Eronneiden pelot

Eronnut Susi

Itselläni on puolitoista vuotta raskaasta erosta takana, mutta en vieläkään uskalla edes tosissaan harkita naisen kanssa saman katon alla asumista saati uutta avioliittoa. Exäni meni uusiin naimisiin heti kun se oli mahdolista.

Kauankohan tämä pelko kestää? Naisystäväni kanssa olemme seurustelleet lähes vuoden. Olemme molemmat eronneet tahoillamme samaan aikaan, eikä kummastakaan tunnuu hyvältä ajatukselta muuttaa yhteen. Sellainen sitoutuminen pelottaa, vaikka rakastamme toisiamme, mutta jotenkin kevyemmin. Molemmat tarvitsemme vahvan riippumattomuuden tunteen ja kaikki mikä uhkaa riippumattomuutta aiheuttaa pelonsekaisen ahdistuksen. Tilanne on sinänsä ihanteellinen, koska molemmat tuntevat samoin. Vietämme aikaa yhdessä aina kun se on mahdollista ja tuntuu molemmista hyvältä. Olen alkanut miettiä, että pääsenköhän koskaan näistä huonon suhteen ja eron aiheuttamista peloistani vai kannankohan arpia lopun elämääni. Yhteen muuttaminen olisi taloudellisesti järkevää, mutta heti kun ajattelin sitä, niin avioliitossani kokema ahdistus nostaa päätään. Kuvittelin, että se menisi vuodessa ohi, mutta eipä tunnu menevän.

Kuinka kauan muilla eronneilla on mennyt luottamuksen palautumiseen.

22

506

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • still going strong

      Mulla meni n. kymmenen vuotta. Nyt olen löytänyt kumppanin, jonka kanssa olen valmis jakamaan loppuelämäni. Ennenkuin tapasin hänet, olin täysin varma etten enää ikinä ryhtyisi vakavaan suhteeseen.
      Mutta jotain hyvääkin sentään; uskon ottaneeni opiksi virheistäni ja kasvaneeni niin naisena kuin mahdollisena tulevana puolisona. Kymmenen vuoden yksin asuminen ja muutamat lyhyehköt seurustelusuhteet ovat opettaneet aika paljon!

      • Eronnut Susi

        Huh! 10 vuotta on pitkä aika! Mitä opit yksin asuessassi? Mikä tekee sinusta nyt paremman puolison?


      • Blue eyes

        Ihanaa kuulla sinun tarinasi Still going strong! Omasta erosta menossa seitsemäs vuosi enkä vieläkään ole seurustellut koskaan eroni jälken.En vain ole pystynyt aloittamaan uutta suhdetta.Olin se,joka lähti ja silti näin hajalla edelleenkin.Ex löysi 2 kk lähtöni jälkeen uuden ja menivät heti naimisiin kun meidän ero selvä.Itsestä tuntuu aivan vieraalta ajatuskin uudesta suhteesta.Olenkohan jotenkin omituinen??


    • still going...

      Kymmenen vuotta on mennyt tosi nopeesti :)
      Opin, että jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Oon monet itkut itkenyt, mutta olen huomannut että pärjään oikein hyvin yksinäni -- niin henkisesti kuin taloudellisesti. Ja muutama (huono) seurustelusuhde opetti myös, mitä haluan ja mitä pystyn antamaan. Ja oman arvoni naisena myös -- mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
      Uskon olevani parempi puoliso uudelle kumppanilleni kahdesta syystä: osaan arvostaa häntä ja myös näytän sen (sanoin ja teoin) sekä huolehdin että meillä on seksiä tarpeeksi usein (4-6 krt/vko). Toivon, että näillä eväillä onnistuu. Niin ja ennen kaikkea rakastan häntä todella paljon!

    • Eronnut Susi

      Kuulostaa hyvältä. Minun ongelmani on ollut se, että en ole kokenut saavani riittävästi omaa tilaa parisuhteissa. Naiseni ovet olleet aika dominoivia tyyppejä ja minä aivan liian kiltti ja joustava. Nyt olen opetellut itsekkyyttä ja seukkasuhteessa, mutta en usko, että pystyisin samaan, jos asuisimme yhdessä. Kaipaan kyllä enemmän läheisyyttä ja seksiä, mutta todennäkoisesti hukkaisin taas itseni. Ehkäpä tässä pitää vaan opetella äijämäisyyttä seuraavat 10 vuotta. Saattaahan se olla, että en vaan osaa olla onnellinen kovin läheisessä suhteessa.

      • toinen susi

        mulla on samainen ongelma,olen kiltti ja suostun ,melkolailla kaikkeen "yhteisen
        edun nimissä"siitä jää sitten katkera mieli jonka purkaa joskus myöhemmin.

        Täytyy sanoa myös että naiset ovat todella dominoivia ja jotenkin kykenemättömiä
        ajattelemaan toisen etua edes joskus,vaan kaikkessa pitää aina voittaa.

        Erohan se luultavasti on edessä pitkään lasten takia pysynyt mukana mutta nytten
        alkaa riittää.

        En tiedä pystynkö koskaan olla parisuhteessa en vain näe miten se homma ei ajautuisi samaan paikkaan.

        Voimia.


      • Eronnut Susi
        toinen susi kirjoitti:

        mulla on samainen ongelma,olen kiltti ja suostun ,melkolailla kaikkeen "yhteisen
        edun nimissä"siitä jää sitten katkera mieli jonka purkaa joskus myöhemmin.

        Täytyy sanoa myös että naiset ovat todella dominoivia ja jotenkin kykenemättömiä
        ajattelemaan toisen etua edes joskus,vaan kaikkessa pitää aina voittaa.

        Erohan se luultavasti on edessä pitkään lasten takia pysynyt mukana mutta nytten
        alkaa riittää.

        En tiedä pystynkö koskaan olla parisuhteessa en vain näe miten se homma ei ajautuisi samaan paikkaan.

        Voimia.

        Eivät kaikki naiset ole dominoivia, mutta ehkä me kiltit miehet vaan vedämme heitä puoleemme kuin paska kärpäsiä. Oikeastaan en ole koskaan ollut kiinnostunut kilteistä ja joustavista naisista.

        Voimia sullekin ja roppakaupalla itsekästä äijämäisyyttä :)


      • eroava?!?!
        toinen susi kirjoitti:

        mulla on samainen ongelma,olen kiltti ja suostun ,melkolailla kaikkeen "yhteisen
        edun nimissä"siitä jää sitten katkera mieli jonka purkaa joskus myöhemmin.

        Täytyy sanoa myös että naiset ovat todella dominoivia ja jotenkin kykenemättömiä
        ajattelemaan toisen etua edes joskus,vaan kaikkessa pitää aina voittaa.

        Erohan se luultavasti on edessä pitkään lasten takia pysynyt mukana mutta nytten
        alkaa riittää.

        En tiedä pystynkö koskaan olla parisuhteessa en vain näe miten se homma ei ajautuisi samaan paikkaan.

        Voimia.

        ehkä jos tuntuu että aina mennää naisen mielen mukaan ni siitä voisi sanoa ja puhua. riidnakin uhalla, mutta se selvittää ilmaa ja asioita. itse naisena sain kuulla että olen liian dominoiva ja holhoava minkä takia olemme eroamassa raha ongelmien lisäksi. mutta minulla ei ollut asiasta mitään tietoa, en mielestäni ole dominoiva ja holhoava mutta tarkoituksena ainoastaan pitää huolta omasta rakkaasta, en ole sillä mitään paapomi2sta tarkoittanut ja olisin senkin voinut lopettaa jos olisin itennyt että se miestäni ärsyttää. sama juttu siinä että aina pitäisi mennä mieleni mukaan. alussa mies sanoin aina toisinaan vastaankin, ei siitä mitään riita syntynyt, pikku hiljaa alkoi antaa periksi kaikille ehdotuksilleni,lopputuloksena että aina mentiin niinkuin minä toivoin, en edes vaatinut. toinen lähti mukaan sukuloimaan vaikkei olisi kiinnostanut ja olisin voinut ihan yksinänikin mennä, tajusin vasta siinäkohtaa kun ero asia tuotiin esiin ja jossain määrin asiasta puhuttiin ett kuinka paljon vain minun tahtoni mukaan meneminen ärsytti miestä. mutta eipä tuo ikinä mitään vastaan sanonut tai puhunut muutenkaan asioista.

        siinä missä sinä "toinen susi" kuvittelet naisten olevan kyvyttömiä ajattelemaan toisen etua olet väärässä, tietysti ajattelemme mutta emme myöstkään ole ajatulsen lukijoita eli meille pitää myös asioista sanoa. minä taasen olen sitä mieltä että miehet eivät osaa puhua, pakon edessä ja humalassa korkeintaan. se tuo ongelmia parisuhteeseen aina koska liiton eteen pitää tehdä kahden ihmisen töitä, eiriitä että vain toinen sen eteen tekee töitä.

        jos sen suhteen eteen ei tee töitä ni rakastaako sitä sitten ihan oikeasti toista, vai rakastaako vain sitä rakastamisen tunnetta mikä menee alkuhuuman jälkeen ohi ja parisuhde vakiintuu??????

        elämän suuria kysymyksiä eroavana...


      • Man_Dom_66

        Mitäpä jos mietit ensin, mitä oikein haluat...Ihailet dominoivia naisia, mutta heidän kanssaan olet kokenut jääväsi alakynteen. Kaipaat enemmän läheisyttä ja seksiä, mutta pelkäät sitoutumista. Kerrot, että nykyinen suhteesi on teitä kumpaakin tyydyttävä, mutta saman tien moitit kumppaniasi siitä, ettei hän ole tunneihminen. Ja exälläsi "oli aina joku rooli päällä" etkä ymmärtänyt häntä, vaikka olet hyvä lukemaan ihmisiä.

        Mitä sinä oikeasti tiedät nykyisen kumppanisi tunne-elämästä? Ihminen voi kokea hyvinkin voimakkaita tunteita, muttei näytä niitä ulospäin.

        Exäsi kanssa olet ilmeisesti yrittänyt liikaakin miellyttää häntä ja siksi ollut aina tuntosarvet ojossa haistelemassa mistä milloinkin tuulee. Vähemmästäkin ihminen rasittuu ja ahdistuu.

        Neuvoni sinulle on, että yritä vaan olla oma itsesi. Älä yritä tarkoituksella tehdä vaikutusta. Sillä silloin kun ihminen tekee vaikutuksen aidolla personallaan, se vaikutus kestää pidempään. Ja silloin suhteella on hyvät mahdollisuudet onnistua.

        Kerrot myös, että miellyttämisen halusi johtuu osittain lapsuudestasi. Käy läpi vaikka psykologin kanssa, mikä siellä on ollut sellaista, että tunnet vieläkin vahvaa tarvetta miellyttää muita.

        Miellyttämisen halussa sinänsä ei ole mitään pahaa. Mutta jos se ahdistaa ihmistä itseään tai hän tulee jatkuvasti suhteissaan hyväksikäyteyksi sen takia, on hyvä selvittää kuinka sitä piirrettä voisi hallita.

        Ja lopuksi: hallitseva persoona, on sitten mies tai nainen, ajattelee suhteessa aina ensin itseään ja omaa etuaan. Tuo koskee niin ystävyys-, rakkaus- kuin bisnessuhteitakin. Aidosti hallitsevalla persoonalla ei ole miellyttämisen halua ollenkaan, paitsi teeskenneltyä sellaista silloin, kun se auttaa häntä saavuttamaan oman tavoitteensa.


    • k9+

      Ap taisit mennä liian aikaisin vain uuteen suhteeseen. Jos teillä oli vain puoli vuotta itse erosta ja aloit jo seurustella uuden kanssa, niin et olekaan voinut toipua ja eheytyä uudessa suhteessa..

      Itse olen sitä mieltä, että uutta suhdetta ei pidä aloittaa ennen kuin on varmasti irti entisestä. Rakkaushan ei kuole kovin nopeasti..Ennen olisin saattanut aloittaa uuden suhteen heti edellisen perään, mutta nyt olen onneksi oppinut itsestäni ja tiedostanut syyt liian nopeisiin uusiin suhteisiin. Olen oppinut eron myötä paljon itsestäni ja siitä mikä meni pieleen avioliitossa. Näen mikä oli "minun syytäni" ja mikä jonkun toisen, vaikka syyllisiä ei pitäisi kaiketi etsiä.

      Meillä on asumusero päällä ja näyttää siltä, että lopullista se jo on. Puoli vuotta siis melkein ilman puolisoa. En todellakaan ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen. Yritin tapailla jo hetken erästä, mutta ei siitä tullut yhtään mitään.

      Pahalta tuntuu, olen yksinäinen ja ero sattuu. En pystyisi antamaan itsestäni yhtään mitään uudessa suhteessa. Nyt kerrankin nautin siitä yksinolosta niin, että opettelen asioita mitä itse haluan tehdä. Ei tarvitse joustaa, taistella, sopeutua, vaan kerrankin saan elää ihan niinkuin haluan. Olisi vaikea kuvitella yhdessä asumista exänkään kanssa uudelleen nyt kun ei tarvitse perustella menoja tai ostoja..Olen löytänyt monia asioita mitä teen mielelläni, muun muassa on aivan ihanaa kun ei ole pakko laittaa ruokaa :) Välillä kaipaan kuitenkin todella exää, koska teimme kuitenkin paljon yhdessä ja nyt puuttuu se joku, jonka kanssa jakaa asiat.

      Jos en haluaisi perhettä ei minulla olisi mitään kiirettä pariutua uudelleen. Luulen, että perhe saa nyt sitten jäädä.

      Minkähänlaiseen luottamuspulaan ap:n liitto kariutui? Kyllähän sitä oppii luottamaan uudelleen, itse tiedät sen sisimmässäsi kun olet yhteenmuuttamiseen valmis. Jos ei tunnu hyvältä idealta niin anna olla. Ei ole kiire mihinkään.

    • Eronnut Susi

      En usko, että uusi suhde tuli liian aikaisin, sillä se on ollut ennenkaikkea kahden eronneen vertaistukisuhde, laastarisuhteeksikin sitä voisi sanoa. Se, että onko suhteella tulevaisuutta tiiviimpänä parisuhteena, jää nähtäväksi. Ehkäpä sitä ei kannata nyt murehtia. Ihmettelen vaan oman toipumiseni hitautta. Mielestäni olen käsitellyt kaiken, mutta pelkoja näköjään jäi. Eihän mulla tosin mihinkään kiire ole, kun ei ole enää perhetavottteita. Tykkään todellakin elää niinkuin haluan, vaikka tietysti lapsen ehdoilla elämäni aika pitkälle menee.

      Mihinkä liitto kariutui? Siitä löytyy tämän palstan arkistoista aika paljon tekstiä. Lyhyesti sanottuna en jaksanut tai uskaltanut tapella omasta tilasta. Annoin oman tahtoni pois, jotta avioliitto kestäisi. Exäni käytti erouhkauksia tehokkaasti hyväkseen saadakseen tahtonsa läpi. Alistuin enkä ollut enää mies vaan tahdoton lammas. Exälläni, tuli sitten työpaikkaromanssi. Sen sain tosin tietää vasta jälkeenpäin. Olisihan se pitänyt nähdä sillloin, mutta joitakin asioita ei vaan halua nähdä. Vasta nyt olen tajunnut, kuinka tehokkaasti nainen manipuloi minua. Oikeastaan en edes halua tietää, mikä hänen sanomansa on totta ja mikä ei.

      • still going...

        Toisaalta, mikä ihmeen parisuhdepakko teillä miehillä (anteeks ny vaan) heti on? Mun tuttavapiirissä on useita yksin (tyytyväisinä) asuvia naisia. Miehet sen sijaan ryntäävät heti uusiin uusioperhesuhteisiin.
        Omat kymmenen vuottani asuin ja elin mieluusti ihan itsekseni. Pari tapausta oli, jotka kärkkyivät avainta ja olisivat halunneet asettua taloksi lyhyen seurustelun jälkeen. Onneksi pidin omasta reviiristäni kiinni, enkä mennyt ensihuumassa tekemään mitään harkitsematonta.
        Ehkä Sudenkin on aika olla ihan omillaan; katsella ihania naisia ympärillä ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Kyllä sen huomaa, kun oikea osuu kohdalle.


      • Eronnut Susi
        still going... kirjoitti:

        Toisaalta, mikä ihmeen parisuhdepakko teillä miehillä (anteeks ny vaan) heti on? Mun tuttavapiirissä on useita yksin (tyytyväisinä) asuvia naisia. Miehet sen sijaan ryntäävät heti uusiin uusioperhesuhteisiin.
        Omat kymmenen vuottani asuin ja elin mieluusti ihan itsekseni. Pari tapausta oli, jotka kärkkyivät avainta ja olisivat halunneet asettua taloksi lyhyen seurustelun jälkeen. Onneksi pidin omasta reviiristäni kiinni, enkä mennyt ensihuumassa tekemään mitään harkitsematonta.
        Ehkä Sudenkin on aika olla ihan omillaan; katsella ihania naisia ympärillä ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Kyllä sen huomaa, kun oikea osuu kohdalle.

        Ehkäpä se on enemmän tottumusta, kun on lähes koko aikuisiän asunut naisen kanssa. Mitään pakkoa ei ole ja taitaa olla nyt parempi asennoitua niin, että minun ei todellakaan tarvitse toipua sitoutumiskykyiseksi.


    • auts

      Kuulostaa tutulta tuo sinun tarinasi, minulla ollut erittäin samanlainen parisuhde, vaikka nainen olenkin. Nyt olemme asumuserossa kokeilemassa olisiko elämä helpompaa ilman toista.

      Minä vedin itseni ihan loppuun joustavuudellani. Puolisollani oli tapana asettaa minulle tiukat rajat ja säännöt joiden puitteissa minun olisi pitänyt toimia. En siihen koskaan oikein taipunut, mutta jouduin kyllä tekemään paljon myönnytyksiä, koska toinen oli niin ehdoton. Kulutin itseni ihan loppuun.

      Minäkin olen aina kaivannut paljon omaa tilaa ympärilleni, eikä mieheni antanut sitä minulle yhtään. Minä kyllä annoin sitä hänelle valtavasti, mutta hän ei sitä osannut edes kaivata.

      Luin juuri eräästä kirjasta, että ihmiset jotka vaativat paljon omaa tilaa, ongelma juontaa juurensa lapsuuteen. Minulla ainakin oli äiti joka vaati paljon seuraani ja teki minusta itselleen parhaan ystävän ja uskotun. Nyt minä kärsin seurauksia hakemalla etäisyyttä ja omaa tilaa jokaisessa suhteessani. Olen aina viihtynyt paremmin yksin kuin parisuhteessa, tosin parisuhteisiin olen kuitenkin aina ajautunut. Nyt kun minulla on lapsia, olen miettinyt että en varmaan tarvitse parisuhdetta enää ollenkaan. Lapsista on minulle ihan riittävästi seuraa, tosin pyrin pitämään lapset hiukan etäämmällä kuin mitä äitini minulle teki ja tekee edelleen.

      • Eronnut Susi

        Juu, sieltähän ne lapsuudesta juontuvat molemmat vikani, eli miellyttämisen tarve ja oman tilan tarve. Pitäisi saada tämä suvun kierre poikki oman lapsen osalta.


      • kunhan arvaan
        Eronnut Susi kirjoitti:

        Juu, sieltähän ne lapsuudesta juontuvat molemmat vikani, eli miellyttämisen tarve ja oman tilan tarve. Pitäisi saada tämä suvun kierre poikki oman lapsen osalta.

        Ennen kuin kaikki menee pelkästään lapsuuden piikkiin, voisi olla ihan hyvä tutustua itseensä ja hyväksyä myös em. Ominaisuudet itsessään. eihän ne pelkästään heikkouksia ole. Kyse on siitä, että tunnistaa ne itsessään ja määrittelee sitten rajat, minkä yli ei ole valmis itseään (tai muita päästämään). On äärimmäisen arvokasta, että olet tinnistanut sen, mikä edellisessä parisuhteessaai meni pieleen. vielä arvokkaampaa on tuon tiedon pohjalta miettiä myös se, mitä oikeasti tarvitsee.

        Kun tietää, on helpompi arvioida myös tapaamiaan ihmisiä ja aitä, pystyvätkö he antamaan sitä, mitä tarvitset, ilman että hekään joutuvat luopumaan jostain itselleen olennaisesta.

        Jos osaat englantia, kannattaa tutustua mm. Oheiseen linkkiin. Olen nyt kirjoitustesi perusteella tehnyt villin veikkauksen persoonallisuustyypistäsi. Katso, mitä siitä kirjoitetaan. (muista kuitenkin, että minä tein analyysini vain muutaman lauseen perusteella ja voin siis olla myös arvauksessani totaalisen väärässä. Jos näin on, olen pahoillani)

        http://www.personalitypage.com/INFP_rel.html

        Oheinen persoonallisuustypologia perustuu ihan oikeaan tieteeseen, eli ei ole mitään naistenlehtipsykologiaa, vaikka viestistäni ehkä niin voisi päätellä.

        Itsetutkiskelu on erityisen tarpeellista juuri eron jälkeen ja sitä sinä selvästi olet ansiokkaasti toteuttanutkin. Propsit siitä!


      • Kunhan arvaan
        kunhan arvaan kirjoitti:

        Ennen kuin kaikki menee pelkästään lapsuuden piikkiin, voisi olla ihan hyvä tutustua itseensä ja hyväksyä myös em. Ominaisuudet itsessään. eihän ne pelkästään heikkouksia ole. Kyse on siitä, että tunnistaa ne itsessään ja määrittelee sitten rajat, minkä yli ei ole valmis itseään (tai muita päästämään). On äärimmäisen arvokasta, että olet tinnistanut sen, mikä edellisessä parisuhteessaai meni pieleen. vielä arvokkaampaa on tuon tiedon pohjalta miettiä myös se, mitä oikeasti tarvitsee.

        Kun tietää, on helpompi arvioida myös tapaamiaan ihmisiä ja aitä, pystyvätkö he antamaan sitä, mitä tarvitset, ilman että hekään joutuvat luopumaan jostain itselleen olennaisesta.

        Jos osaat englantia, kannattaa tutustua mm. Oheiseen linkkiin. Olen nyt kirjoitustesi perusteella tehnyt villin veikkauksen persoonallisuustyypistäsi. Katso, mitä siitä kirjoitetaan. (muista kuitenkin, että minä tein analyysini vain muutaman lauseen perusteella ja voin siis olla myös arvauksessani totaalisen väärässä. Jos näin on, olen pahoillani)

        http://www.personalitypage.com/INFP_rel.html

        Oheinen persoonallisuustypologia perustuu ihan oikeaan tieteeseen, eli ei ole mitään naistenlehtipsykologiaa, vaikka viestistäni ehkä niin voisi päätellä.

        Itsetutkiskelu on erityisen tarpeellista juuri eron jälkeen ja sitä sinä selvästi olet ansiokkaasti toteuttanutkin. Propsit siitä!

        Täältä löytyi samaa tekstiä suomeksi.

        http://monimuotoinen.blogspot.com/2006/11/osui-ja-upposi.html


      • Eronnut Susi
        Kunhan arvaan kirjoitti:

        Täältä löytyi samaa tekstiä suomeksi.

        http://monimuotoinen.blogspot.com/2006/11/osui-ja-upposi.html

        Aika hyvin osuit arvauksissasi. En tehnyt testiä, mutta erityisesti konfliktien välttäminen henkeen ja vereen sekä omal tilan tarve osu ja uppos. Olen myös hyvä aistimaan toisen tunnetiloja, mutta exällä oli aina jokin rooli päällä, joten olin hänen kanssaa aivan hukassa. Teen testin joskus ajan ja ajatuksen kanssa.

        Nykyisen naisystäväni kanssa suurin ongelmani on, että hän ei ole tunneihminen. Tämän olen tiedostanut jo aikaisemmin.


    • et ole yksin

      Paljon parempi elää yksin kun huonossa parisuhteessa, vaikka onkin välillä tyhjä olo, mutta ei sekään ollut kivaa kun sai pelätä koko ajan.
      Minusta on myös hyvä, kun ei tarvii kenenkään pillin mukaan elää, elämää tämä on vaikka ei ole puolisoa, ja ihan yhtä tärkeää.

      Lippu salkoon!

      • Eronnut Susi

        Niinhän se on. Ei tämä uusi suhde missään nimessä huono ole. Oikeastaan se vastaa todella hyvin molempien tarpeisiin, kun molemmilla on samanlainen tausta ja samat pelot. Kumpikin ymmärtää toisen tilantarpeen, joten oikeastaan tilanne ei voisi parampi olla. Pitää nyt vaan lakata kiirehtimästä ja antaa itselle lupa toipua hitaasti.

        Toisaalta, miksi suhteen pitää perustua yhteisasumiseen. Oikeastaan musta tuntuu, että tällainen järjestely taitaa sopia paremmin mun luonteelle.


    • aiempi

      Minäkin menin nopeasti uuteen parisuhteeseen, mutta yhtä nopeasti päätty, en ollut valmis,eikä toinenkaan, kumpikin teimme saman virheen, liian nopeasti uuteen suhteeseen.
      Sitä yritti paeta pahaa oloa, mutta ei ollut hyvä ratkaisu, vielä enempi ahdisti uuden kanssa, mitä tästä opin, olen miettinyt ja en uskonut kun muut sano, ole yksin jonkin aikaa eron jälkeen.

      Mutta, olin kuin ihme huumassa, kunnes "palasin maanpinnalle",ei vaan rakkautta tullut, ja ystävinä erosimme, eikä ole edes toisiamme kaivattu.
      Se oli helppo ero.

      • Eronnut Susi

        No mulla tämä uusi suhde eroaa aika paljon ns. huumasuhteista. Se lähti ystävyydestä ja muuttui sitten ystävyys- ja seksisuhteeksi. Välittäminen ja kiintymys vaan kasvoi ajan saatossa ilman varsinaista rakastumisvaihetta. En oikein tiedä, miksi minun pitäisi taistella vastaan, kun molemmilla on hyvä olla ja suhteen intensiivisyys on sopiva molempien elämäntilanteeseen. Ihmettelin vaan aloituksessani sitä, miksi perinteinen suhteen etenemistapa ei tunnu hyvältä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      1840
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1763
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1754
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      255
      1437
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1382
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      486
      1008
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      960
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      907
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      901
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      861
    Aihe