Voiko avioero sujua sovussa?

Itse olen eronnut 1,5 vuotta sitten. Suhde oli todella mahdoton ja riitaisa, erokin tuli todella äkisti, yhtenä päivänä vaan pakkasin kamat ja lapset ja lähdin. Meille oli itsestäänselvää, että lapset asuvat minun luonani ja tapaavat isäänsä viikonloppuisin. Teimme lastenvalvojala paperit huoltsjuudesta ja elatusmaksusta. Valvojakin sanoi, että harvoin niin sopuisasti tilaisuus sujuu. Lapset näkivät isäänsä 2x kuussa, mutta kun halusi useimmin lapset luokseen, annoin mennä. Olimme hyviä vanhempia, kunhan asuimme eri osoitteissa, kertaakaan emme riidelleet eron jälkeen, erimielisyyksiä toki oli, mutta aika hyvin pystyimme hommat sopimaan. Toinen lapsemme on jopa sanonut, että nyt on parempi, kun me emme enää riitele. Näinkin voi käydä, vaikka en itse koskaan uskonut...

Ei ole mahdollista. Näin ainakin kuvittelen.

Itse kasvatin kolme lasta teineiksi liitossa yksin. Ex, lasten isä häiritsi tätäkin kaikintavoin. Haukkui kun luin iltasadut, lohdutin lapsia tarvittaessa ym Myöhemmin lapset olisivat voineet olla ihan missä tahansa - ei se isää kiinnostanut. Voisi luulla, että jokainen lapsi olisi eron myötä halunnut lähihuoltajuuden isälleen, olisi saanut olla "vapaasti"... Näin ei kuitenkaan ollut, he halusivat asua luonani. Exän elämänhallinta oli aivan sekaisin, koti, työasiat, terveys jne. Viimeiseen asti hän yritti hämätä lastenvalvojaa kaikella sonnalla minua kohtaan. LAsten piti tulla kuultavaksi (kaikki jo yli 13v)- ja exän oli pakko taipua sopimukseen. Sitten alkoi vaatimukset tulevan kotimme kalustamisesta, huoneiden lukumäärästä, lasten tarvikkeista. Lasten tapaamisia varten halusi minun maksavan puolet matkakuluista tapaamaan häntä vaikka maapallon toiselle puolelle (vaikka asui 7km päässä, mutta jos sattuisi muuttamaan). Tällaista en ole ennen kuullut kenenkään keksineen.

Elatusmaksuista mentiin oikeuteen. Ositus tehtiin asianajajalla. Sitä väännettiin ja käännettiin.

Voi,jos molemmat ymmärtävät liitton kariutumiseen johtaneet syyt ja oman vastuunsa tässä prosessissa.Ovat henkisesti tarpeeksi kypsiä,että tajuavat lasten olevan syyttömiä tilanteeseen ja näin ollen haluavat suojella heitä turhalta pahalta eli laittavat omat tunteensa taka-alalle tarpeen tullen.Ymmärtävät,ettei täällä toisiaan voi omistaa ja kahlita,vaan että jokaisella oikeus ja velvollisuus tehdä elämästään mahdollisemman hyvä niillä resursseilla mitä on.Tämän se vaatii.Kärsivällisyyttä ja aikaa ja sitä,ettei provosoidu joka sanasta ja teosta,mikä ei ole itselle mieleen,sillä eron hetkellä kaikki osapuolet ovat"vereslihalla" ja joskus on hyvä vahän väistellä ja vetäytyä taka-alallekkin.Rajansa,kohtuulliset tilanteen huomioon ottaen, kuitenkin kannattaa asettaa ja niistä sitten pitää kiinni.Miettiä,mistä kannattaa tässä tilanteessa riidellä,mistä ei niinkään.

Jos suhteen aikan ei ole ollut mitään riitoja pahemmin niin voi sovussa erota. Jos suhteen aikana on riideltu ja tapeltu paljon niin ero tulee olemaaan yhtä kidutusta.

Kyllä se mahdollista on, mutta edellyttää kahta älykästä ja rauhallista sekä asioihin realistisesti suhtautuvaa aikuista. Tai sitten toinen vaan antaa kaikessa periksi toiselle, kun ei jaksa tai viitsi riidellä. Toinen voi kyllä silloin riidellä lähinnä itsensä kanssa kun ei saa vastakaikua toisesta. Tunnen sentään yhden parin kummastakin tapauksesta, muut kyllä voi kaataa lastiin riitaa, riitaa ja riitaa

Moi! Erota voi kauniistikin,jos molemmat niin päättää.Meidän ero oli "sopuisa" vaikka molemmat takuulla ihan hajalla.Molemmille on tärkeintä,ettei lapset kärsi enää yhtään enempää erosta kuin mitä pakko.Kävimme eron partaalla myös perheterapeutilla,joka myös ihmetteli,miten sopuisasti osaamme hoitaa eron.Emme siis riitele rahasta tai tapaamisista.Kasvatuksessa pyrimme samaan ja keskustellemm,jos olemme eri mieltä asioista.Olen päävastuullinen ns lähivanhempi,mutta aina kysyn myös isän mielipidettä lapsia koskevissa asioissa.Uusi vaimo on myös sillä linjalla,ettei lapsien tarvitse kärsiä aikuisten vuoksi.Meidän juttu kuulostaa liiankin hyvältä näin kirjoitettuna,muta totta kuin vesi! Kuka tahansa,joka pistää lapsen edun omien tunteidensa edelle,tekee juuri samoin! Voimia eron keskellä kamppaileville kanssaihmisille!
ja jos ihan pakko exää haukkua,tehkää hyvät ihmiset se niin,ettei lapset kuule purkaustanne! Säästätte lapsen monelta pahalta,kun muistatte,että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin!!