Olen seurustellut käytännössä koko nuoruuteni 17-vuotiaasta lähtien viimiset 10 vuotta. Nykyinen parisuhde, joka on kestänyt jo 6 vuotta on toimiva ja olen onnellinen! Mielessäni kuitenkin kummittelee vähän väliä entinen ihastukseni/exäni, jonka olen tuntenut 5-vuotiaasta lähtien. Emme koskaan ole varsinaisesti seurustelleet keskenämme ja aina kun hän on ollut varattu, olen minä seurustellut ja sama pätee toisin päin. Meille ei ole "siunattu yhteistä aikaa"... Olemme miettineet joskus, että ehkä se meidän yhteinen aikamme tulee eläkevuosina jossain vanhustentalossa, kun muita ei enää ole =) Nyt en ole nähnyt häntä vuoteen ja muutenkin tapaamme vain sattumalta. Harva se päivä eteeni tulee jotain joka muistuttaa minua hänestä. Yksi hauskimmista, suloisimmista ja hurmaavimmista ihmisistä, joita monet ovat tavanneet. Toki tulee jaksoja, jolloin en ajattele häntä edes moneen kuukauteen.
Elämäntilannetta, joka minulla on nyt en halua muuttaa. Olen onnellinen ja tiedän, etten voi saada parempaa miestä rinnalleni kuin tämän hetkinen poikaystäväni, en ikinä voisi tehdä mitään satuttaakseni häntä. Teidän on varmasti mahdotonta antaa mitään vastausta minulle, mutta miten näitä ajatuksia voisi manipuloida? En halua ajatella ketään muuta kuin tämänhetkistä poikaystävääni. Mutta, miten tää on taas näin vaikeeta? En uskalla/kehtaa ottaa exään yhteyttä, koska pelkään seurauksia.
Vanha sanonta lienee pitää paikkansa, että jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti. Joku jota ei koskaan kunnolla saanut... Tätä tilannetta on nyt jatkunut 22 vuotta. Alkaa pikku hiljaa ns. syödä miestä...
Elämäntilannetta, joka minulla on nyt en halua muuttaa. Olen onnellinen ja tiedän, etten voi saada parempaa miestä rinnalleni kuin tämän hetkinen poikaystäväni, en ikinä voisi tehdä mitään satuttaakseni häntä. Teidän on varmasti mahdotonta antaa mitään vastausta minulle, mutta miten näitä ajatuksia voisi manipuloida? En halua ajatella ketään muuta kuin tämänhetkistä poikaystävääni. Mutta, miten tää on taas näin vaikeeta? En uskalla/kehtaa ottaa exään yhteyttä, koska pelkään seurauksia.
Vanha sanonta lienee pitää paikkansa, että jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti. Joku jota ei koskaan kunnolla saanut... Tätä tilannetta on nyt jatkunut 22 vuotta. Alkaa pikku hiljaa ns. syödä miestä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuvittelua. Se, josta haaveilet, ei ole kukaan toinen ihminen, vaan yhteys omaan itseesi. Paratkoon, lopeta satuilu. Juuri tuollainen kuvittelu vie ihmisen todellakin metsään..Aina, jos ei olla pilven reunalla, voidaan alkaa ihmetellä, olenko nyt oikean ihmisen kanssa ja olisiko jossakin muualla joku parempi, vähintään joku sieluntoveri. Mutta tämä on satua, ja jos sinua kiinnostaa, voin tarjota esimerkkejä näiden harhakuvitelmien luhistumisesta...
Valehtelet jommassa kummassa asiassa itsellesi. Et voi olla onnellinen ja tyytyväinen nykyisessä liitossasi, jos kaipaat ja haikailet toisen perään!!
Jos taas et haikaile, miksi tehdä siitä moinen numero?
"jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti" Se pitää täysin paikkansa.
Ajattelen päivittäin x:ää ja y:tä, vaikka olen naimisissa ja lapsiakin on. Kovin monia ajattelen ainakin jokatoinen päivä. Näitä ihmisiä tapaankin silloin tällöin.
Sen sijaan ajattelin yli 20 vuotta erästä henkilöä lähes päivittäin, mutta kun tapasin hänet 24 vuoden jälkeen, ajatukseni jättivät rauhaan! Onneksi hän sanoi yhden kommentin niin pieleen, että heräsin näkemään hänet yhtä ärsyttävänä kuin 24 vuotta sitten...
sarah y. hei sulle.olen saanut nuoruuden rakkauteni...nuorina me tapailimme ja minä kuvittelin että se jatkuu.toisin kävi.hän löysikin oikein kaupunkilaisen tytön ,asuimme maalla.heille kävi ns.vanhanaikaisesti.aikanaan minäkin löysin lapseni isän ja vakiinnuin.mutta muttaaina HÄN kävi mielessäni joissain tilanteissa.näimmeki muutaman kerra ja juttelimme kuulumiset.monesti toivoin et kun en minä häntä saanut niin olisipa HÄNELLÄhyvä ja kiltti vaimo ja olisivat onnellisia.vuodet vierivät präti 12 v.minä olin jo eronnut kun tapasimme sattumalta ja keerroin että eroprosessi on menossa.hänkin kertoi että ei kovin hyvin mene heilläkään.melkein vuoden kuluttua tuosta tapaamisesta HÄN ilmestyi elämääni-erohommat kesken.sanoin tule sitten kun olette virallisesti eronneet.HÄN tuli puolen vuoden kuluttua ja tässä ollaan 15vuotta takana josta 5vuotta jo naimisissakin,yht.lapsia ei ole.että mitään hyvää ei odota liian kauan.....jos on kohdallenne tarkoitettu,se tapahtuu.mutta älä tee mitään asian eteen,odota,odota ....