ei muuten ketään enää löydy... "
Ei tereffipalstoja eikä mitään muutakaan. Ulos kauniiseen kevätsäähän, lenkill e hiihtämään. mitä vain että mieli kohenee. Hemmottele itseäsi.
KOhta on oikeita kevät-tunteita sydämessä ja sitten vau.
Kävin eilen hiihtään 10 km oli mahtava keli. Tunsin kuink aurinko jo lämmitti.
Minä en ole käynyt missään moneen kuukauteen. Olen tämän talven viihtyny t itsekseni.
Tuntuu että olen vasta nyt löytänyt rauhan ja onnen sisimpääni.- Oma elämä kuntoon
Minä osallistuin syksyllä eroseminaariin. Se oli käännekohta surussani kun erosin pitkästä suhteesta. Miehen alkoholinkäyttö tuli minua tärkeämmäksi, enkä halua olla este hänen halutessaan olla villi ja vapaa. Alkoholismi on sellainen ilmiö, että se ottaa ihmisen elämästä aina enemmän ja enemmän, lopulta täyttää koko elämän. Itse olen 59-vuotias ja elämässä kiinni. Kannattaa hankkia kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitten ymmärtää paremmin itseään ja sitä, miksi suhde epäonnistui. Voi oppia myös uusia toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa. Kirjaa käytetään eroseminaarissa, joka auttoi ainakin minua löytämään itseni uudelleen ja eheytymään. Nykyisin pidän hyvää huolta itsestäni, hemmottelen välillä, lenkkeilen, nukun ja puhun asioista, hoidan ystävyyssuhteitani. Käyn jopa tanssimassa ja nautin elämästä. Tulevaisuus on valkoinen paperi, mitähän mielenkiintoista sillä mahtaa olla tarjottavana? Aika näyttää. Voimia sinulle ja muille!
- riina*
Olet jo tehnyt kaikkesi, koetellut voimavaroja liikakiin. Enempää ihminen ei pysty tekemään. Enempää ei ole edes järkeä tehdä! Olet tullut nyt yhden tien loppuun. Siitä alkaa uusi tie, jolla puhutaltavat uudet tuulet. Sinulla on elämässäsi suuri, vapauttava muutos. Nauti siitä kaikin tavoin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1171869Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101768Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1141766Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561439Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341383Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4861016Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50962Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115908Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237902Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347864